Maanpuolustaja

Minulla on suorastaan isänmaallinen olotila. Olin tiistain ja keskiviikon maanpuolustuksen jatkokurssilla Ontttolan varuskunnassa. Peruskurssin kävin viisi vuotta sitten edellisessä työpaikassa ollessani. Nyt oli jatkokurssin vuoro. Oli tosi mukava kuunnella kurssin pitäjätahojen AVI:n, Puolustusvoimien ja muiden kurssilla esitelmän pitäneiden kertomana tämän päivän tietoa valmiudesta ,puolustusvoimien nykytilasta, huoltovarmuudesta ja monesta muusta aiheeseen liittyen. Minua kiinnosti suunnattomasti Kontiorannan varuskunnan lopettamisesta johtuva armeijaan menijöiden nuorten tilanne. Ei varmaankaan yhtään siksi, että juniorilla on kutsunnat ensi viikolla. Suurin osa suuntautuu Kajaaniin ja pieni osa Kouvolaan. Halukkaiden joukko varmaan kasvaa myös paikalliseen Onttolan varuskuntaan. Sinne on vaan vähän tiukemmat kriteerit. Monta asiaa tuli myös taas kerran selvääkin selvemmäksi varautumisessa ja siinä, että omaa virkaa tulee hoitaa niin, että varautumista ei tehdä vain poikkeusoloja varten, vaan normaaliolojen häiriötilanteita varten.

Fakkiutunut jäärä

Syksyllä, kun aloitin uimahallikauden, ostin Rantakylän uimahallille kymmenen kerran sarjalipun. Maksoin 28 euroa kymmenen kerran lipusta, joka sisälsi myös kuntosalin käytön. Kaupungin työntekijöinä saamme alennusta 50 % uimahallilipuista. Tarkoituksena oli käydä aina ennen uintia polkemassa kuntopyörällä, jotta tuntuma pyörään säilyisi talven yli. Niin olen myös tehnyt.

Salilla on kolme erilaista kuntopyörää, perinteisin kuvissa oleva, sitten tuolla taustalla näkyvä hieman pitemmälle säädöiltään ja ulkomuodoltaan viety versio ja kolmantena on sellainen selkänojallinen "mummomalli". Minä olen tehnyt kaikki kuntopyöräilyt tällä antiikkivehkeellä. En tiedä mikä minua estää valitsemasta tuota modernimpaa pyörää silloin kuin se olisi vapaa. 

Olisiko ollut kahdeksas kerta polkea tuota kuntopyörää, kun löysin namikan, josta voin säätää pyörän vastusta! Haloo hei, poljin aikaisemmat kerrat sillä vastuksella, mikä pyörään oli jäänyt edelliseltä polkijalta! Myös pyörän satulan korkeuden säätö on yhtä taidetta. Yhden kerran kesken polkemisen, satulan korkeuden säätönamikka lähti irti ja satula valahti alas. Onneksi pysyin kuitenkin satulassa.

On tuo pyörä kyllä asiansa ajanut. Kuntosalipyöräilyllä saa tosi hyvin hien irtoamaan ja lihakset lämpiämään.
Ehkäpä minun pitäisi antaa vaan periksi ja ostaa salikortti edellisessä postauksessa arvostelemalleni hehtaarisalille. Siellä olisi kymmeniä hienoja kuntopyöriä, joissa oli jos jonkin näköistä säätömahdollisuutta!!!

Vuosi elämästäni

Pikkasen reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen liikunnalliseen muutokseen johtavan blogitekstini täällä. Olin ilmoittautunut Matalan kynnyksen juoksukouluun, joka kokoontui neljä kertaa. Onneksi juoksukoulun vetäjä puhui juoksemisesta rehellisesti. Hän sanoi, että juoksu on yhtä tuskaa noin 6 - 8 ensimmäistä kuukautta.Sitten voidaan pikku hiljaa ruveta puhumaan juoksusta ja juoksemisesta. Jos sinulla kipeytyy esim. polvet juostessa, ne saattavat kipeytyä joka ainut kerta kun lähdet juoksemaan vuoden verran ja sitten vasta kipu hellittää ja jalat tottuvat juoksuun. Juoksukoulun sanoma oli raakaakin raaempaa, mutta onneksi rehellistä.

Vuosi sitten minä rupesin juoksemaan. Viikko viikon perään kaksi - kolme joskus jopa neljä kertaa viikossa minä laitoin juoksuvermeet päälleni ja läksin juoksemaan / kävelemään viiden - kuuden jopa seitsemän kilometrin matkaa. Aluksi en jaksanut juosta viittäsataa metriä, kun piti laittaa kävelyksi. Monen lenkin jälkeen tein itselleni tilastoa, että miten monta % matkasta jaksoin juosta.

Uhosin viime syksynä töissä, että ensi kesänä minä juoksen puolimaratonin. Niinpä sitten oli pakko ruveta juoksemaan. Alkuvuodesta ilmoittauduin HCR:ään tietämättä (onneksi) yhtään mihin nenäni pistän. HCR oli yksi elämänmuutoksen käännepisteitä. Sen jälkeen juoksu rupesi oikeastaan sujumaan. Jaksoin juosta viiden jopa kuuden kilometrin lenkin ilman välikävelyjä. HCR:n jälkeen huomasin myös sen, etten pysty ainoastaan juoksemaan, vaan minun on monipuolistettava treenejä. Niinpä rupesin pyöräilemään palauttavia lenkkejä. Pyöräily tuntui hyvältä sekä kropassa että päässä. Maisemat vaihtuivat ja kilometrejä kertyi. Kesäkuussa löysin monta hyvää treeniblogia ja niistä sai hyviä vinkkejä venyttelyyn, ruokailuun ja erilaisiin juoksutreeneihin.Näiden treeniblogien innoittamana otin uinnin mukaan treeneihin. 

Treenien monipuolistuessa pidensin myös juoksulenkkejä ja ennen Kuopion puolimaratonia jaksoin juosta jopa 13 kilometrin lenkin kokonaan. Kuopion puolikas meni omiin odotuksiini nähden hyvin, jaksoin juosta koko matkan. Eihän se aika päätä huimaa, mutta minulle tämä toinen, kokonaan juostu puolikas oli yksi tämän kesän kohokohtia.

Yksi iso motivaattori on ollut TYKE-hanke, johon työpaikallani on ollut mahdollista osallistua. TYKE mahdollisti Firstbeat-nettivalmentajan käytön ja nettivalkku onkin asettanut treenitavoitteita ihan kiitettävästi. Jossakin vaiheessa kesää valkulle piti ilmoittaa etten enää halua parantaa kuntoa vaan pitää sen ennallaan. Myös lajikokeilut ovat tuoneet monipuolisuutta treeneihin. Tulevat viikot ovat myös mielenkiintoisia monipuolisine lajikokeiluineen. Odotan myös innolla TYKE:n lopun kuntotestausta, joka on joskus ensi vuoden alkupuolella. 

Vuoden aikana on myös ruokailuissa tullut iso muutos. Sokerimössöherkut ovat vaihtuneet terveellisiksi hedelmä- ja marjaherkuiksi. En edes muista, milloin viimeksi ostin oikeaa suklaata. Olen antanut itselleni luvan herkutella treenien jälkeen protskupatukoilla, jotka maistuvat herkuilta mutta antavat sopivasti lisäenergiaa.

Vuoden tai oikeastaan tämän kesän aikana on painostani pudonnut muutama kilo. Huomaan myös jonkinlaista kiinteytymistä tapahtuneen ainakin jaloissa. Vatsasta on hävinnyt myös ainakin yksi pelastusrengas. Uusia vaatteita ostaessa saa  ihan huoletta ottaa numeroa pienemmät koot, kuin vuosi sitten. Uusia treenivaatteita on tullut hankittua ihan urakalla ja niitä on saanut myös pestä ihan urakalla. 

Mutta kaikki tämä vuoden aikana tapahtunut muutos elämässäni on ollut kokonaisuudessaan ihan positiivista. Odotan innolla tulevaa ja toivon, että tämä positiivinen vire tulisi jatkumaan. 

Ajatuksia lukemistani artikkeleista

Luin juhannuksen pyhinä muutamaa lehteä ja sieltä nousi ajatuksiin ja jatkopohdintoihin pari lukemaani artikkelia.

Annassa oli haastateltu filosofi Maija-Riitta Ollilaa artikkeliin, jonka otsake oli "Suhteeni rahaan on ollut aina epävarma". Listaan ranskalaisilla viivoilla artikkelin kohtia, jotka herättivät ajatuksia työstettäväksi:

- voiko onnea ostaa tai tienata?
- rahalla ja onnellisuudella on suhde
- rahan määrällä mitataan, pysyykö ihminen mukana vai tipahtaako hän yhteisöstä
- tekeekö ostaminen sinut onnelliseksi?
- meidän kaikkien pitäisi päästä shoppailusta eroon
- Mutta, jos pitää tuhlata vuosi elämästään siihen, että hankkii rahat valmennuskurssiin, niin eikö siinä vaiheessa voisi ajatella, että onni saattaa myös pikkuisen riippua rahasta!
- Kun on sellasella puolella elämää, että asiat ovat lähtökohtaisesti materiaalisessa mielessä hyvin, on helppo päätellä, että kaikilla on samat mahdollisuudet.
- vähävaraisuus onkin usein näkymätöntä
- elämä on arpajaiset ja hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on tasata arpaonnea
- Ehkä paras mittari siihen, että rahaa on sopivasti, on se, kun sitä ei tarvitse ajatella.
- Meidän olisi aika löytää kuluttamisen sijaan myös muita tapoja tuottaa onnellisuutta.
- Suosittelen kuulostelemaan, mitkä ovat omat onnellisuuden lähtökohdat ja jättämään onnellisuutta tuottaville asioille riittävästi aikaa!

Juoksija lehdessä oli artikkeli espoolaisesta Mika Flinkistä otsakkeella "Kestävyyslajien sekakäyttäjä". Minulle iloa tuotti hänen pohdintansa kansanterveyden edistämisestä liikunnan keinoin. Artikkelissa oli maininta, että kunnossa olevat työntekijät ovat valtava voimavara. 

- Flinkin mielestä liikunnan positiiviset vaikutukset luovaan ajatteluun ovat selvät. Työasioiden pohdiskelut kulkevat väljemmin juostessa, kuin työpöydän ääressä. Ajatuksia pulpahtaa mieleen, ja ajattelun stimulointi onkin yksi kuntoilun iso arvo.

- Terveyshyötyjen kannalta ei tarvitse liikkua tuntitolkulla, koska jo vajaan puolen tunnin päivittäinen arkiliikunta vähentää merkittävästi esimerkiksi kaksoistyypin diabeteksen riskiä.

Ennen sadetta

Lauantaina ennen sadetta käytiin karvaisen kanssa pienellä lenkillä. Tarkoitus oli lenkkeillä läheiseen venesatamaan asti, mutta ukkosen jyrinä ja tummat pilvet säikyttivät hieman lyhemmälle reitille. Läheinen maasto muuttuu päivä päivältä eriväriseksi. Kukat nousevat kokonaisuuksina ja nyt näkymä etupihalle on keltaisten leinikkkin ja eri sävyisten lupiinien värittämä.

Otin lenkille mukaan Ixuksen ja tämän postauksen kaikki kuvat on otettu samalta reissulta. Lupiinit ovat läheisen meluvallin rinteellä vähän kauempana (kuvan epätarkkuus johtuu siitä). Lupiineja pitäisi mennä kuvaamaan järkkärillä hieman lähempää. Toivottavasti juhannuksen pyhinä on keliä kuvailuihin! 

Minulla alkoi perjantaina päivystys ja sen seurauksena ollaan jatkuvasti pienessä valmiudessa. Onneksi ei ole tullut muuta kuin muutama puhelinkeskustelua vaatinut asia. 

Viime viikkojen työkiireiden jälkeen viikonloput menevät vetäessä henkeä. Suunnittelen aina menoja viikonlopuille, mutta väsy ja kotona olo vetää yleensä pitemmän korren. Ainoastaan juoksemassa olen käynyt säännöllisesti. Tällä viikolla olen harrastanut yöjuoksua, kun juoksulenkeille olen lähtenyt vasta iltayhdeksän maissa.

Minua stressaa juhannukselta alkavaksi merkitty loma. Ensi viikko on niin täynnä kaikkea töihin liittyvää, että yhden projektin asiakirjojen teko jää ihan pakolla juhannuksen jälkeiselle viikolle. Silloin ne on pakko tehdä aikataulullisesti. Projekti on vaativa, euroiltaan iso ja aikataulullisesti kriittinen, joten projektin on mentävä eteenpäin myös loman aikana. Ei kai se auta muu kuin virua ja venyä ja siirtää loman alkamista...

Tämän kesän lomalle ei ole mitään suunniteltua menoa. Kesälomarahat ja muu ylimääräinen on säästettävä juniorin syksyn autokouluun.

Alin kuva on otettu naapurin sireenipensaan kukista. Pitäisiköhän ensi kesäksi istuttaa omalle pihalle sininen ja valkoinen sireenipensas? Tykkään noista sireenien kukista. Sireenit ovat myös muisto lapsuudesta jos ei omalta niin ainakin naapureiden pihalta.

Elinvoimainen Suomi

Luin eilen opiskeluun liittyvän artikkelin, Sitran sivuille aukeavan raportin Elinvoimainen Suomi. Artikkelissa oli monta kiinnostavaa asiaa kuten 

-    globalisaation muuttuminen Länsi-vetoisesta Aasia-vetoiseen globalisaatioon

-    uuden johtajuuden tulee olla luottamusjohtajuutta

-    public-private-people-parternership, uusi yritysmuoto

- työelämän haittakustannus 25 Mrd €/v, joka muodostuu ennenaikaisista eläkkeistä (21), sairauspoissaoloista (2) ja työtapaturmista (2)

Lisäksi luin Annan nro 3 artikkelin "Suomalaisia kunniamurhia?". Artikkelissa oli kysytty onko vuoden sisälle tehdyt kuusi perhesurmaa, joissa on kuollut kymmenen lasta, neljä äitiä ja yksi isä kunniamurhia? Artikkelissa on myös kirjoitettu, että perheen surmaaminen on viimeinen epätoivoinen yritys ottaa tilanne haltuun, kun kontrolli omasta elämästä on kadonnut. Jutussa on myös kerrottu yhdeksi osasyyksi näihinkin surmiin 90-luvun laman. Laman aikana osa kansasta joutui kärsimään kohtuuttomasti.

Sitran raportissa on kerrottu maailman murroksesta ja siitä, että nykyajan nuoret joutuvat suhtautumaan työhön ja omaan toimeentuloon eri lailla kuin me heidän vanhempansa. Vakituisen työn löytyminen on melkeinpä mahdotonta. Nuori joutuu tekemään pätkätöitä ja olemaan koko ajan tietämätön tulevaisuudestaan. Minun ikäluokan ihmisille saattaa olla yksi koko työuran kestänyt työsuhde. Annan artikkelissa oli myös vahvasti esillä, ettei nykyajan ihmiset tiedä mistä saavat apua, kun "maailma potkii päähän ja seinät kaatuvat päälle". Yksinkertaisesti ei ole tukiverkkoa, johon ottaa yhteyttä vaikeassa tilanteessa. Myös häpeä ajaa tekemään mahdottomia tekoja. Eihän meillä voi mennä näin huonosti!

Viikonloppuna myös presidentinvaalit herkistivät ajattelemaan asioita hieman syvällisemmin. Mitä mieltä minä olen asioista? Mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa yksilön. kansan ja koko maailman asioihin? Voinko itse jotenkin vaikuttaa omaan, juniorin, Suomen ja koko maailman tilanteeseen teoillani, äänelläni ja asenteillani. Presidentinvaaleissa ääneni annoin ensimmäisenä henkilölle ja hänen asiantuntemukselleen, toisena vasta puolueelle. Totta kai kokonaisuuteen vaikuttaa puolueen kannanotot, mutta en missään nimessä halunnut antaa ääntäni yli 70 vuotiaalle vanhukselle. Toisella kierroksella on oma suosikkini ja toivoisin, että hänestä  tulisi elinvoimaisen Suomen presidentti.

Uuden vuoden toiveita

Vuoden 2012 ensimmäisenä päivänä kirjaan tänne blogiin toiveitani tälle aurinkoisena alkaneelle Uudelle Vuodelle.

Työrintamalla kipuilin koko alkuvuoden etsien paikkaani, identiteettiäni ja syitä kaikkeen tapahtuneeseen. Kesällä annoin työn imun ruveta viemään ja loppuvuodesta kerroin ex-työkaverille, että mottoni on nykyisin "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Aivan turha on pyristellä tässäkään asiassa tutkainta vastaan. Ainoana miinusasiana työkuvioissa on ainainen kiire ja työn määrän henkinen kuormittavuus. Tähän asiaan toivoisin helpotusta ensi vuonna! Mukavana asiana ensi vuonna työrintamalla toteutuu muutto ihan uusiin tiloihin, joka oman muuttorumban jälkeen muuttuu varmaankin iloiseksi asiaksi.

 Henkisesti "raskaan" työn vastapainoksi olen kerännyt itselleni mukavia ja mukaansa tempaavia harrastuksia, joita haluaisin edelleen kehittää. Liikuntarintamalla pidän varmaan lentopallon mukana kuvioissa ihan sen sosiaalisuuden takia. Vuosikymmenien tuttavuus pelikavereiden kanssa ei saa kuolla eikä kuihtua. Samoin seuratyö lajin parissa jatkuu varmaan jollakin intensiteetillä. Juoksurintamalla toiveissa olisi puoli- ja / tai koko maratonin juokseminen. Tätä edesauttaa töissä suunnitteilla oleva kunnonkohotusprojekti, johon olemme lähdössä toivottavasti mukaan.

Opiskelurintamalla jatkan Avoimen opiskeluja vasemmalla kädellä. Opiskelujen jatkamista ovat ihmetelleet kaikki kenelle olen niistä kertonut. Minä en tiedä, mitä haluan itselleni (tai muille) todistaa näillä opintopisteillä? Mutta, kun kuitenkin mieli tekee opiskella, niin antaa mennä ja katsotaan lopputulos! Kansalaisopiston kursseista kiinnostaisi jonkinasteinen englannin kielen opiskelu. Ensi viikolla täytyy tsekata tämän kevään kurssikalenteri.

Valokuvausrintamalla minua kiinnostaa luonto- ja makrokuvaus. Kuvauskurssien antia olen jo etsiskellyt netistä.

Kirjarintamalla jatkukoon sama mukava kirjatahti kuin tänä vuonna :) 

Vuonna 2011 aloitin  toisenkin uuden harrastuksen, nimittäin neulomisen. Tunika itselleni ja  sukat juniorille ovat jo käytössä ja käsityökorissa odottaa loppuun saattamista säärystimet. Neulominen kiehtoo minua tosi paljon. Siinä saa konkreettista, kaunista ja käytännöllistä aikaan ihan omin pikku kätösin.

Juniorin ja karvaisen kanssa toivoisin saman yhteiselon jatkuvan kuin viime vuonnakin. Juniori tulee tänä vuonna täysi-ikäiseksi ja sekin tuo omat kuviot eteen, kuten autokoulun. Toivoisin voivani antaa hänelle ne elämän eväät, jotka kantavat itsenäiseen ja onnelliseen hänen omaan elämäänsä. Karvainen saattaa elää jo viimeisiä vuosiaan ja toivonkin että se voisi elää ne onnellisena ja rakastettuna koirana. 

Muuten ihmissuhderintamalla toivoisin hieman vilkkaampaa vuotta, kuin viime vuosi!

Ihan pihalla!

Muutama postaus sitten kertoilin, että tilaan melkein kaiken netistä nykyään. Perjantaina sain tekstarin Dermosil-tuotteista, joita tilasin viikko sitten. Höösäilin lauantaina kaupassakäyntiä ja mietin, että voisin käydä ostamassa puuttuvat tarvikkeet Siwasta, jossa myös meijän posti sijaitsee. On muuten tosi kätevä, kun on ihan työmatkan varrella ja pihaan sopii aina auto parkkiin. Kävin kuitenkin kaupassa tuossa S-amrketissa ja ajoin postiin hakemaan pakettia. Nuori komea Siwan myyjäpoika otti kännyn ja näpytteli postikoodin ja sanoi sitten miulle, että tässä lukee "Pakettinne on valmiina kuljetusta varten"! Tämä ei tarkoita, että paketti olisi jo täällä. Haloo minä, LUE tekstarit paremmin, AJATTELE ja KESKITY!!!!

Tänä aamuna läksin viemään junioria säbäturnaukseen Kontiolahden liikuntahallille. Tämä asia oli minulle ihan selvä. Mutta kun ajettiin Kajaanin tiellä, olin kääntymässä vaistomaisesti Interille, jossa juniorilla yleensä on turnaukset ja jonne olen häntä vienyt sen sata kertaa. Juniori takoo vieressä "Älä käänny Interille"! Ja tämä mamma vain jääräpäisesti on kääntymässä Interille. Viimetipassa sitten vaihdoin kaistaa, josta voi jatkaa suoraan sinne minne pitikin eli Kontiolahden liikuntahallille. Haloo mamma, AJATTELE ja KESKITY!!!!

Höh!

Tällaisen huulirasvan sai kylkiäisenä, kun kävi Avoimen Yliopiston esittelyseremoniassa. Joka paikasta kaiken näköisiä lahjuksia tuppaa tulemaan. Saihan sieltä myös kovia karkkeja ja kyniä. Pitäisi hetimmiten mennä aikaisempien tokareiden kanssa saamaan vapautuksia. Katostaan! Olen yrittänyt ruveta lukemaan opintoaluetta ja  kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa. Päiväkirja on jo otsikoita myöten valmis! Mietityttää! No, en usko että se tekstin tuottaminen aiheesta on ongelma. Mutta muuten pitää varmaan luoda omia aikatauluja, jotta homma etenisi. Tään opintokokonaisuuden voi käydä kokonaan verkkokurssina. Ensimmäisen opintojakson tuotoksena vaaditaan tuo oppimispäiväkirja ja verkkotentti onnistuneesti. Tekis muuten mieli mennä joku kerta kuuntelemaan luentoa. Täytyy varmaan uhrata yksi lomapäivä moiseen. No, huulet pysyy ainakin hyvin rasvassa opiskellessa :))

Sädekehä

Kirjoja lukiessa jää aina miettimään sanontoja, sanoja ja niiden tarkoituksia. Sinisilmää lukiessa kirjoitin muistikirjaani sanat "käänteinen sädekehäilmiö". Kirjan lopettamisen jälkeen täytyi tarkistaa maailman viisaimmalta eli googlelta mitä moinen mahtaa tarkoittaa.

Käänteinen sädekehäilmiö on psykologinen nimitys käsitteestä, jossa pidämme esim. kauniita ihmisiä älykkäämpinä. Ajatusta, että tietyssä asemassa oleva ihminen ei voi olla noin naiivi. Ihminen, joka joutuu jo työssään kohtaamaan ja selvittämään vaikeita asioita, ei voi ajatella noin jostakin asiasta. 

Mistä minä tiedän, minkälainen joku todellisuudessa on? Luulen tietäväni, mutta se onkin vain harhaa. Tunne, joka jää on pettymys!

Kylmä sota

Nuppu

Mankelin viimeisessä Wallanderissa yksi juonikiemura liittyi Ruotsin aluevesillä v. 1981 karille ajaneeseen venäläiseen sukellusveneesen U 137 ja muihinkin 1980-luvulla puhuttuihin sukellusvenehavantoihin. Kirjassa on monta kertaa maininta "kylmä sota". Niinpä on aivan pakko hieman syventyä aiheeseen.

Kylmä sota alkoi toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Se on "kauhun tasapaino", joka turvasi suurvaltojen pitkän rauhanjakson. Kylmä sota katostaan loppuneeksi 1991 tapahtuneeseen Neuvostoliiton hajoamiseen. Toisen katsantokannan mukaan kylmä sota loppui 1970-luvun liennytykseen. Kylmässä sodassa vastakkain olivat kommunismi ja demokratia. Kylmässä sodassa ei taisteltu aseilla vaan taistelukeinoja olivat propaganda, vakoilu, taloudelliset ja poliittiset painostuskeinot. Myös kulttuuri ja taide olivat kylmän sodan aseita. Tuolloin tapahtui myös monta loikkausta Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin, mutta myös jonkin verran toisin päin. Molemmat kylmän sodan osapuolet järjetäytyivät sotilaallisesti Varsovan liittoon ja Natoon. Tärkeitä valtiollisia instansseja kylmän sodan aikana olivat tiedustelupalvelut KGB ja CIA. Molempien osapuolten ydinasevarustelu ja sitä kautta kauhun tasapaino oli yksi kylmän sodan aikana koko maailmaa pelottanut toimenpide. Suomi Neuvostoliiton puolueeton rajanaapuri näytteli tärkeää osapuolta kylmän sodan vastakkain asettelussa. (Teksti referoitu täältä)

Kylmän sodan lopettajaksi on tituleerattu Ronald Reagania, joka yhdessä neuvostoliittolaisen virkaveljensä kanssa aloitti kylmän sodan purkamisen v. 1985. (Tästä lisää tekstiä täällä)

Omalta kohdalta muistan ajanjakson, jolloin  suurimpana pelkona oli ydinsota. Sitä pelkoa helpotti tieto, että jos jompi kumpi mahtivaltio laukaisisi ydinaseen, niin kuolema koittaisi alta aikayksikön, eikä silloin olisi enää pohtimassa kuka aloitti sodan ja mitä varten! Nykyisin taitaa eniten pelkoa herättää terrorismi, pommiuhat ja -iskut sekä henkisesti sairaiden ihmisten aiheuttamat sabotaasit.

Kuolleet

Oslon pommi-isku ja polisiiksi pukeutuneen verilöyly nuorten työväenpuolueen leirillä eilen perjantaina laittaa miettimään maailman menoa Pohjoismaissa ja meillä Suomessakin. Norjan verilöyly taitaa olla yhden sairaan ihmisen aikaansaannosta, mutta mahdollisuus tuollaisen järjettömään vihan ilmaukseen ja sen käyttöön noin tuhoavasti  pistää sanattomaksi!

Puolikas keltaista aurinkoa

Kolmas mökkiviikolla aloitettu kirja tuli luettua loppuun tänä aamuna. Puolikas keltaista aurinkoa kertoo ihmisten kohtaloista Biafran lyhyen itsenäisyyden ajalta. Biafrahan irtosi Nigeriasta toukokuussa 1967 ja yhdityi takaisin Nigeriaan tammikuussa 1970. Biafran itsenäisyys oli koko ajan sotaa Nigeriaa vastaan, joka piti Biafraa kauppasaarrossa. Kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti ihmisten olosuhteista, tunnoista, ystävyyksistä, sukulaisista, asuinolosuhteista Biafran itsenäisyyden aikana. Se on myös tarkka kertomus sodasta ja nälästä sodan aikana. Kirjasta ja kirjoittajasta voit lukea lisää täältä ja täältä.

Minulle tulee hämärästi lapsuudesta mieleen kuvauksia Biafran lapsista, joilla on tikkusääret ja pallomaha. Taudin nimi on kvasiorkor eli proteiinin puutteellisesta saannista johtuva sairaus. Muistuu mieleen myös sanonnat ruokapöydässä, jos ruoka ei maistunut, että kyllä Baifran lapsille maistuisi!

Kirjat

Mökkiviikon ensimmäinen kirja Mma Ramotswe tutkii; Oivallinen aviomies tuli luettua pienen pakotuksen kanssa. Yleensä en tällaista kirjaa lue loppuun. En tykännyt yhtään. Dekkariko? En vaan tykännyt tällaisesta hieman naiivista tavasta kirjottaa. En tule lukemaan tätä sarjaa ainakaan suomalaisena versiona. Eräs ystäväni kirjoitti fb:ssä, että hän on lukenut näitä englanniksi ihan kielen kehityksen kannalta. Ehkä sellaisena menettelisi. Pitääpä testata!

Toisena kirjana mökkiviikolla korkkasin kirjan Lapsi 44. Viime viikolla paikallisessa suomalaisessa käydessäni, minulle suorastaan "pakolla" myytiin kaksi kovakantista dekkaria, kun olin päästänyt dekkari-sanan suustani kysyttäessä mitä luet!!! Niinpä sitten olen kahta kirjaa rikkaampi, joista toinen on tämä lukemani kirja. Kirja kertoi Stalinin aikaisesta venäläisetä rikollisuudesta. Kirjan kansiteksti: "Julma kuin venäläinen susi" pitää hyvin paikkansa. Raakaa, kylmää, julmaa tekstiä. Käykää lukemassa venäläisiä suden vertauksia täällä. 

Oliko hänen oppejaan käytetty jonkinlaisen psykoottisen kohtauksen rakennusaineina? Mikset hän ollut nähnyt yhteyttä aiemmin? Ei, oli naurettavaa ajatellakaan, että hän olisis pystynyt siihen. Samanlaisia metsästyksen perusasioita oli opetettu vaikka kuinka monille lapsille. Murhien yksityiskohdat eivät olleet soittaneet minkäänlaisia kelloja hänen päässään. Vai olivatko? Oliko hän valinnut polun, jota kulki, vai oliko polku valinnut hänet? Oliko tässä syy, miksi hän oli aloittanut tutkimukset vaikka kaikki oli puhunut sitä vastaan? (s. 396)

PS. Lomaviikon lukemiset olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Viime viikolla minulle passelia tavaraa olisvat olleet ihan hömppä-pömppä- lälläriromaanit.

Sanat

Etiäinen, ennakkoaavistus tulevasta.

Joskus sen vaan tietää,

eikä asia muutu miksikään,

kun se todellisuudessa tapahtuu!

Korvike, verrokki, vastike, substituutti, surrogaatti, sijainen,
 kompensaatio, hyvitys, insurance fraud!

Korvaavaa, korjaajaa, vastinetta, tyydytystä.

Jotenkin, jollakin korjaa särkyneen.

Antaa lohuta, armoa, suojaa,

kaikkea ikävää vastaan.

Marimekko

Marimekko

Käväisin tiistaina Kiteellä. Otin ohjelmaani Kiteen Marimekon tehtaanmyymälässä käynnin. Marimekkohan viettää tänä vuonna 60 v. synttäreitään. Tehtaanmyymälän pihaan oli pystytetty teltta, jossa oli kaikkea ihanaa Marmekkoa ALE-hinnoilla myynnissä. Minähän suorastaan hurmaannuin. Olen ostanut  yli kolmekymmenen  vuoden aikana monta monituista eri Marimekon tuotetta. Tälläkin hetkellä minulla on käytössä Marimekon olkalaukku, joka on yli kolmekymmentä vuotta vanha. Vuosikymmeniä vanhoja tasraita T-paitojakin on yöppärikäytössä pari kappaletta. Viime vuosina olen ostanut Marmekon lakanoita, tyynyliinoja, pyyhkeitä ja verhoja. Samoin olen kartuttanut Marskooli lajitelmaani.

Vanhaa Marimekkoa

Nyt kartutin vaatearsenaaliani Marimekon vaattetteilla mekolla, paidalla, sukilla ja kaulaliinalla. Kun liityin Marimekon kanta-asiakkaaksi, niin sain vielä lautasliinoja kaupan päällisiksi :)

Uutta Marimekkoa

Tänä keväänä olen ostanut neljä mekkoa / tunikaa. Niistä kolmea en ole vielä edes pitänyt. Nyt oli pakko uudistaa tämä Marimekko ihanuus. Laitoinkin sen eilen töihin päälleni. Mekko on sellaista ohutta neulosta ja värikkyydessään aivan ihana. En löytänyt Marimekon nettisivusolta tätä mekkoa. Saattaa ollakin vain tehtaanmyymälän myynnissä?

 

Susanna mekko

Mietittiin työkaverin kanssa, että vaikka Kiteen tehtaan myymälä onkin niin lähellä, niin ei vaan tule lähdettyä käymään siellä. Mutta minun käyntini sattui kyllä nyt hyvään ALE-saumaan ja olen aivan älyttömän hyvilläni vaateostoksista.

Uusimmassa Annassa oli juttu Marimekon uudesta toimitusjohtajasta Mika Ihamuotilasta. Jutussa käsiteltiin Marimekon (=toimitusjohtajan) arvoja, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Jutussa sivuttiin myös Ihamuotilan yksityiselämää ja vakavaa sairautta, joka muutti entisen pankkielämän liikemiehen elämän suunnan. 

Kaikki suomalaisethan muistavat Marimekon perustajan Armi Ratian ja pitkäaikaisen toimitusjohtajan Kirsti Paakkasen. Saamme olla ylpeitä tästäkin suomalaisesta design-osaamisesta, joka tuo tutuksi kotimaatamme ja osaamistamme ympäri maailmaa.

Jymäytetty

Näissä maisemissa...

Näissä portaissa...

Kun tulin edelliseltä lomalta töihin, minulle kerrottiin, että viime viikon perjantaina meillä olisi iltapäivä koulutusta firman koulutustiloissa. Koulutuksesta oli oikein väännetty ohjelma ja minä (ja moni muukin) odotimme yhteistyökumppanin koulutusta ihan melkein vesi kielellä. Koulutuksen ohessa ja jälkeen oli tietenkin luvassa ruokailua, juomailua, saunomista, uintia ja yhteistä rupattelua. Niinpä, kun tulin koulutuspaikalle ja koulutuspäivän järjestäjä ja muutama muu tyyppi käyttäytyivät omituisesti ja jutustelivatkin ihan kummia, niin soittaa pirautin koulutuksen pitäjälle kysyäkseni, että missä hän viipyy.. Hän ei tosin vastannut silloin. Menimme istumaan ja johtaja otti ohjat käsiinsä ja rupesi juttelemaan vielä omituisempia. Sitten eräälle heinäkuun alkupuolella viisikymmentä täyttävälle kaverille ruvettiin ojentamaan lahjoja. En vieläkään tiennyt (=tajunnut), että olin tullut täysin jymäytetyksi. Lahjojen jaon jälkeen meidät laitettiin tekemään ruokaa. Minä valkkasin grillin pesun ja siihen porukan. Ulkona soitin vielä kerran feikkikoulutuksen pitäjälle ja hän suomensi minulle, että koulutuspäivä on silmänlumetta ja tarkoitus on juhlia kohta viisikymppistä. 

No, kaiken järkytyksen jälkeen syötiin, saunottiin, uitiin, rupateltiin, syötiin, juotiin (minä kahvia), rupateltiin, syötiin ja pojat saunoivat. Yksikin kaveri kävi valehtelematta illan aikana ainakin seitsemän eri kertaa saunassa! Harmiksi yllätysbileiden juhlakalu joutui lähtemään kesken kaiken pelaamaan yölenttisturnausta. Mutta muutamat viettivätkin sitten ihan senkin edestä ruhtinaallisen illan kauniissa kesässä!

Onnea kohta 50 v.!

Lomalle lompsista

Huopaohdake

Voi olla taas vaikeeta tään bloggerin kanssa, huoh! Muutamaan päivään ei ole voinut normaalisti lisätä kuvia ja nytkin tökkii niin maan perusteellisesti. Mutta en anna sen nyt häiritä enempää. Nimittäin nyt alkaa kolmen viikon kesäloma! Työt sain kuta kuinkin siihen malliin, että oli ihan mukava painaa työpaikan ovi kiinni ja huokaista. Pellolta on löytynyt lisää luonnonkukkia, kuten tuo yllä oleva ohdake. Onkohan lajike vanhanajan partasutia muistuttava huopaohdake? Sitten  kuvasin tällaisen keltaisen kukan, jonka nimeä en löytänyt googlaamalla.

Niittynätkelmä

Mutta ihanaa, kun on vapaita ja reilun viikon päästä lähdetään viettämään mökkiviikkoa. Sitten on vielä mietinnän alla reissu Laatokan Valamoon rajan taakse. Olen monta vuotta haaveillut käyntiä siellä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Katsotaan tuleeko siitä totta tänä suvena.

PS. Kiitoksia lukijat kommenteista :) Nyt on kukkien nimet lisätty kuviin.

Valmista

No niin, nyt on matkakertomus kirjoitettu. Se ottikin sitten aikaa ihan turhan paljon. Ongelmana on ollut tietokoneen muistin täyttyminen ja kuvien siirto. On pitänyt käyttää kannettavaa ja muistitikkua apuna. Pariisin reissusta vielä sen verran, että reissu oli kokonaisuutena upea ja antoisa. Matka oli tarpeeksi pitkä (perillä viisi vrk) että kerkesi näkemään paljon ja ei tarvinnut juosta paikasta toiseen. Ehdottomasti haluan vielä joskus uudelleen Pariisiin ja/tai Ranskaan. Pariisiinkin jäi vielä paljon näkemättömiä ja kokemattomia paikkoja. Matka onnistui tosi hyvin, eikä vähäisimpänä asiana onnistumiselle ollut uskomattoman hyvä keli. Aurinko paistoi ja muutamaa yöllä ollutta ukkoskuuroa lukuun ottamatta keli oli suorastaan helteinen. 

Vajaa viikko töissä vierähti nopeasti. Perjantaina aloitin viikon päivystyksen, mutta aloitus ei ollut mitenkään ilahduttava. Lauantaita vasten yöllä minuun iski jonkinlainen vatsaflunssa, johon kuului paha olo, kuume ja armoton pään särky. Sitä kesti aina sunnuntaihin asti. Tänään on ollut jo sellainen ihan ihmismäinen olo, onneksi!

Nyt olisi vielä juhannukseen asti töitä ja sitten kolmen viikon kesäloma. Varasin mökin heinäkuun ekalle viikolle. Toiveissa olisi, että kesä näyttäisi silloin parhaimpia puoliaan. Mökissä on onneksi kaikki mukavuudet, joten pienet pettymykset kelin suhteenkaan eivät pääse masentamaan.

Olen mennyt taas laittamaan työhakemuksen uuteen työpaikkaan. Juhannusviikolla olisi haastattelu. Katsotaan, jatkuuko isot muutokset elämässäni.

Pohdintaa

Tuomi kukassaan

Viikonloppu, ennen reilun viikon lomaa, on ollut hieman vaisu. Keli on ollut sateinen, pilvinen ja viileä. Minun olisi pitänyt....valmistella huomista suursiivousta. Mutta en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Tämän jälkeen on aivan pakko ottaa verhot pois ikkunoista ja laittaa pesukoneeseen. Sitten täytyy tyhjentää nykyinen TV:n alla oleva kaapisto. Huomenna se lähtee pikkusiskon uuteen kotiin. Sen tilalle tulee uusi, juniorin tekemä TV-taso.

Tuomenkukka

Maanantaina ja tiistaina pitää tehdä suursiivous, pestä ikkunat ja sauna sekä kuurata muutenkin paikkoja, jotka ovat jääneet hieman huonommalle siivoamiselle. Siivous ei ole ollut lempipuuhaani muutamaan kuukauteen. Tiistaina siivouksen jälkeen voisi jo hieman ruveta hehkuttelemaan Pariisin matkaa. Niin, tiistaina pitäisi varmaan myös pakata mukaan otettavat vaatteet ja tavarat. 

Rentukka

Mietin, että otanko mukaan järkkärin vai pärjäänkö pelkällä pokkarilla? Olisi niin kiva ottaa tuo järkkäri mukaan, mutta kun en ole sen kanssa reissannut. Onko se liian iso kuskattava retkillä. Pokkarihan menee käsiveskassa niin kätevästi!