Tahkoilua

Vietettiin kaksi mukavaa työn täyteistä päivää Tahkolla uuden Joensuun merkeissä.
Tahkolla tuli:
- kuultua Kuopion ja Nilsiän kehitysnäkymiä
- kuuluta mistä Tahko on saanut nimensä, hyvin loogista!
- mietittyä uuden Joensuun organisaatiota ja strategiaa ryhmätöiden merkeissä
- tutustuttua uusiin ihmisiin
- pelattua salibandyä, jälleen kerran ;)
- saunottua
- syötyä erittäin hyvin
- juotua ainakin valkoviiniä
- laulettua karaokea huom! ei yksin, vaan kanttorin kanssa
- poltettua yksi sikari
- mentyä nukkumaan joskus aamuyön tunteina
- soiteltua muutama työpuhelu, viimeisin klo. 21 aikoihin illalla

Suuret muutokset

Tällä viikolla toteutuu ensimmäinen lähitulevaisuuden suuri muutos ;(

Rakkauden haudalla
(säv. & san. J. Leskinen)

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa.

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan.
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan.

Rakkaus on kuollut, elämän virtaan.
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan,
pelasta mut.

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää.

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan.
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut.

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa.
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa,
pelasta mut.

Mutta elämän on jatkuttava.....

Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme

Viime yönä tuli jälleen yksi kokemus äitiyden moninaisiin tehtäviin. Juniori oli herännyt puoli kahden aikaan yöllä ja hänellä oli vaikea hengittää kurkkutulehduksen johdosta. Hengitys pihisi, kun makuuhuoneeni oveen koputettiin ja pyydettiin mammaa apuun. Siinä sitten keskellä yötä autoin häntä lämmittämään Finrexiniä, jotta olo helpottuisi. Laitoin junnun nukkumaan olohuoneen sohvalle pystyasentoon ja jatkettiin unia aamuun.

Aamulla yritin soittaa aikaa yksityiselle lääkäriasemalle, mutta numero ei vastannut. Lähdettiin sitten keskustaan apteekkiin hakemaan lievitystä kurkkukipuun.

Joensuun keskustassa on kahvila-konditoria Houkutus, joka on todella nimensä mukainen. Kaupungilla käydessäni tykkään käydä Houkutuksessa herkuttelemassa. Siellä on itse paistettuja makeita ja suolaisia herkkuja. Tänään kävimme juniorin kanssa kaakaolla, kahvilla, mozarella/lohi/katkarapu-panniinilla, suklaamunkilla ja lakkakakulla. Ah` minä niin tykkäsin! Junnulla paloi kieli kuumassa kaakaossa ja kun muutenkin oli sairas olo, ei kaupungilla hengailu houkuttanut. Nykyisin on ihan pakko kulkea Ison Myyn kauppakäytävää pitkin ja katsella ison maailman menoa joka kerta kun käy kaupungilla.


Kotiin tultiin ja sitten piti väkisin haravoida taas muutama neliö nurmikkoa ja karvainen juniorihan siitä vallan tykkäsi!


Sitten sisälle ja Yleltä tulleen dokumentin katseluun, jossa kerrottiin Joensuulaisesta Risto Långista, joka tekee tanssitaidetta pyörätuolilla. Harmitti, kun en kerennyt katsomaan koko ohjelmaa. Ruokaa olin varannut tälle päivälle ihan junioria ajatellen. Hornetit ja nuudelit maistuivat sairaalle karhunpojallekin!

Äitiys

Aiheen tähän kirjoitukseen sain Riikkiksen kirjoittamasta jutusta. Arvostan aivan suunnattomasti äitejä (ihmisiä), jotka uskaltavat kirjoittaa blogiinsa meille muilla luettavaksi niitä elämän arkipäivän asioita. Ei ainoastaan niitä hyviä hetkiä, vaan myös niitä hetkiä, jolloin pinna kiristyy eikä aina muisteta olla niitä maailman ihanampia äitejä.

Minulle äitiys on
- elämäni suurin asia
- tärkein, ainutlaatuisin, ihmeellisin ihmissuhteeni
- kuuluu elämääni kuin pikkurilli käteeni aina ja ikuisesti (sitä ei aina huomaa, mutta sen puutteen tai sen kipeyden huomaa joka hetki)
- sitä, kun juniorin kanssa voi vaihtaa ajatuksia elämästä, asioista, tapahtumista, kaikesta
- suurin huolenaiheeni
- suurin ilonaiheeni






Tätä se oli silloin ja on nyt monen vuoden jälkeen, vaikka enää ei syliin tullakaan!

Anteeksi!

Minulla on oikein mukava kollega. Kun minua painaa työhuolet, kiire, yksityiselämän paineet ym. ym. ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä mikään onnistu, tulee siinä tuiskaistua ja sanottua vähän "ei niin iloisella äänellä" vastauksia ja kommentteja. Kollega tuumaa yleensä siinä vaiheessa, että nyt sinä tiuskit! Yleensä syy ei ole hänessä eikä kenessäkään muussa, vaan itsessäni. Siinä vaiheessa rupeaa miettimään, että mitä varten minä tiuskin ja äyskin? Ja kun miettii itseään, joutuu sanomaan sanan ANTEEKSI! Minusta inhimillisyyteen ja elämään kuuluu myös ei ne niin hirveän kivat asiat ja päivät. Mutta niinäkin päivinä minun pitäisi pystyä kommunikoimaan, tekemään töitä ja muistaa sanoa se a:lla alkava sana aina tarvittaessa. Silloin pelastaa niin oman kuin työkavereidenkin päivän.

Metsäretki

Tänään teimme aurinkoisen sään vallitessa kunnan metsäretken poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Metsänhoitoyhdistyksen kaveri oli meidän isäntämme ja hän oli varautunut kaikin mahdollisin rekvisiitoin. Kävimme katsomassa kunnan metsiä, pystykarsintaa, tulevia leimikoita yms. Saimme hyvät evästykset tämän hetkisestä puun kanto- / hankintahinnoista, joten metsämme tuntuvat olevan asiansa osaavien ihmisten hoidossa.

Retken päätteeksi teimme nuotion kunnan uimarannan nuotiopaikalle, jossa joimme nokipannukahvit ja söimme makkaraa. Kahvi oli erikoisen hyvän makuista ja kyllä se makkarakin maistui. Harmi vaan kun ei tuo kamera lähtenyt mukaan, olisi saanut taas hyvää lisämaustetta kertomukselle kuvien muodossa!

Aurinkoinen aamu - Iloinen mieli

Tänä aamuna, kun kuuden jälkeen menimme karvaisen juniorin kanssa hakemaan sanomalehteä, toivotti häikäisevän kirkas, aurinkoinen, mutta hieman kylmä aamu meidät tervetulleeksi uuteen päivään. Mieleni on myös keveän iloinen, koska sain perjantaina tietää, että suurella todennäköisyydellä pääsen ensi vuonna haluamaani työpaikkaan, YES!

Eilinen ja tämä päivä on mennyt Lehtolaisen Luminainen-kirjan seurassa. Tykkään lukea Lehtolaisen Maria Kallio - sarjaa ja kohta olenkin kahlannut sarjan kirjat muutamaa lukuun ottamatta.



Eilen ja toissa päivänä aloittelin joka keväistä pihan haravointihommaa. Siihen hommaan en löydä kuin yhden erittäin halukkaan kaverin ; -) Kaveri tosin häiritsee haravointia tuomalla pallonsa heitettäväksi juuri siihen paikkaan, josta pitäisi haravoida. Sitten kun pallon heiton jälkeen iskee todellinen kuumuus kaverilleni, niin siihen ei auta muu kuin mennä vilvoittamaan karvaista mahaansa haravoimaani lehtikasaan.

Tänään aamulenkillä näin ensimmäiset leskenlehdet kadun pientareella. Iltapäivälenkille täytyy ottaa kamera mukaan ja ikuistaa kevään ensimmäiset keltaiset kukat. Ja tässäpä kuva ensimmäisistä kevään merkeistä meillä päin iltapäivälenkillä ikuistettuna.

Lauantaina luvassa aurinkoa

Lauantaiaamu alkoi perinteisellä siivouksella. Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen olo oli eilisen pelin jälkeen hieman kivulias. Lihaksissa oli havaittavissa hyvänlaatuista rasituksen jälkeistä kipuilua. Lihaksia särki jaloissa, käsissä ja selässä. Juniori tuumaili, että selkälihasten kipuilu johtuu liian matalasta peliasennosta, joka taas johtui siitä, että minulla oli liian lyhyt maila! Muutenkin minulla oli eilisen pelin aikana vaikeuksia kun mailani oli left ja jossain tilanteissa tuntui, että olisi voinut pelata rightilla?! Minulle sanottiin, että harvat erittäin lahjakkaat pelaajat osaavat pelata molempia puolia yhtä hyvin!

Käytiin junnun kanssa kaupoilla keskustassa ja saatiin juniorille ostettua kengät, farkut ja salibandymailan uusi lapa ;-) Sitten käytiin jälleen kerran kirjakaupassa ja tässä sieltä löytyneitä aarteita!

Kauppareissun jälkeen olikin mukava juoda päiväkahvit ja maistella Pepe-leivosta ulkona auringon paisteessa! Sieltä se kesä pikku hiljaa pilkistelee.....

Perjantain peli

Niin siinä sitten kävi, että salibandypeli hävittiin selvin numeroin 4 - 9. Täytyy tunnustaa, että juniorit ovat kehittyneet talven aikana ja päihittivät meidät vanhemmat mailatekniikassa, joukkuepelaamisessa ja nopeudessa 100 - 0. Siinniteltiin hyvin kaksi erää (3 - 3), mutta viimeinen erä meni jälkipolvelle selvin sävelin. Minä sain tehtyä yhden maalin ja se pelasti päiväni ja antoi onnen tunteen moneksi viikoksi, koska salibandymailaa en ole pitänyt kädessä pelaamistarkoituksessa kahteenkymmeneen vuoteen. Ai niin, jäätiin jälkeen junioreita selvästi pelaajamäärässä, joka meidät lopullisesti hyydytti kolmannessa erässä. Meillä oli ainoastaan seitsemän kenttäpelaajaa, juniorit pelasivat neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla.

Vedonlyönti meni meikäläisen hyväksi 5 - 2 €. Voitosta juniorille 2 € ja maalista minulle 5 €, hyvä minä! Peli-illasta jäi hyvä fiilis ja kaikkemme annettiin, mutta emme paremmallemme mitään voineet! Ilta jatkui palkintojen jaon, makkaran paiston ja saunomisen merkeissä. Pojat kuittailivat minulle, kentän ainoalle naispelaajalle, monta kertaa illan aikana tekemästäni maalista.


Näiden värikkäiden taivaskuvien myötä KIITOKSET pelistä ja jatkoista Pyhiksen D-juniorit ja valmentajat!

Santasport voitti - Salibandy fiiliksissä

Sampo meni sitten häviämään kultaisen mitalin toistamiseen Santasportille. Voi harmi! Onnea kuitenkin Sammolle hopeasta ja Santalle kullasta. Kuka se fillaroikaan kesällä välin Pielavesi - Rovaniemi hopeinen mitali kaulassa?


Tänään alkoi tiukka valmistautuminen huomiseen salibandy koitokseen. Tarvittavat hankinnat on tehty (pelisukat ja Fenix-juoma), peliasu mallattu peilin edessä, rannehikinauhat etsitty, maila vuokrattu, jotain sinistä saatu lainattua, mailaa testattu, syötelty eteisessä sinisellä pallolla, tehty mentaaliharjoitukset, vedonlyöntikin suoritettu kahdella eri panoksella kahdesta kohteesta (voitto / maali) ja tavoitteet asetettu. Joten luulisi näillä pärjäävän! Yhden tulevan pelikaverin tunnen työni puolesta ennestään, muuten joukko on aika tuntematonta. Mutta peliin mennään suurella sykkeellä ja kaiken antaen ;)

Mitä meninkään tekemään?

Eilen illalla ihan joutessani menin P-K:n AMK:in sivuille ja täyttelin nettihakemuksen Ylempään AMK-tutkintoon, teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmaan. Laitoin minä hakemuksen toillaankin jo vuosi sitten, mutta silloin hakemus hylättiin jo alkumetreillä, kun minulla ei ollut AMK-tutkinnon jälkeen täyttä vuotta työkokemusta, vaikka saman alan työtä olen tehnytkin 20 v. Mutta kun pääsyvaatimuksissa on 3 vuotta alan työkokemusta AMK-tutkinnon jälkeen tai vuosi AMK-tutkinnon jälkeen ja kaksi vuotta opistotasoisen tutkinnon jälkeen, ei vaatimukset täyttyneet. Eli tänä vuonna olen muodollisesti pätevä hakemaan tähän koulutukseen.

Olen opiskellut työn ohessa kuusi viimeistä vuotta ja pidänkin opiskelua yhtenä harrastuksistani. Nyt tänä talvena on ollut vapauttavaa pitkästä aikaan, kun ei ole ollut paineita opiskelujen suhteen. On kerennyt viettää aikaa täällä jonninjoutavassa blogien maailmassa ihan turhan paljon. Nyt kirjoitin rumasta, hyi Anne! Eli jos minua onnistaa ja pääsen koulutukseen, menee seuraavat kaksi vuotta sitten opiskellen.

Ulle dulle doff kinkke laade koff...

Ensi yö aikaa miettiä, mitähän sitä isona jälleen kerran rupeaisi tekemään. Niin kuin olen kirjoitellut jo aikaisemmin, tuo ensi vuoden alusta tapahtuva kuntaliitos edessään työtehtävien ja työpaikan muutoksen myös minulle. Toisaalta tilanne harmittaa, kun juuri oli päässyt urallaan eteenpäin ja työ jota tekee on mukavaa. Työporukka, kollega, alaiset ovat olleet aivan ihania ja auttaneet minut alkuun osaston johtoon siirtyessäni. Nyt pitäisi jättää kaikki taakse ja alkaa kaikki alusta.

Se tieto lohduttaa, että minulla olisi kahdessa eri paikassa ottajia ja minun työpanostani ja monipuolista osaamistani arvostetaan. Toisaalta pitkänä miinuksena on se, että olen tämän hetkisessä tehtävässä määräaikaisena ja ensi vuoden alussa olen oman entisen virkani hoitajan palkkatasolla. Olen kuitenkin joutunut vuoden ajan tekemään sekä oman virkani hommat ja lisäksi osaston johdon. Eli summa summarum ensi vuoden alusta minulle ei tarvitse maksaa osaston johtajan palkkaa eikä tietenkään tarjota osaston johtajan arvoisia tehtäviä. Joudun niin sanotusti palaamaan lähtöpisteeseen ja luomaan uutta uraa.

Olen hieman katkera tilanteesta, mutta pakko on katsoa eteenpäin ja lähteä luomaan sitä uraa!!!
Mutta ongelmana on se, että kumman minulle tarjotun paikan otan vastaan. No siinäkin minulla on muodostunut jo tietty linjaus, haluaisin ottaa homman jonka + / - listassa on enemmän + :a. Ongelma numero 2 on se, että en uskalla sanoa ratkaisuani, koska olen aivan varma, että minulle sanotaankin, että en voi mennä siihen tehtävään vaan minun pitää valita se toinen huonompi vaihtoehto! Koska tiedän, että minun työpanostani ja alueen tuntemusta tarvittaisiin enemmän tässä huonommassa vaihtoehdossa. Mitä helvettiä varten ajattelen taas muita enemmän kuin itseäni?

Herneet nenään ja ONNEA

Tänään oli viimeinen Lady`s Cup turnaus. Turnaus oli meidän järjestettävä. Minä jouduin sattuman kautta yhdyshenkilöksi ja niinpä siinä kävi, että yksin sen sai järkkäilläkin. Vieläpä joukkueen sisällä kuului napinaa, kun olin laittanut meille ensimmäisen ja kaksi viimeistä peliä p****le! Vedinpä herneet nenään ja vihelsin itse toisella kentällä koko päivän, enkä päässyt / mennyt pelaamaan, toisen kerran p****le! No, nyt on taas sitten avauduttu ja valitettu tänne, niin ei tarvitse kenellekään muulle valittaa!

Tyttäret voittivat yhden pelin 2 - 1 ja hävisivät yhden pelin 2 - 1 ja toisen 2 - 0. Enonvene meni meidän edelle pistetaulukossa ja me tulimme koko Cupissa hopealle. Meidän joukkueesta oli kolme avauskuusikon pelaajaa naisten 45-vuotiaiden SM-kisoissa samaan aikaan, joten häviöt eivät olleet ihmekään. Joku ottaa-joukkue oli tullut SM-kisoissa pronssille, joten ONNITTELUT heille!

Salibandy - Fudis - Salibandy

Aurinkoinen lauantaipäivä hujahtikin leppoisasti salibandypelejä katsellessa Intersport Centerissä. Juniorilla oli kaksi alkusarjan peliä ja niiden tuloksesta riippui mitalipeleihin pääsy. Pojat pelasivat alle kykyjensä ja hävisivät molemmat pelit. Seurauksena oli pelien loppuminen alkusarjaan. Josba päihitti toisessa lohkossa molemmat alkusarjavastustajansa ja pääsi pelaamaan finaalipeliin. Saapas nähdä, miten Josban käy? Toivottavasti voittavat kultaa. Jos ei Pyhis, niin sitten Josba! Olen sentään niin solidaarinen ensi vuoden kotikaupungin joukkueelle.

Tänään minua houkuteltiin pelaamaan fudista kesäksi naisten harrasteporukkaan. Ajatus tuntuu erittäin kiehtovalta. Sitä lajiahan en oikeastaan ole koskaan kokeillutkaan. Olkapää on sellaisessa kunnossa, että lentopallo ei ole enää mukavaa, kun ei kärsi lyödä ollenkaan tai pelaamisen jälkeen seuraava yö ja päivä ovat yhtä kipuilua. Toukokuussa porukalla alkaa ulkopelikausi ja harkat ovat kaksi kertaa viikossa. Taidanpa mennä kokeilemaan ;)

Ensi viikolla meillä on juniorin salibandyjoukkueen lopettajaiset. Ensin on peli vanhemmat vastaan pojat. Kerroin juniorille, että minä tulen nyt pelaamaan silläkin uhalla, että hän ei sitten tule. Syksyllä enne pelikautta oli samanlainen peli, mutta silloin minulta evättiin pääsy peliin. Luulen, että tällä viikolla ei käy niin ja lähdemme juniorin kanssa yhdessä pelamaan, KIVAA ;)
Armo on käynyt mammalle, sillä juniori lupasi yhden oman mailansakin käyttööni siihen peliin.

Luvassa salibandya, lentopalloa

Vihdoinkin vai pitäisikö sanoa totuudenmukaisesti joko taas viikonloppu edessä. Viikko vierähti erittäin nopeasti töitä pakertaen. Viikot hujahtavat ja aina sitä jotakin saa aikaiseksi, mutta kyllä kuitenkin kaiken kiireen keskellä on joskus hieman riittämättömyyden tunne. Tällä viikolla tuli ensimmäistä kertaa mieleen se, että koittaisipa ensi vuoden vaihde, niin pääsee tästä työn p****sta eroon, vai pääseekö? Toivottavasti ainakin hieman kevenee tämä työmäärä ja vastuu.

No nyt tuli pakollinen urputus ja sitten ruvetaan suunnittelemaan viikonloppua. Tai nyt kyllä on sellainen tilanne, että ei tarvitse paljon suunnitella sillä tietää että lauantai menee juniorin salibandy-turnauksessa ja sunnuntai omassa lentopalloturnauksessa. Joten hyvin on liikunnallinen viikonloppu tiedossa.

Viime viikolla tuli seurattua naisten lentopalloliigan kaksi viimeistä finaalipeliä ja varsinkin tiistaina Vanaja vastaan Orpo oli aivan älyttömän jännittävä, tasainen ja hyvä peli. Onnea Vanajalle kultaisista mitaleista ja Orpossa pelaavalle Pyhäselästä lähtöisin olevalle Hanna H:lle hopeisesta mitalista.

Karkulainen

Viime yönä sain omakohtaisesti harjoitelle, kuinka mamma huolehtii pojistaan ja on heistä huolissaan. Oma juniori ei vielä, onneksi, harrasta yöjuoksuja. Mutta varmaan on lähellä ne ajat, kun hänenkin yöjuoksujen takia mamma valvoo ja odottaa.
Viime yönä tämä karvaisempi versio pojista sai mamman huolestumaan, valvomaan, odottamaan itseään yöjuoksuilta. Koira oli eilen huonovointinen ja oksenteli illan mittaan useampaan otteeseen. Oltiin illalla jo yöpuulla klo. 22.30 kun koira rupesi yökkäilemään siihen malliin, että uloshan se oli päästettävä. Laskin koiran takapihalle ja hetken siellä yökkäiltyään koira lähti kulkemaan kohti takametsää. Arvatkaapa sen jälkeen nukuttiko mammaa enää yhtään. Vettä satoi välillä rankastikin ja mamma valvoi avatuin sälekaihtimin, että näkisi milloin ulkovalot syttyvät ja karkulainen palaisi kodin lämpöön. Kävi siinä häivähdyksen omaisesti mielessä, että koira meni varmaan kuolemaan, oli sillä välillä niin paha elämä! No siinä mamma valvoi aamuyölle klo. 1.00 kun sitten karkulainen jolkotteli katua pitkin kohti kotia. Onneksi uskalsi tulla sisälle ja arvatkaapa oliko karkulainen märkä! Mamma sitten kietoi karkulaisen vilttiin, vaikka karkulainen kyllä ymmärsi tehneensä erittäin väärin. Mutta on se vaan tuo mamman rakkaus junioreitaan kohtaan niin valtavan suuri, että kyllä sydänalassa helpotti kun karkulainen uskalsi tulla kotiin. Tässä kuva karkulaisesta aamulla, kun ei oikein uskaltanut hiiskahtaakaan paikaltaan, ettei vaan mamma rupeaisi julmistelemaan yölliselle seikkailulle ;)

Kevät toi, kevät toi

...pojat pelaamaan katulätkää ja -sählyä asfaltoidulle kadulle. Perjantai-iltana käytiin juniorin kanssa keskustelua, että hänen pitäisi saada rullikset. Sanoin, että varastossa on minun ihan hyvät, laadukkaat muutaman vuoden käyttämättömänä olleet rullikset. Juniori lähti siltä istumalta varastoon ja testasi rullikset. Lauantai aamuna en vielä ollut saanut silmiä kunnolla auki, kun juniorilla oli vaatteet päällä ja hän oli lähdössä rullailemaan kadulle. Katu piti ensin harjata hiekoitushiekasta puhtaaksi ja sitten onkin riittänyt sekä lauantaina että sunnuntaina pihassa erilaisia mailoja, palloja, luistimia, suojia, kiekkoja, maaleja yms. Uskomattomasti tuon ikäiset jaksavat! Tänään pelattiin kadulla varmaan kahdeksan tuntia erilaisia pelejä. Vaihdettiin välillä maalivahtia, mailoja, palloja ja välillä piti maaliakin roudata tieltä pois, jotta autot pääisvät ajamaan, mutta kivaa tuntui olevan. Kevät on tullut siis meillekin ;)

Stressitin viikonloppu

Pitkästä aikaa ei perjantaina tarvinnut pakata töitä kotiin vietäväksi viikonlopuksi. Juniori tuumasi perjantai-iltana kun ruvettiin syömään, että miten sinä olet niin hyvällä tuulella. Tuumailin siinä, että tulossa viikonloppu, jolloin ei tarvitse ajatella töitä, pitkästä aikaa. Niin ne vaan nuo työasiat näkyvät omassa käyttäytymisessä kotonakin :(
Kävin perjantaina ostamassa kaksi Lehtolaisen dekkaria. Viime aikoina olen harrastanut Lehtolaista ja Marklundia! Toista kirjaa aloittelinkin eilen illalla, mutta uni voitti yhdeksän aikoihin. Nukuin tosi hyvin tuonne viiteen asti, jolloin käytiin koiran kanssa Karjalainen postilaatikosta. Siinä meni sanomalehden ja Lehtolaisen seurassa seuraava tunti ja sitten vielä unta palloon kolme tuntia. Joten tänään ei ainakaan väsytä huonosti nukutun yön jälkeen.
Kevät on hiipinyt aivan yllättäen tänne Itä-Suomeenkin, kivaa. Hiekoitushiekka ja sulamisvedet aiheuttavat seuraavien viikkojen aikana pieniä paineita. Mutta onneksi kesä ja aurinko tuovat tullessaan pirteyttä ja valoisuutta ;)

Slouganeita

Hei! Käykääpä vilkaisemassa täältä minkälaisia slouganeita teille tarjoillaan!
Minä valitsin parhaimman minulle tarjotun!

«Lucky Anne.»

Aprillia

Niin se sitten kävi meidän Ikelle, että raukka joutui eroamaan ulkoministerin palliltaan viattomien tekstareiden takia, joita hän lähetteli pari sataa kappaletta luonnon kauniille Elovena tytölle! Eipä poika ajatellut, mitkä seuraukset tapahtuneesta on vai ajatteliko, mutta vietit oli vaan niin voimakkaat. Vai voisiko sanoa peräti, että eräänlainen sairaushan tuo riippuvaisuuskin on jostakin noin typerästä asiasta tuolla tasolla. Ajatteliko Ike-poika, että hän voisi pimennossa bongailla eroottista tanssijatarta ja jatkaa sitten ulkoministerin kunniallista elämää ja tehtäviä? No ratkaisu oli minun mielestäni ihan oikea puolueen taholta, koska olisihan se aika holtitonta, jos puolueessa suvaittaisiin tuollainen käyttäytyminen!