Aurinko :)

Tänään aamulla meinasi sielu läkähtyä luonnon talviseen kauneuteen. Jos eilen sai hiukka harmaita maisemakuvia, niin tänään tunnelma oli suorastaan aurinkoinen. Vaikka pakkanen paukkui aamulla -25 asteessa, niin luonnon kauneus huikaisi.

Onneksi otin pokkarin mukaan. Peleihin mennessä täytyi ajaa kiertotietä ja pysähtyä ikuistamaan tätä luonnon värinäytelmää.

Aurinko paistoi alhaalta, mutta sitäkin kirkkaammin.

Taivaan sinisyys ja huuruinen lumi tekivät luonnon oman kontrastin meidän ihailtavaksemme.

Taivaallista

Perjantai-illan iltalenkki karvaisen kanssa tehtiin näin taivaallisissa tunnelmissa. Iltataivas näytti jälleen kerran  sanomattoman kauneutensa. Digipokkariin tarttui tällaisia kuvatuksia.

Eilen illalla kävin kokeilemassa kotiläksyksi juoksukoulusta saatua kotitehtävää eli pientä lenkkiä. Lonkan kipuilu ei antanut ottaa juoksuaskelia vaan reippaaseen kävelylenkkiin oli tyytyminen. Kävelin katuvalotonta rantatietä ja järven takana oli taas käynnissä kaunis värileikki, joka piirtyi sieluun silmillä katsottuna eikä linssin läpi.

Kesäluontoa

Ohdakepelto

Ohdakepelto muuttui kukkivasta pellosta höytyväpelloksi viikossa. Nyt on ohdakkeen höytyvää joka puolella pihanurmea. Olihan noita tänään lennellyt jo keittiöön asti.

Pihanurmikko

Ilta-aurinko oli taas eilen häikäisevän kaunis. Iltaduunin jälkeen ajellessa kotiin ihailin auringon laskua joen pintaan. Kotona ilta-auringon valo siilautui ohdakkeiden ja pilvien läpi tosi kauniisti.

Valoa ohdakkeiden takaa

Iltavaloa

26.7.2011

Aamuaurinko

Ilta-aurinko

...tarkennettuna

Viidakko

Viidakko

Edellisen asuinpaikan takametsästä kirjoitin kaksi vuotta sitten tekstin Viidakko takametsässä. Nyt on aivan pakko kirjoittaa, että viidakko talomme päädyssä. Asumme rivitalon päätyasunnossa, jonka ympärillä on vanhaa savipohjaista peltoa. Radan ja talon väliin on rakennettu meluvalli, joka on ihan luonnon tilassa. Samoin tämä "pelto", joka jää talon ja tien väliin. Talon ja tien väliin jää pieni tasainen kaistale ja sen jälkeen on oja, jolla johdetaan meluvallin ja pellon vedet Pyhäselkään. Nyt kesällä oja on ihan kuiva. Ojan ja tien väliin on kaavoitettu viljelypalstoja. Ihmetyttää jos tuollaiselle savipellolle koskaan tullaan sellaisia perustamaan. Viime syksynä kaupunki raivasi tuon muutaman metrin välikaistan taloyhtiön pihan ja ojan väliltä. Se vain tasattiin kaivinkoneella, eikä siihen levitetty multaa tai istutettu mitään. Tänä kesänä sen aukon on vallannut pelto-ohdake, joka on n. 1,5 m korkea. Nyt ohdake on kukassa.

Kukkaa pukkaa

Mehiläinen kukassa

Sinistä taustaa vasten

Viidakkoon on muodostunut karvaisen polkuja, jota pitkin joudun aina minäkin astelemaan. Fresbee tahtoo tehdä tepposet koiralle, kun se ei nää kasvustolta mihin se lentää. Jos koira on väsynyt ja tohkeissaan, se ei löydä aina fresbeetä viidakon korkeasta kasvillisuudesta. Mamma joutuu joskus hieman neuvomaan suuntaa!

Polku viidakon halki

Koli again

Edellisen kerran olin Kolilla tammikuussa laskettelmassa ja valokuvauskurssilla. Siitä tekstiä täällä ja täällä. Vaikka silloin kritisoin valokuvauskurssin antia, oli maanantain Kolin reissulla ilo huomata valokuvauskurssin parhaat otokset esillä Hotelli Kolin vastaanottoaulassa, kuva yllä :)

Huippujen kierros

Maanantaina osallistuin Kolin retkiviikon Huippujen kierrokselle ennen ratsastusta. Opastetulla patikkaretkellä käytiin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla ja kuultiin oppaan tarinoita Kolin historiasta, maisemista ja paikoista. Sunnuntaina luin Krista Mikkosen Kolin retkiviikkojen avauspuheen. Tekstin luettuani mietin omaa suhdettani Koliin ja se kiteytyy kyllä tähän astisen kokemuksen perusteella työhön ja talviseen lasketteluun. Työn puolesta 1990-luvulla olin mukana koko Kolin alueen vesihuollon kehittämisessä. Vesihuollon suunnittelussa ja toteutuksessa on minun käden jälki näkyvissä monessa kohteessa. Samoin kabiinihissin ja Luontokeskus Ukon suunnittelussa kartoitukset ja pohjatutkimus oli silloisen työnantajani käsialaa, joita pääsin omalta osaltani työstämään. Tuon työn vuoksi pidimme myös työpaikan pikkujoulun Hotelli Kolilla joskus 1990- luvun loppupuolella. Ukko-Kolin laskettelurinteille oli minulla useampana vuonna 1990-luvun alussa kausikortti. Opas kertoi, että keskimääräinen Kolin huipuilla käynti kestää 6 min ja joitain sekunja päälle. Ensimmäinen kesäinen Kolin huipuilla käynti oli minullakin varmaan tuollainen pyrähdys. Maanantaina kansallispuistomaisemissa viivyttiin hieman pitempään. Saimme myös tietoa kansallispuistosta ja lisää voitte lukea vaikka täältä.

Ruokapaikka

Tältä ruokapaikalta, jolla kestittiin silloinen päämisteri Paavo Lipponen vuonna 1991, sai alkunsa Kolin kansallispuisto. Kansallispuistoa laajennettiin vuonna 1996. Kansallispuiston  koko on 3000 ha.  Vuonna 2010 kansallispuistossa kävi 138 500 kävijää.

Kesäinen laskettelurinne

.

Luontaista metsän hoitoa

Maisemaa Juukaan

Akka-Kolin kirkko

Akka

Maisemaa

Opasteet

Pielisen saaria

Tuore ja kuivunut puu

Pahalle

Paha

Ukolta Pieliselle

 

Kansallispuisto taustana :))

Herajärven kierros

v. 1998 Herajärven reittiopas

Nykyinen reittiopas täältä

Vuokramökki sijaitsi Pusonjärven rannalla ja ihan sen lähettyvillä kulkee Herajärven vaellusreitti. Löysin mökistä Ympäristökeskuksen v. 1998 painetun opaslehtisen vaellusreitistä. Aivan ihana käsin piirretty kartta reitistä. Yhtenä mökkilomapäivänä teimme minivaelluksen reitin varrella sijaitsevalle Ryläyksen taukopaikalle. Ajoimme Jerontien varren P-paikalle ja siitä oli 2,2 km matka Ryläyksen taukopaikalle. Paistoimme makkarat kodalla ja kävimme Ryläyksen näköalatornissa katsomassa maisemia ja tsekkaamassa Ryläyksen kiviputouksen. 

V. 1998 reittiopas kertoo: Ryläyksen kohdalla voi kiertää lyhyen polkureitin, joka kulkee Ryläyksen korkeimman huipun kautta. Yli kaksisataa metriä Herajärven pinnan yläpuolella (323 metriä mern pinnan yläpuolella) kohoavalta huipulta avautuvat upeat näköalat. Korkein kohta sijaitsee noin 500 metriä taukopaikasta etelään. Taukopaikan varutuksiin kuuluvat kota, nuotiopaikka ja käymälä sekä läheisellä vaaralla sijaitseva näköalatasanne.

Ihmeteltiin vaelluksella "jalkavaivaisen" karvaisen menoa maastossa. Koira oli irti melkein koko ajan ja kiviputouksella  käppäili kivillä ja lohkareilla kuin kuunaan vanha tekijä. Luolakoirahan kettuterrieri on, mutta kyllä mamma oli sydän sykkyrällään, kun ei olla kauheasti harrastettu eri maastoissa kulkemista. 

Kun tulin kotiin, huomasin että Kolilla oli menossa Retkiviikko. Viikon aikana Kolilla on paljon ohjelmaa ja pe-su olisi ohjelmassa Herjärven kierros. Lisäksi la 16.7.2011 avataan 20 km vaellusreitin pidennys Herajärven vaellusreitin eteläpäähän.

Pikkaisen polttelisi tuollainen vaellus! Mutta täytyy varmaan ensin hommata kunnon retkivarusteet :))

Luonnonkukat

Harakankello

Nyt alkaa taas olla se aika vuodesta, kun luontoa näyttää kauneimpia puoliaan kesästä. Lähipellolla on kukassa jos jonkin väristä ja lajista luonnonkukkaa.

Niittyleinikki

Koiranputki

Hiirenvirna

Siankärsämö

Suomessa lupiini eli komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä tienvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa. Kotitalon ja radan väliin on rakennettu meluvalli, jonka rinteille lupiini on levinnyt. Minusta lupiinin kukka on kaunis ja tietyissä olosuhteissa se on isoina aloina kaunista katsottavaa, niin kuin tuossa meluvallissakin.

Lupiinit rinteessä

Sinistä

Punaista

Kukkavarsi läheltä