Historiaa

Eilen minulla oli lomapäivä ja käytin siitä aamupäivän käymällä kampaajalla. Kampaajani ehdotti hieman erilaista raidoitusta hiuksiini joten nyt ollaan kuvan mukaisessa lookissa.  Kampaamossa oli vielä kaksi eilisen wanhojen päivän prinsessaa. Molemmille oli tehty oikein hienot nutturat ja toiselle laitettiin meikkiä kun itse menin kampaamoon. Tämä prinsessa pukeutui oikein kauniiseen punaiseen prinsessamekkoon ja se toi nostalgiset muistot omasta wanhojen päivästä joskus kauan sitten. Juniori olisi myös ollut ikänsä puolesta eilen wanha, jos olisi mennyt lukioon. 

Kotiin kun tulin, oli aivan pakko kaivella vanhoja kellastuneita valokuvia ja fiilistellä omaa historiaa. Minulla oli wanhojen puku lainassa perhetutuilta. Puvulla oli tanssinut jo kaksi perheen tyttöä ja perheen äiti, joka puvun oli ommellutkin, muokkasi puvun minulle sopivaksi. Silloin ei ollut mahtavia tyllipukuja, niin paljon kuin nykyisin. Mutta minullakin oli joku "pyllynkohotus" juttu alushameessa. Turkki oli aivan ihana, samoin vanhat talvikengät. Taisivat olla perhetuttujen äidin äidin vanhat. Hävettää tuo tyylivirhe, kun turkin kanssa on nuo lapaset :( Kampaajalla oli myös istuttu jo varhaisesta aamusta lähtien ja pitkän tukan saikin oikein näyttävälle nutturalle. 

Tyttöparilla vedettiin ystävän kanssa ja siihenkin oli ihan loogiset syyt. Olin aloittanut oppikoulun tyttölyseossa ja muutama vuosi ennen wanhoja oli muututtu peruskouluun ja yhdistetty tyttö- ja poikalyseot. Tuossa vaiheessa oli meitä Tipulalaisia hieman enemmän ja kun tanssittiin vain oman koulun käytävällä omalle lukiolle, niin eipä taidettu kysellä ylimääräisiä kavaljeereja mistään.

Vuoden päästä wanhoista oltiin sitten abeja. Tällöin yhdistettiin myös kahden koulun historiaa päällekkäin. Tipulan perinteitä noudattaen tytöt olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Lyseon perinteinä pojat olivat pukeutuneet enemmän tämän päivän penkkareiden tyylin. Siinäpähän sitten oltiin suloisesti sekaisin tyylikkäät ja arvokkaat leidit ja lyseon penkkarilaiset.

Penkkariajelulle sitten kaikki leiditkin vapautuivat ja vaihtoivat vapaampaa ja lämmintä vaatetta niskaan. Auton lavalla sitten ilakoitiin huutamalla ja viskomalla karamelleja. Nämä perinteet ovat näköjään säilyneet samoina vuodesta toiseen.

Väriä elämään

Tänään vuorossa kampaaja ja uutta väriä hiuksiin. Edellinen värjäys teki hiuksistani ihan punaiset ja sainkin niistä sitten huomiota osakseni. Suurin piirtein kaikki huomaisivat tukan värin muuttumisen, myös kaikki miehet! Silloin letkautin vastaan, että syksyn värit ovat saapuneet myös päähäni. Tänään selitin kampaajalle, etten halunnut ihan niin punaista päätä, joten laitettiin sitten eri sävyä. Mutta ilmeisesti minulla on punaisen värin pigmenttiä sen verran, että värit muuttuvat hiuksissani punaisemmiksi. .

Mutta kauniin tukan kanssa on kiva lähteä kohta työpaikan pikkujouluun syömään hyvin ja fiilistelemään YÖ:tä Areeenalle :))

Väriä syksyyn

Ja jos muuten on ankeaa, harmaata, pimeää ja sateista, niin tilataan aika uudelle kampaajalle. Mennään istumaan kampaamotuoliin kahdeksi tunniksi, huastellaan mukavia mukavan kampaajan kanssa ja saadaan väriä ja uusi leikkaus päähän. Se ei haittaa, vaikka kahden värin pää maksaa maltaita. Onhan taas panostettu itseensä ja omaan ulkonäköön. Siinä huastellessa kampaaja vinkkaa, että ennen reissua olisi nuo kulmatkin käsiteltävä ja niin tehdääkin sitten ensi viikolla.

Uusi pää

Nyt on taas saatu yksi asia järjestykseen vähäksi aikaa. Nimittäin istuin kampaajalla kaksi tuntia ja sain uuden pään. Se on aina mainittava asia, kun sen eteen täytyy tehdä mentaaliasioita kuten käydä läpi kalenteria, saada aikaiseksi varata aika ja yksinkertaisesti tuhlata kaksi tuntia kallista työaikaa kampaajalla istumiseen. Mutta on se sen arvoista. Nuortuu ja nätistyy ainakin puolella, kun käy leikkuuttamassa ylipitkän kasvun sekä ottaa väriä juurikasvuun ja koko päähän. Toisenkin itseni huoltoajan olen jo varannut, mutta aika meni tuonne joulukuun viimeisille päiville. Mutta onhan sekin huolto jo melkein puoliksi tehty kun se nököttää jo kalenterissa!