Iholla

Taas minä myöhäisheränneenä menetin yhden hyvän sarjan jaksoja, kun en seuraa aikaani ja elä TV:n osalta tässä ajassa. Jossakin blogissa oli kehuttu Iholla-ohjelmaa ja siitä heräsi kiinnostukseni. Etsin netistä jaksot ja katsoin toissa viikonloppuna jaksot 20 - 40. Ensimmäisiä jaksoja en vaan enää löytänyt!?
Sarjassa on kuusi naista, joille on lyöty videokamera käteen ja he kuvaavat omaa elämäänsä. Sarjassa kuvaavat omaa ja läheisten arkea seuraavat naiset:
- Maria, Reino Nordinin vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Maria on arkkitehti ja heille valmistuu kuvausten aikana Marian suunnittelema ekotalo. Minä tykästyin Marian iloisuuteen ja asioiden kerrontaan. Varmaan hänen elämänsä pienten lasten äitinä ja oman äitinsä nurkissa asuvana sekä taiteilijamiehen vaimona ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta kuitenkin Marialla oli minusta oikea asenne elämään.

- Pia on intti-iässä olevan Oton yksinhuoltajaäiti. Pia on kampaaja ja painiskelee poikansa itsenäistymisen kanssa. Viimeisessä jaksossa Pia muuttikin omaan vuokrakämppään. Minä samaistuin ja seurasin Pian sielunelämää mielenkiinnolla, koska elän myös aikuistuvan nuoren miehen kanssa ja samoista asioista aina otalletaan täälläkin, kuten kodin siisteydestä, rahasta, rajoista jne. jne.
- Saara on kahden pienen pojan ja teini-iässä olevan tytön kotiäiti. Kuvausten aikana hän saa vihdoin pienemmän lapsensa tarhaan ja rupeaa kirjoittamaan. Perhe laittaa myös oman hulppean omakotitalonsa myyntiin ja saa sen myytyä viimeisessä jaksossa.
- Heli on laulaja. Kuvausten aikana hän valmistelee omaa levyään. Heli kamppailee sinkkuuden ja yksinäisyyden kanssa. Hän ottaa kuvausten aikana suloisen kissan täyttämään jotain tyhjää kohtaa elämässään..
- Tokioon hurahtanut Esin opiskelee media-alaa. Esinillä on mennyt suhteet siskoonsa ja isäänsä ja hän kamppailee myös nuoren naisen kasvukipuja eikä oikein löydä paikkaansa.
- Sini on 16-vuotias lukiolainen, joka painiskelee masennuksen, koulupinnausten ja muutenkin motivaation puutteen keskellä nuoren elämää. Kuvauksissa hän sumuttaa äitiään omista menoistaan ja seurustelee ulkomaalaistaustaisen pojan kanssa.

Tunnustetaan, että pientä stalkkaajan vikaa minussa on, kun tykkään seurata toisten elämää. Sarja saa jatkoa ja sinne etsitään uusia oman elämänsä kuvaajia. Minun toivomuksena on, että ottaisivat kuvaajia myös Kehä III ulkopuolelta ja toisaalta sellaisia ihan tavan tallaajia. Näissä kuvaajissa oli minun mielestä useammalla  taiteilijan vikaa, joten elämä ei ollut yhdelläkään 7 - 16 elämää. Mutta kuka kumma haluaa leväyttää oman ja lähimpien elämän koko kansan katsottavaksi? Sitä sopii ihmetellä!

Sukupolvet

Blogien lukeminen inspiroi joskus johonkin aiheeseen ihan täböllä. Eksyin Kirsikan blogin kautta Giorgion blogiin, jossa hän esittelee itsensä Y-sukupolven valioyksilönä. Giorgio on kirjoittanut blogikirjoituksen aiheesta Y-sukupolvi.  Jutussa on linkki tänne, jossa on tekstiä aiheesta Y-sukupolven johtaminen.

Luettuani edellä mainitut linkit rupesin etsimään aiheesta lisäinfoa ja halusin tietää mihin sukupolveen minä kuulun ja mitkä on oman sukupolveni erot muihin sukupolviin. Tekniikka ja talouden jutussa Y-sukupolven johtaminen on sukupolvet jaoteltu syntymävuosien mukaan seuraavasti:

Tähän sukupolveen kuuluvat kaikki, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 2000 välissä. Heitä aiemmin olivat Baby Boomerit, jotka syntyivät vuosien 1943 ja 1960 välissä, sekä X-sukupolvi, johon kuuluvat vuosina 1960–1980 syntyneet.

Tuon jaottelun mukaan kuulun Baby Boomereiden (suuret ikäluokat) ja X-sukupolven taitekohtaan. Wikpedia kirjoittaa suurten ikäluokkien sukupolvesta ja X-sukupolvesta. Näiden tietojen mukaan kuulun suurten ikäluokkien sukupolveen. Ajattelin nuoruudessani, kuten muutkin sukupolveeni kuuluvat, että koulutus takaa työpaikan ja näinhän on käytännössä käynytkin. Olen saanut olla pitkissä työsuhteissa ja 1990-luvun lamavuodet eivät näy työhistoriassani. X-sukupolvi valmistui juuri laman kynnyksellä tai sen aikana ja on kokenut pätkätöiden epävarmuutta ja työttömyyttä. X-sukupolven aikana on monet tehtaat muuttaneet tuotantonsa halpoihin maihin ja työ on tavallaan hävinnyt alta.

Suurista sukupolvista on Osku Pajamäki kirjoittanut kirjan, Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö. Kirjassa on ryöpytetty suuria ikäluokkia itsekkäiksi oman edun turvaajiksi ja nuorten asioiden kurjistajiksi. Ylioppilaslehden artikkeli kirjasta on luettavissa täältä.

Etsiessäni tietoa aiheesta törmäsin Semi Purhosen väitöskirjaan, Sukupolvien ongelma: tutkielma sukupolvien tietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Väitöskirja koostuu kuudesta artikkelista ja niitä kokoavasta satasivuisesta yhteenvedosta. Antti Karasto on kirjoittanut tutkimuksesta täällä.  Lainaan muutaman mielenkiintoisen kohdan Karaston kirjoituksesta:

Sukupolvitietoisuus ei synny itsestään tai sisäsyntyisesti vaan se on synnytettävä.

Sukupolvet "tehdään eläviksi" esimerkiksi nimeämisen avulla, ja sukupolvitietoisuus kehkeytyy vasta, kun sukupolvi on saanut nimen.

Sukupolvitietoisuus ei ajan myötä välttämättä heikenny vaan voi vahvistuakin. Näin siksi, että sukupolvitietoisuus syntyy ja uusiutuu retrospektiivisesti, sukupolvesta kerrottuja kertomuksia kuunneltaessa.Sukupolvien muodostus kiinnittyy aikaan kahdessa suunnassa. Nuoruuden kokemukset vaikuttavat asioille myöhemmin annettuihin merkityksiin, eli nykyisyyttä luetaan menneisyydestä käsin. Toisaalta nykyiset identifikaatiot vaikuttavat siihen, mitä omasta elämänhistoriasta tuodaan esille, eli menneisyydestä kerrotaan nykyisyydestä käsin.

Generationalistit unohtavat sukupolvien diskursiivisen synnyn ja liioittelevat eri sukupolvien eroja, samoin niiden sisäistä yhtenäisyyttä ja sukupolvien selittävää voimaa.

Aikamme globalisoituva kulttuuri esitetään siinä (June Edmundsin ja Bryan S .Turnerin kirja Generation, Culture and Society) hänen mukaansa yhden sukupolven, 60-lukulaisten, aikaansaannoksena tekemättä edes eroa kuusikymmenlukulaisten intellektuellien ja kulttuurivaikuttajien sekä tavallisten baby boomereiden kesken.

Koska sukupolvea ei yhdistä "vain jokin yhteinen tekijä vaan myös yhteinen tunne siitä, että heitä yhdistää jokin yhteinen tekijä" on loogista....

Sukupolviin liittyvät tekstit saivat mielenkiintoni heräämään ja ajattelemaan aihetta ihan eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy voisi aiheeseen uppoutua syvemmällekin. Purhosen väitöskirjasta luin vain tuon satasivuisen yhteenvedon en noita yksittäisiä artikkeleita. Tuo kirja, joka syyllistää meitä baby boomereita ahneeksi sukupolveksi, olisi myös mielenkiintoista lukea.

Martin Saarikangas on muuten nimennyt X-sukupolven "pullamössösukupolveksi"!

2000-luvun jälkeen syntynyttä uutta sukupolvea kutsutaan Z-sukupolveksi!

Z-sukupolven edustajat luokitellaan passiivisiksi individualisteiksi. Siinä missä X-sukupolvi halusi rakentaa toimivan yhteiskunnan ja Y-sukupolvi pelastaa maailman ajatuksen voimalla, Z-sukupolven arvioidaan käyttäytyvän passiivisemmin ja ennemmin seuraavan yleisiä normeja.