Karelia soutu 2011

Reittikartta

Työnantaja mahdollisti tänä vuonna Karelia soutua kahtena työpäivänä. Olisin kyllä osallistunut soutuun lomapäivinäkin. Aikaisemmat mukavat kokemukset soudusta vain vahvistuvat kerta kerralta. Työnantajani oli soudun sponsori ja veneessä oli mukana oman henkilökunnan lisäksi yhteistyökumppaneita. Kuusi henkilöä viidestätoista oli mukana molempina päivinä. Torstaina soudettiin Haapalahdesta Laiskanrannan ja Enon kotirannan tankkauspaikkojen kautta Jakokoskelle ja perjantaina Jakokoskelta Paiholan erämajan ja Lehmo Cuisinen taukopaikkojen kautta Joensuun Linnunlahden uimarannalle. Lähtödraamaa lukuun ottamatta soutu suijui kuin leikki. Lähdössä, kun työnnettiin venettä vesille, veneen pohja meni rikki terävän kiven osuessa pohjaan. Siinä vaiheessa tuli tunne, että soutu on tässä. Mutta ensimmäinen etappi soudettiin Turun soutajien veneessä ja ensimmäiselle taukopaikalle veneemme tuotiin paikattuna ja entistä ehompana. Kaupungin puusepät toimivat kuin rasvattu salama ja vene sai paikan ja sikamassaa pohjaansa.

Kirkkoveneemme

Veneen lippu

Veneet Laiskanrannan taukopaikalla

Veneen huoltoa

Laiskanrannan taukopaikalla tankattiin työnantajan välipalaa ja Enon kotirannassa syötiin soudun järjestäjien myymällä ruokalipulla lounasta Palvelukeskuksen ruokalassa. Torstain soutusää oli helteinen ja alkulämmittelyjen jälkeinen oikea soutaminen sai hien nousemaan pintaan. Paitaa joutui heittämään välillä pois ja aurinko paahtoi uudet rusketusraidat selkään. 

Kirkkoveneitä Kaltiomon kanavan sulutuksessa

Kotirannan jälkeen kirkkoveneet sulutetaan yhdessä sulutuksessa Kaltimon kanavalla. Kanavan jälkeen päästiin sitten oikeasti soutamaan. Jakokoskelle tultiin kolmantena. Ohitettiin veneitä ihan urakalla. Meillä oli loistavasti liukuun lähtevä vene ja järkyttävän hyvät, oikessa tahdissa soutavat soutajat.

Kuplivaa

Telttasauna

Jakokoskella nautiskeltiin heti rantautumisen jälkeen kuplivat ja sitten päästiin telttasaunaan saunomaan. Tosi iso telttasauna ei taannut kovin kummoisia löylyjä, mutta kokemuksena ihan kiva. Jakoskoskella tankattiin vielä ruokaa ja sitten kohti kotia unten maille, että jaksaa taas soutaa.....

Veneet Jakokosken vanhassa kanavassa

Välipalaa veneessä

Toinen soutupäivä ei ollut ihan niin helteinen kuin ensimmäinen. Ensimmäinen pitkältä tuntuneen etapin päätepiste oli Paiholan erämaja, jossa syötiin välipalaa ja relattiin nurtsilla. Toisella etapilla oli taas yhteinen sulutus Kuurnan kanavalla. Lounasta nautiskeltiin Lehmo Cuisinella. Cuisinen rannassa jouduttiin rantutumaan mutalikkoon, koska vesi on niin alhaalla Pielisjoessa.

Lehmo Cuisine

Lehmo Cuisinen rantaa

Lehmon jälkeen alkoi sitten itse soutaminen Pielisjoki sprintillä. Sprintin lähtö oli heti Cuisinen rannassa ja maali Siihtalan ABC:in laiturin luona. Matkaa oli about 10 km. Sprintti sujui hyvin ja oltiin joko kolmas tai neljäs kaikkiaan kuustatoista sprinttiin osallistuneista kirkkoveneistä. Linnunahdelle rantauduttiin Joensuun kanavan sulutuksen jälkeen. Kanavan kautta mentiin vesitilanteen johdosta. Rantautumisen jälkeen jatkettiin matkaa Jynkkään saunomaan, uimaan, syömään ja tietenkin nestetasapainon ylläpitoon rankan soudun päätteeksi.

Karelia soutu uusi soutureittejään tänä kesänä ja kirkkovenesoutu lyhentyi neljään soutupäivään. Soudust on jätetty pois Joensuu - Niittylahti - Rääkkylä - Liperi pätkä. Olen soutanut joskus tuon pätkän ja silloin Pyhäselän ylitys oli yhtä tuskaa isojen aaltojen ja vesisateen johdosta. Jokisosuuskilla on aina ollut veneitä paljon enenmmän kuin noilla avovesiosuusksilla. 

Karelia soutua mainostetaan ohjattuna, valvottuna ja säätilanteet huomioon ottavana retkisoutuna. Esitteessä on mainittu kirkkoveneiden keskivauhdiksi n. 5 solmua (9.260 km / h).

Koli again

Edellisen kerran olin Kolilla tammikuussa laskettelmassa ja valokuvauskurssilla. Siitä tekstiä täällä ja täällä. Vaikka silloin kritisoin valokuvauskurssin antia, oli maanantain Kolin reissulla ilo huomata valokuvauskurssin parhaat otokset esillä Hotelli Kolin vastaanottoaulassa, kuva yllä :)

Huippujen kierros

Maanantaina osallistuin Kolin retkiviikon Huippujen kierrokselle ennen ratsastusta. Opastetulla patikkaretkellä käytiin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla ja kuultiin oppaan tarinoita Kolin historiasta, maisemista ja paikoista. Sunnuntaina luin Krista Mikkosen Kolin retkiviikkojen avauspuheen. Tekstin luettuani mietin omaa suhdettani Koliin ja se kiteytyy kyllä tähän astisen kokemuksen perusteella työhön ja talviseen lasketteluun. Työn puolesta 1990-luvulla olin mukana koko Kolin alueen vesihuollon kehittämisessä. Vesihuollon suunnittelussa ja toteutuksessa on minun käden jälki näkyvissä monessa kohteessa. Samoin kabiinihissin ja Luontokeskus Ukon suunnittelussa kartoitukset ja pohjatutkimus oli silloisen työnantajani käsialaa, joita pääsin omalta osaltani työstämään. Tuon työn vuoksi pidimme myös työpaikan pikkujoulun Hotelli Kolilla joskus 1990- luvun loppupuolella. Ukko-Kolin laskettelurinteille oli minulla useampana vuonna 1990-luvun alussa kausikortti. Opas kertoi, että keskimääräinen Kolin huipuilla käynti kestää 6 min ja joitain sekunja päälle. Ensimmäinen kesäinen Kolin huipuilla käynti oli minullakin varmaan tuollainen pyrähdys. Maanantaina kansallispuistomaisemissa viivyttiin hieman pitempään. Saimme myös tietoa kansallispuistosta ja lisää voitte lukea vaikka täältä.

Ruokapaikka

Tältä ruokapaikalta, jolla kestittiin silloinen päämisteri Paavo Lipponen vuonna 1991, sai alkunsa Kolin kansallispuisto. Kansallispuistoa laajennettiin vuonna 1996. Kansallispuiston  koko on 3000 ha.  Vuonna 2010 kansallispuistossa kävi 138 500 kävijää.

Kesäinen laskettelurinne

.

Luontaista metsän hoitoa

Maisemaa Juukaan

Akka-Kolin kirkko

Akka

Maisemaa

Opasteet

Pielisen saaria

Tuore ja kuivunut puu

Pahalle

Paha

Ukolta Pieliselle

 

Kansallispuisto taustana :))

Herajärven kierros

v. 1998 Herajärven reittiopas

Nykyinen reittiopas täältä

Vuokramökki sijaitsi Pusonjärven rannalla ja ihan sen lähettyvillä kulkee Herajärven vaellusreitti. Löysin mökistä Ympäristökeskuksen v. 1998 painetun opaslehtisen vaellusreitistä. Aivan ihana käsin piirretty kartta reitistä. Yhtenä mökkilomapäivänä teimme minivaelluksen reitin varrella sijaitsevalle Ryläyksen taukopaikalle. Ajoimme Jerontien varren P-paikalle ja siitä oli 2,2 km matka Ryläyksen taukopaikalle. Paistoimme makkarat kodalla ja kävimme Ryläyksen näköalatornissa katsomassa maisemia ja tsekkaamassa Ryläyksen kiviputouksen. 

V. 1998 reittiopas kertoo: Ryläyksen kohdalla voi kiertää lyhyen polkureitin, joka kulkee Ryläyksen korkeimman huipun kautta. Yli kaksisataa metriä Herajärven pinnan yläpuolella (323 metriä mern pinnan yläpuolella) kohoavalta huipulta avautuvat upeat näköalat. Korkein kohta sijaitsee noin 500 metriä taukopaikasta etelään. Taukopaikan varutuksiin kuuluvat kota, nuotiopaikka ja käymälä sekä läheisellä vaaralla sijaitseva näköalatasanne.

Ihmeteltiin vaelluksella "jalkavaivaisen" karvaisen menoa maastossa. Koira oli irti melkein koko ajan ja kiviputouksella  käppäili kivillä ja lohkareilla kuin kuunaan vanha tekijä. Luolakoirahan kettuterrieri on, mutta kyllä mamma oli sydän sykkyrällään, kun ei olla kauheasti harrastettu eri maastoissa kulkemista. 

Kun tulin kotiin, huomasin että Kolilla oli menossa Retkiviikko. Viikon aikana Kolilla on paljon ohjelmaa ja pe-su olisi ohjelmassa Herjärven kierros. Lisäksi la 16.7.2011 avataan 20 km vaellusreitin pidennys Herajärven vaellusreitin eteläpäähän.

Pikkaisen polttelisi tuollainen vaellus! Mutta täytyy varmaan ensin hommata kunnon retkivarusteet :))

Kukkosensaari

Historiaa ja opastaulu

Eilen illalla tein valokuvausretken Kukkosensaareen. Kukkosensaari on kaupungin omistama virkistysalue, jossa on luontopolkuja, nuotiopaikkoja ja Kuhamaja, jota voi vuokrata. Retken tarkoituksena minulla oli valokuvailla ja pysähdyinkin rannalle kuvailemaan jalustalta. Reippailin myös kameran kanssa pitemmän luontopolun ja ihastelin keväistä Suomen luontoa.

Saaren länsirantaa

Pyhäselkää metsän takaa

Nuotiopaikka

Jäinen Pyhäselkä

Saari ja ruohikko

Ruohikko ja saari

Pysähdyin kuvailemaan  75 - 300 mm objektiivilla rantaheinikkoa ja taustaa kameran eri säädöillä. Muissa kuvissa käytössä minulla oli 18 - 55 mm objektiivi. Missasin yhden pikkulinnun kuvauksen, kun sitä kuvattaessa olisi pitänyt olla valmiina kamerassa pitempi putki. Mutta ehkä kokemuksen kautta oppii pikkuhiljaa ennakoimaan tilanteita.

Kohta lähtee, jäät nimittäin!

Kuhamaja

Roskat, luontopolun lieveilmiö

Saaren itäinen puoli

Saaren itäinen puoli oli vielä talvinen. Maan peitti jäinen kerros ja se huokui vielä jäistä kylmyyttä. Onneksi maapohja oli jäinen eikä lenkkarit kastuneet.

Ikihongat humajaa

Metsä kehittyy, opastetaulut eivät!

Luonnonvaraisia ruusuja

Tämä opastetaulu nojasi kaatuneen puun juurakkoon.  Siinäkö tämän metsän  luonnonvaraiset ruusut ovat? Koomista! No, eihän vielä tässä vaiheessa kevättä tosiasiassa viherrä mikään :))

Ränsistynyt

Luontopolulle pääsee vanhan pihapiirin läpi. Rakennukset ovat vain päässeet pahoin ränsistymään.

Kaivo

Tämä kaivo herätti nostalgisia muistoja lapsuudesta. Koko lapsuuden ja nuoruuden me elimme tällaisen vesikaivon ja pumpun varassa. Kaikki talousvesi pumpattiin omasta kaivosta. Jossakin vaiheessa kaivon vesi huononi niin, ettei sitä voinut käyttää enää juomavetenä. Juomavesi käytiin sen jälkeen hakemassa naapurin kaivosta. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja pystymme toimittamaan hyvää talousvettä kaupunkimme asukkaille.