Vuosi elämästäni

Pikkasen reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen liikunnalliseen muutokseen johtavan blogitekstini täällä. Olin ilmoittautunut Matalan kynnyksen juoksukouluun, joka kokoontui neljä kertaa. Onneksi juoksukoulun vetäjä puhui juoksemisesta rehellisesti. Hän sanoi, että juoksu on yhtä tuskaa noin 6 - 8 ensimmäistä kuukautta.Sitten voidaan pikku hiljaa ruveta puhumaan juoksusta ja juoksemisesta. Jos sinulla kipeytyy esim. polvet juostessa, ne saattavat kipeytyä joka ainut kerta kun lähdet juoksemaan vuoden verran ja sitten vasta kipu hellittää ja jalat tottuvat juoksuun. Juoksukoulun sanoma oli raakaakin raaempaa, mutta onneksi rehellistä.

Vuosi sitten minä rupesin juoksemaan. Viikko viikon perään kaksi - kolme joskus jopa neljä kertaa viikossa minä laitoin juoksuvermeet päälleni ja läksin juoksemaan / kävelemään viiden - kuuden jopa seitsemän kilometrin matkaa. Aluksi en jaksanut juosta viittäsataa metriä, kun piti laittaa kävelyksi. Monen lenkin jälkeen tein itselleni tilastoa, että miten monta % matkasta jaksoin juosta.

Uhosin viime syksynä töissä, että ensi kesänä minä juoksen puolimaratonin. Niinpä sitten oli pakko ruveta juoksemaan. Alkuvuodesta ilmoittauduin HCR:ään tietämättä (onneksi) yhtään mihin nenäni pistän. HCR oli yksi elämänmuutoksen käännepisteitä. Sen jälkeen juoksu rupesi oikeastaan sujumaan. Jaksoin juosta viiden jopa kuuden kilometrin lenkin ilman välikävelyjä. HCR:n jälkeen huomasin myös sen, etten pysty ainoastaan juoksemaan, vaan minun on monipuolistettava treenejä. Niinpä rupesin pyöräilemään palauttavia lenkkejä. Pyöräily tuntui hyvältä sekä kropassa että päässä. Maisemat vaihtuivat ja kilometrejä kertyi. Kesäkuussa löysin monta hyvää treeniblogia ja niistä sai hyviä vinkkejä venyttelyyn, ruokailuun ja erilaisiin juoksutreeneihin.Näiden treeniblogien innoittamana otin uinnin mukaan treeneihin. 

Treenien monipuolistuessa pidensin myös juoksulenkkejä ja ennen Kuopion puolimaratonia jaksoin juosta jopa 13 kilometrin lenkin kokonaan. Kuopion puolikas meni omiin odotuksiini nähden hyvin, jaksoin juosta koko matkan. Eihän se aika päätä huimaa, mutta minulle tämä toinen, kokonaan juostu puolikas oli yksi tämän kesän kohokohtia.

Yksi iso motivaattori on ollut TYKE-hanke, johon työpaikallani on ollut mahdollista osallistua. TYKE mahdollisti Firstbeat-nettivalmentajan käytön ja nettivalkku onkin asettanut treenitavoitteita ihan kiitettävästi. Jossakin vaiheessa kesää valkulle piti ilmoittaa etten enää halua parantaa kuntoa vaan pitää sen ennallaan. Myös lajikokeilut ovat tuoneet monipuolisuutta treeneihin. Tulevat viikot ovat myös mielenkiintoisia monipuolisine lajikokeiluineen. Odotan myös innolla TYKE:n lopun kuntotestausta, joka on joskus ensi vuoden alkupuolella. 

Vuoden aikana on myös ruokailuissa tullut iso muutos. Sokerimössöherkut ovat vaihtuneet terveellisiksi hedelmä- ja marjaherkuiksi. En edes muista, milloin viimeksi ostin oikeaa suklaata. Olen antanut itselleni luvan herkutella treenien jälkeen protskupatukoilla, jotka maistuvat herkuilta mutta antavat sopivasti lisäenergiaa.

Vuoden tai oikeastaan tämän kesän aikana on painostani pudonnut muutama kilo. Huomaan myös jonkinlaista kiinteytymistä tapahtuneen ainakin jaloissa. Vatsasta on hävinnyt myös ainakin yksi pelastusrengas. Uusia vaatteita ostaessa saa  ihan huoletta ottaa numeroa pienemmät koot, kuin vuosi sitten. Uusia treenivaatteita on tullut hankittua ihan urakalla ja niitä on saanut myös pestä ihan urakalla. 

Mutta kaikki tämä vuoden aikana tapahtunut muutos elämässäni on ollut kokonaisuudessaan ihan positiivista. Odotan innolla tulevaa ja toivon, että tämä positiivinen vire tulisi jatkumaan. 

Minun crepes

Täältä löysin ohjeen, jota voisin soveltaa oman crepesin tekoon. Kun on noita rajoitteita eikä voi käyttää kaikkia hyviä raaka-aineita hyödykseen, niin ajattelinpa sitten kokeilla tällaisella koostumuksella:

- 2 kananmunaa

- kaurahiutaleita vajaa 1 dl (minulla ei ollut muita, kuin annospussissa vadelmapikapuurohiutaleita. elikkä yhden pussin sisällön laitoin :)

- mantelijauhoja 1/4 dl

Kaikki aineet blenderiin ja siitä pannulle. Löysin kaapista melkein käyttämättömän pienen paistinpannun, joka oli juuri sopiva tuolle crepes-annokselle eli yksi ruokaisa crepes tuli.

Kaapissa olleen vanhan kotimaisen hunajapurkin olin saanut tuhottua ja sen tilalle ostin juoksevaa akaasia-hunajaa. Ei ole tosin suomalaista hunajaa, hyi minua! Sitä pursottelin crepesin päälle ja sitten vielä banskulohkoja.

Olen ollut tuhoamassa liikoja lomapäiviä torstaista lähtien ja tämä olikin torstain siivouspäivän päiväkahvieväs. Hyvällä omalla tunnolla kahvin ja crepesin kanssa nautiskelun täydensi Sofi Oksasen uusin kirja, Kun kyyhkyset katosivat.

Pikapuurokaurapaketin takana oli evästystä kauran ravintosisällöstä ja sen vaikutuksista terveyteen. Näitä crepesejä pitääkin ruveta tekemään, jotta saisin omia kolesteroliarvoja alemmaksi. Terveystarkastuksen tulokset kertovat, että minun kok.kol 6,4 ja LDL kol. on 4,5, jotka ovat koholla.

Lauantai ruokana

 Aamupala klo. 7.00

hedelmäsörsseli,

nektariini

banaani

Fitness-muroja

Valion alle 10% kiisseliä

ruikkari, jolla

sipaus Floraa

kalkkunasiivu

Aamupalajuustosiivu

avomaankurkku

pari kirsikkatomaattia

muutama pieniä raakoja porkkanoita

lasi omenatuoremehua
(ja karvaisen aamupalakin näkyy olevan tuossa kuvassa)

 Aamukahvi klo. 7.30

Teemamukillinen mustaa kahvia

säilykehedelmä/omenasalaattia

pinnalla ripaus kuivattuja kirsikoita

 Lounas klo. 12.30

Houkutuksen salaatti, jossa

pohjana vihersalaatti

savustettua lohta

salaattijuustoa

salaattikastike mangojotain

ripaus siemeniä ja kuivattuja leipämuruja
lasi vettä

Jälkkäriksi päiväkahvit

Teemamukillinen mustaa kahvia

mustikkapiirakkapala (kakkutaikinapohjaan)

Välipala klo. 16.00

säilykehedelmä/omenasalaattia

päälle ripaus hunajaa

 Iltapala klo. 19.30

omena, banaani, nektariini

kaksi pientä piirakkaa kalkkunasiivulla 

ja aamupalajuustolla

avomaan kurkku

toffeetuutti

Ravinto- ja ruoka-asiat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan tämän kesän aikana. Nyt oikeastaan ekaa kertaa elämässäni siinä mielessä, että saanko tarpeeksi polttoainetta ruuan muodossa ja onko nauttimassani ruuassa kaikkea mitä tarvitsen. Tämän kesän aikana, kun treenimäärät ovat nousseet selvästi aikaisemmasta ja myös kestävyystreenit ovat tulleet kuvioihin mukaan, on ravinnon saantiin ollut pakko kiinnittää enemmän huomiota. Tämän kesän aikana olen ruvennut yhä enemmän syömään hedelmiä ja marjoja. Huomasin myös sen, etten ole syönyt suklaata useampaan kuukauteen. Ei vain ole tehnyt mieli.
Näitä ruokajuttuja miettiessä selvä puute minun ruokailussani on proteiinin saanti. En pysty syömään oikeastaan mitään maitotaloustuotteita saamatta vatsaoireita. Jätski silloin tällöin ja juustot jossakin muodossa menevät, mutta rahkat, maito jne. (ei edes laktoosittomana) käy minun vatsalle. Lisäksi juoksun aiheuttama  "vatsaongelma" rajoittaa ruokailuja ennen juoksutreeniä.

Kuopion puolikas

Eilen oli vuorossa tämän kesän toinen kilpailullinen urakka. Perjantai-iltapäivällä lähdettiin työkaverin kanssa ajelemaan kohti Kuopion Rauhanlahtea. Yhteystyökumppanimme oli kutsunut työpaikaltani neljä juoksijaa tähän tapahtumaan. Yhteistyökumppanimme ja yksi työkaveri juoksivat maratonin ja me kolme muuta sitten puolikkaat. 

Perjantai-illan ohjelmassa minulla oli juoksunumeroiden haku ja pieni lenkki kävellen tutustuen huomisiin juoksumaisemiin. Käytiin työkaverin kanssa vielä illalla syömässä ja minä jatkoin tankkaamista poropizzalla ja suklaakakulla. Hyvissä ajoin menin hotellihuoneeseen rauhoittumaan huomista koitosta varten.Yö tuli nukuttua ihan ruhtinaallisen hyvin ilman ylimääräisiä herätyksiä.

 

Lauantaiaamuna herätys oli seiskalta ja siitä heti aamupalalle ja sitten jännittämään itse tapahtumaa. Olin tosi onnellinen omasta hotellihuoneestani, kun katselin aamulla naisten WC:n jonoja. Oli niin helppo  kuulostella keliä, käydä vaihtamassa vaatetta ja ravata WC:ssä ihan viime metreillä. Hotellin pihassa oli myyntikojuja ja kävin aamulla ostamassa lisää Craftin treenivaatteita juoksutakin, yhden lyhythihaisen ja yhden pitkähihaisen treenipaidan ja sukkia. Juoksuun valikoitui päälle polvipituiset juoksuhousut ja uusi pitkähihainen paita.

 Juoksu lähti Rauhanlahden pihasta ja porukka, jossa lähdin taivaltamaan matkaa juoksi minulle sopivaa vauhtia. Juoksu lähti kulkemaan hyvin eikä ongelmia tuntunut jaksamisessa eikä kipuna kropassa. Edellisenä iltana olin ostanut energiakarkkeja, jotka minulla oli mukana ja joita nautin neljä kappaletta juoksun aikana. Yhdellä huoltopisteellä otin yhden hörpyn vettä, viimeisen pisteen jätin korkkaamatta ja muilla huoltopisteillä join energiajuomaa. Juoksuporukka alkoi harvenemaan siinä yhdeksän kilometrin seuduilla ja suurimman osan matkaa sai juosta ihan omaa juoksua. Kympin jälkeen huomasin juoksun kulkevan niin hyvin, että voin kiristää vauhtia ja ohittelinkin siinä aika paljon porukkaa. Jossakin vaiheessa minun piti tehdä varikkopysähdys ja sen jälkeen samat juoksijat piti ohittaa toistamiseen, huoh! 

Juoksu kulki suhteellisen hyvin ja viimeisessä nousussa ennen maalia oli vielä rahkeita jäljellä pieneen kiriin. Voimat eivät loppuneet missään vaiheessa, eikä juoksu tuntunut pahalta. Olen tyytyväinen loppuaikaani, joka oli 2:21:34, joka paransi puolikkaan aikaa kahdellakymmenellä minuutilla. Tulipahan juostua juoksu-urani pisin juoksulenkki!

Maalissa lyötiin juoksumitali kouraan ja siitä sitten nautiskelemaan rusinoita, suolakurkkuja ja energiajuomaa. Sen jälkeen hotellihuoneeseen suihkuun ja vielä energiaa banaanin, energiapatukan ja juoman muodossa. Kun olin käynyt suihkussa, puolikkaan juosseet pojat tulivat kolkuttelemaan ovea ja pyytämään maailman suurimapaan savusaunaan. Enpä lähtenyt heidän mukaansa, vaan venyttelyn ja palauttelun jälkeen läksin katsomaan maratonin maaliin tuloja. Siinä näin meidän porukan maratonin juosseiden poikien maaliin tulot ja sitten kohtahan maaliin tuli vauhdilla blogituttu Hanne, jonka tämän kesän saavutuksia ei voi kun ihmetellä. Siinä vaihdettiin muutama sananen ja onniteltiin toisiamme juoksuista. Sitten kävin vetäisemässä napaan kanakeiton, joka kuului maratonin osallistujille.

Illan ohjelma jatkui oman juoksuporukan yhteisellä ruokailulla ja juomailulla. Rauhanlahden ravintolassa esiintyi maratontansseissa Reetu. En aivan satasella tykkää tästä artistista, mutta käytiin sitten poikien kanssa kuuntelemassa tutut biisit ja tulihan tuota yhteistyökumppanin kanssa tanssahdeltuakin ja nähtyä, kun naisten vaaleanpunaiset pikkuhousut lensivät lavalle Tsingis Kahan-biisin aikana.

Yhden aikaan sunnuntaiaamuna painuin pehkuihin, kun taas pojat olivat jatkaneet iltaa (tai aamua) aina aamukuuteen saakka! Niinpä sitten kotimatkalla sunnuntaiaamupäivällä koitti ajonakki ja Joensuussa oltiin puolen päivän maissa. 

Kuopion puolikkaasta jäi hyvä fiilis. Olen iloinen, että juoksukunto on noussut keväästä ja jaksoin juosta koko matkan. Kroppa kesti rääkin hyvin ilman kipuja. Pelkäsin tosi kovasti, että vasen polvi äityisi kipuilemaan niin, ettei juoksusta tulisi mitään. Tästä ei voi kun jatkaa juoksuvauhdin (ja ehkä matkankin) petraamisella.

Viikon varrelta

Viikko sitten sunnuntaina pikkuveli soitteli ja sanoi, että oli kerännyt minulle mustikoita, jos vain kävisin hakemassa. Siltä istuimelta lähdin hakemaan superfoodia ja niinpä tällä viikolla on useammalla aamu-, väli- ja iltapalalla tullut nautittua mustikoita. Eilen ostin mustikoiden seuraksi kaupan edestä olevasta kojusta vaapukoita ja mansikoita. Myös hedelmät kuten nektariinit, persikat, omenat, banaanit ja viinirypäleet ovat tehneet hyvin kauppansa viime aikoina. Jotenkin vain terveellinen ruokavaliokin on tullut kuin itsestään treenailujen sivussa. Vielä viime talvena hedelmäsalaatin ja marjojen seuraksi piti aina olla joko kermavaahtoa tai kermaa. Nyt ei ole tullut mieleenkään ostaa / lisätä sellaista näihin superfoodeihin. Joskus jos muistaisi lisätä lirauksen hunajaa...

Syksy on saapunut kaupunkiin pimentyvine öineen! Tällä viikolla on mennyt monena aamuna aina kellon soittoon asti, ennen kuin on jaksanut edes ajatella heräämistä.

TYKE:n elokuun taukojumppana oli eilen kahvakuulailua työpaikan pihassa olevalla nurtsilla. Miehet eivät ilenneet tulla kuulailemaan siihen kaiken kansan nähtäville, höh!

Tällaiselta näytti yksi työmaistani torstaina. Torstaina oli monta mielenkiintoista, ainutkertaista ja mieleenpainuvaa työhön liittyvää jutskaa. Aivan pakko oli mm. käydä käppäilemässä yhden säiliön pohjalla, vaikka säiliöön pääsy vaatikin hieman akrobatiaa.

Juhlat part II

Lauantaina juhlamaraton jatkui Kiteellä serkkupojan häissä. Vihkiminen oli Kiteen kivikirkossa ja sen jälkeen siirryttiin Annin kartanossa. Annin kartano on vanha Muljulan koulu, jossa minun äiti on käynyt koulunsa. Historian havinaa oli havaittavissa ainakin ajatuksissa koulun käytävillä kävellessä.

Hääparin harrastuksista oli selvät todisteet kunniakujan ja hääparin auton perään laitettujen tavaroiden muodossa. Virvelit olivat ojennuksessa kunniakujassa. Hääauton perässä oli kiinnitetty ainakin öljykanisteri ja lentopallokengät.

Annin kartanon juhlapöydän herkut maistuivat ja anoppien paistamat piirakat tekivät kauppansa. Jälkkärinä mitäs muuta kuin mansikkakakkua, nams!

Pienen morsiusneidon kukkakimppu oli unohtunut pöydälle kaiken kiireen keskellä. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä ja tanssia Suklaamunien tahdissa.

Sunnuntaina juhlamaraton jatkui vielä velipojan 50 v. juhlilla. Pari viikkoa takaperin synttäripäivää viettänyt velipoika vietiin syömään kreikkalaiseen ravintola Kreetaan. Jos viikonlopun teema oli juhlat, niin toisena tuli heti perään hyvä ruoka. Jälleen kerran aivan mahdottoman hyvää ja maittavaa ruokaa. Jälkkäriksi päiväsankari sai luvan tarjota kahvia, teetä, munkkeja (itse tehtyjä :), venäjältä tuotuja isoja keksejä (olivat tosi hyviä!) ja jäätelöä. Juhlia oli kiva viettää, kun koko sisarusparvi oli koolla.

Onnea tuoreelle hääparille ja velimiehelle!

Juhlat part I

Viime viikonloppu oli oikea juhlamaratooni minulla. Perjantaiaamuna saateltiin työpaikan pihasta 7 reikä reikä neljä mopomiestä, jotka lähtivät hakemaan viidettä mopomiestä yhdeltä huoltsikalta ja kuudetta mopomiestä kotoaan. Tämä kuudes kotoa haettu mopomies oli elokuun 1. päivä eläkkeelle siirtyvä työkaveri. Kymmenen jälkeen eläkkeelle jäävä + muut mopomiehet kurauttivat takaisin työpaikalle. Sitten oli vuorossa valokuvaukset uusien toimitilojen sisäänkäynnin edustalla. Käytiin vielä syömässä työpaikalla sijaitsevassa ruokalassa ennen kuin siirryttiin firman kokous-/saunatiloihin Jynkkään. Kesän parhaasta kelistä saatiin nauttia ulkona Onnitellen sankaria ja kuunnellen muutama puhe. Myös kahvit ja kakut oli mahdollista nauttia ulkona. Viikonlopun ensimmäinen mansikkakakku tuli maisteltua näissä juhlissa.

Välillä käytiin katsomassa laiturilta Karelia-soudun ohisoutua ja nauttimassa aivan järkyttävän kauniista kesäisestä maisemasta.

Puoli neljän paikkeilla minun piti jättää nämä pirskeet, että en myöhästyisi seuraavista juhlista.

Kotona kävin vaihtamassa vaatetta ja sitten läksin pyöräilemään kohti Vainonniemen huvilaa.Täällä tyttäret olivat järjestäneet yllätysjuhlat vanhemmilleen 70 + 70 vuotta. Vieraat odottivat huvilan takana, kun juhlittavat tulivat sisäkautta ihmettelemään n. 60 hengen juhlavieraskatrasta.

Juhlittavien ilmeet olivat sanoinkuvaamattoman yllättyneitä, kun näkivät illan todellisen tarkoituksen. Mutta hetken hämmästyksen jälkeen alkoi onnittelujen ja tervehdysten vuoro, kun juhlittavat läksivät tervehtimään vierasjoukkoa. Sitten oli vuorossa aivan älyttömän hyvät ruokapöydän antimet. Siihen kuului mm. 26 h tuntia sitten valmistumaan laitettu rosvopaisti. Ruoka oli niin hyvää, että ei mitään rajaa.

Ohjelmassa oli lauluesitys ja runomuotoon tehty kertomus ystävyydestä, kaunista ja koskettavaa. Näiden juhlien saaliina minulle oli monen ex-ex-työkaverin tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Mukavaa oli myös nähdä miten ilahtuneita juhlittavat olivat ystävistään, sukulaisistaan, entisistä työkavereistaan.Illan kruunasi vielä kauniin auringonlaskun aikaan nautittu kahvi ja kakku, jonka päällä oli mustikoita ja mansikoita, kuinkas muuten. Minä häippäsin pirskeistä jo yhdeksän jälkeen odottamaan seuraavan päivän juhlia.

Vielä kerran Onnea eläkkeelle jäävälle työkaverille ja 70 + 70 v. juhlittavalle pariskunnalle!

Kesän pakolliset

Tämä kesä meinasi mennä ihan hupiin, kun ei ole ennättänyt nautiskella toriruokailuista. Mutta tänään huippukauniin aurinkoisena lauantaipäivänä tämäkin mahdollistui ja päästiin tässäkin asiassa päiväjärjestykseen. Jälleen kerran pisimmän korren vietnamilaisen, intialaisen tai ihan perussuomalaisen ruuan suhteen veti suomalaiset voissa paistetut muikut. Annos ei ollut Savonlinnan Seurahuoneen kattoterassin muikkuannoksen luokkaa, mutta makuun tälläkin annoksella pääsi. Jälkkäriksi kelpuutin Päivänurmen torikahvilan kahvin ja sitruunapullan.

Kotimatkalla oli aivan pakko kurvata Ilosaaren kautta ja katsella Pielisjoen pyörteitä ja veden korkeutta. Auringon säteet kimmelsivät joen vedessä sanomattoman kauniisti, että tuli niin aurinkoinen mielikin :)

Ravintoa ja ruokaa

Tällaisella lomalla on voinut keskittyä mukaviin ja mielenkiintoisiin asioihin. Niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin en ikinä ole sportannut niin paljon kuin näillä lomaviikoilla. Olen tykännyt ihan hirmuisesti, kun päivän aikana voi vetää kaksikin ihan hyvää treeniä. Viime syksynä aloitettu juoksuharrastus on vienyt niin mennessään. Sitä on nyt kesällä täydentänyt pyöräily, sauvakävely ja beach volley.

Ruokaan, juomaan ja energian saantiin on joutunut kiinnittämään eri tavalla huomiota. Olen joskus tänne kirjoittanutkin, että laihdutin blogin alkumetreillä toistakymmentä kiloa karppaamalla. Osittainen karppaus jäi päälle ihan painonhallinnan kannalta. Se on pitänyt painon kuta kuinkin samoilla kiloluvuilla. Liikunnan lisääminen on aiheuttanut tarvetta lisätä ravinnon määrää ja kiinnittää erilaista huomiota sen laatuun.

Olen nyt loman aikana lukenut paljon liikuntaa, kunnon kohotusta, juoksua ja muita lajeja käsitteleviä blogeja. Siellä monessa on tullut esiin oikeanlaisen ravinnon tärkeys treenatessa. Itse olen lisännyt talven aikana marjojen ja hedelmien käyttöä aamu-, väli ja iltapaloina. Lisäksi olen joutunut lipsumaan karppaamisesta saadakseni niitä hiilihydraatteja kulutettavaksi lisääntyneissä treeneissä. 

Tämän postauksen kuvat ovat tämän päiväisestä lounaasta. Tein täytettyjä kesäkurpitsoita. Täytteeseen laitoin naudan paistijauhelihaa, kesäsipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsan sisusta, jonka kaiversin pois. Sitten laitoin nuo kesäkurpitsaveneet uuniin puoleksi tunniksi ja jossain vaiheessa lisäsin juustoraasteen päälle. Muuten täydensin aterian lehtisalaatti, tomaatti ja avomaakurkkusalaatilla sekä valmiilla porkkana-kaalisalaatilla.

Se tunne, kun

...olet edellisenä iltana päättänyt, että lähdet heti aamulla juoksulenkille. Kun heräät laitat juoksuvermeet päälle (ekaa kertaa tarkenee lyhythihaisessa, jippii!!) Kumminkin siinä aamu viruu sanomalehden ja muiden "tärkeiden" asioiden toimittamisessa. Kun vihdoin saat itsesi ulos, otat ensimmäiset juoksuaskeleet ja vedät lenkin läpi. Palaat hikisenä lenkin jälkeen kotiin, juot nestettä ja menet suihkuun. Suihkun jälkeen suihkutat kosteuttavaa öljyä vartalollesi, puet puhdasta päällesi, kuivaat hiukset ja syöt ruhtinaallisen aamupalan. Sanoinkuvaamaton hyvä olo valtaa koko ruumiisi aina pääkoppaan asti.

... olet luvannut juniorille, että tänään käydään Elfiltä ruokaa ja nautiskellaan. Juniorin toiveesta ei valitakaan sitä perinteistä pizzaa vaan juniori tilaa kebabbia kermaperunoilla ja minä tilaan kanarullan aurajuustolla. Rulla on suoraan sanottuna valtava. Ekaa kertaa tänä keväänä voidaan ruoka nautiskella ulkona omalla terassilla. Rulla hupenee ja mietit, että jaksaako sen syödä kokonaan. Ihan viimeisen makupalan annat karvaiselle ja lopuksi jää vain tyhjä alumiinifolio. Sanoinkuvaamaton hyvän olon tunne valtaa masusi ja koko ruumiisi.

... pitkän, pimeän, kylmän, lumisen talven jälkeen huomaat, että on kesä. Sanoinkuvaamaton valo ja ilo valtaa pääkoppasi. Vihreys ja esiin puskeva vehreys on käsin kosketeltavaa.

...huomaat, että saat käsilläsi aikaan jotain kaunista ja lämmintä. Sanoinkuvaamaton ilo valtaa mielesi omasta tekemisestä.

...huomaat, että joku on aivan valtavan onessaan.

...kun tajuat, ettei sinun onnesi ole kenestäkään muusta ihmisestä kiinni kuin sinusta itsestäsi. Vaikka elämäsi etkä itsekkään ole täydellinen, siitä huolimatta voit olla äärettömän onnellinen. Voit nauttia kokonaisesta elämästä ihan sellaisena vajavaisena itsenäsi kuin olet.