Puolimaraton

Viime vuoden syyskuun jälkeen olen juossut muutamaa viikkoa (kovat pakkaset ja flunssa) lukuun ottamatta 2 - 4 juoksulenkkiä viikossa. Viime vuoden puolella juoksin (ja kävelin osittain)  4 - 6 km lenkkejä. Tämän vuoden puolella olen tehnyt kuusi 10 - 13 km lenkkiä. Juoksu on ruvennut tuntumaan joskus ihan kivalta. Viime aikoina olen jaksanut juosta viiden kilometrin lenkkejä ilman välikävelyjä. Minun pitemmän matkan lenkkejä ovat rajoittaneet vatsaongelmat eli juostuani 4 - 6 km vatsa rupeaa toimimaan ja sitten on juostava nopeasti kotiin.

Alkuvuodesta tein päätöksen osallistumisesta Helsinki City Runille eli puolimaratonille. H-hetki koitti lauantaina. 

Olin valmistautunut juoksuun tankkaamalla sekä torstaina että perjantaina enemmän ruokaa kuin normaalisti. Lauantaina en uskaltanut syödä muuta kuin myöhäisen hotelliaamupalan. Onneksi jaksoin syödä puuron ja pari leipäpalasta lisukkeineen. Vaatepuolella olin valmistautunut hankkimalla uudet juoksutrikoot. Muu vaatetus minulla olikin jo aikaisemmin. Huolena oli oikea vaatetus epävakaiseen keliin. Säätiedotus oli luvannut aamun sateen jälkeen aurinkoa puolen päivän aikoihin. Onneksi haahuilin lähtöpaikalla jo hyvissä ajoin. Stadionin tavaransäilytyspaikan tuuli teki tepposet ja kävinkin vaihtamassa kevyempään takkiin ennen juoksua. Takki oli kuitenkin liikaa ja sidoinkin sen vyötärölle jo alkumetreillä. Muuten valmistuin juoksuun käymällä WC:ssä ainakin kymmenen kertaa :) Mutta juoksua ei tänään haitannut vatsan toiminta, onneksi.

Viimeisessä lähtöryhmässä juoksun alkua piti odotella 50 minuuttia, mutta ryhmän valinta meni loppuajan suhteen ihan oikeaan. Matkan aikana ei käynyt yhdessäkään vaiheessa mielessä keskeyttäminen. Mutta enhän minä oikeasti tiennyt puolimaratonin juoksemisesta yhtään mitään. Harjoittelussa olisi pitänyt ehdottomasti tehdä muutama pitempi harjoitus ja rääkätä itseään juoksemaan pitempiä matkoja ja varsinkin aikoja. Peruskunto kesti hyvin, mutta itse juoksemista ja sen rytmitystä on opeteltava.

Maaliin pääsin ihan juosten ja hyvässä kunnossa. Olihan se oma kokemuksensa juosta stadionilla maaliin tuollaisessa massatapahtumassa. Tykkäsin muutenkin tapahtumasta, koska siellä oli juoksijoita laidasta laitaan. Meitä kahden ja kolmen tunnin välille juokseviakin oli paljon, eikä viimeisessäkään juoksuryhmässä lähtevän tarvinnut yksin taapertaa.

Juoksun jälkeen mitalit lyötiin kouraan ja banaania naamaan ja sitten köpötellen hotellille. Olin juoksun jälkeen tosi väsynyt. Ruuan, suihkun ja venyttelyn jälkeen unta piti hieman odotella. Mutta unen voittaessa sitä riittikin aamuun asti. Puolimaratonin seurauksena oli vasen polvi hieman turvoksissa ja alushousut olivat aiheuttaneet jonkinlaisen pienen hiertymän. Muuten juoksusta sunnuntaina voi jo olla iloinen, vaikka lauantain fiilikset olivat, että meni ihan penkin alle!

Sitten ei kun kohti syyskuun Kuopion puolimaratonia, johon olen saanut kutsun. Tämän juoksun perusteella lupasin tehdä päätöksen puolikkaan ja kokonaisen välillä. Näillä harjoituksilla ei kokonaiselle ole vielä asiaa!

Matkalla - Helsinkiin

Koittihan se vihdoin kiireisen muuttoviikon jälkeen perjantain puolipäivä, jolloin juna lähti kohti Helsinkiä mukanaan yksi täpinöissään oleva minä. Pikkasenko jännitti huominen puolimaraton. 

Olin varannut virkkaustyön, Annan, kirjan ja aamupalaverin jälkeen vielä muutaman työtyön mukaan, ettei olisi ihan turha reissu, vaikka puolimartonilla ei pääsisi maaliin asti!

Minä tykkään matkustaa junassa, kun silloin voi keskittyä ihan vain niihin juttuihin, joihin on suunnitellutkin. Matka Helsinkiin kestää myös sen verran, että siinä kerkiää saada jotain aikaiseksikin. Minä virkkasin sekä luin samalla työjutut ja Annan.

Matkalla näki kevään etenemisen itäisestä Suomesta etelään.

Helsinkiin saavuttua, kävin kirjautumassa hotelliin ja läksin hakemaan juoksunumeroa ja paitaa. Ilmoittautumisen yhteyteen oli buukattu ohjelmaa ja esittelyjä Sieltä tarttui paidan kera monta pientä esittelypakettia. 

Kisahallilta keskustaan tutustuin sitten huomiseen juoksureittiin, lintuihin ja maisemiin.

Hotellihuoneesta tallensin muutaman mukavan yksityiskohdan kännyn kameraan.

Hotellin pehmeässä sängyssä nukuin pitkät, sikeät yöunet ennen seuraavan iltapäivän koitosta.

Turistina

Helsingin reissun viimeinen postaus tulee tässä. Sunnuntaina jäi aikaa kierrellä keskustaa ihan turistina. Sinne sulauduin muiden turistien joukkoon ihan kuin kala veteen. Tosin olin jättänyt järkkärin kotiin ja kuvailin vain pokkarilla, mutta kuitenkin kameran filmille tarttui kuvia jo hieman viilenevästä Helsingistä.

Näin turistina silmiin pisti monet katutaiteilijat. Oli erilaisia soittajia ja muita esiintyjiä. Oli aivan pakko pysähtyä monen muun turistin tavoin kuuntelemaan ja katsomaan  taiteilijoita. Tykkäsin kovin - viihdyttävää esiintymistä :))

Tuli myös ekaa kertaa elämässä käytyä Helsingin tuomiokirkossa sisällä ja istuttua tuomiokirkon portailla. 

Senaatintori ja Aleksanteri II:n patsas selästä päin kuvattuna.

Hop on - hop off :)))

Liian lyhyt hame

Helsingin reissun ensimmäinen kulttuuripläjäys oli Kansallisteatterin hyväntekeväisyysilta lauantai-iltana. Tähän oli syynä vuosia jatkunut minun ja Anna-lehden saumaton yhteys. Minulle on tullut Anna-lehti varmaan yli kaksikymmentä vuotta, enkä ole törmännyt parmepaan viikoittain ilmestyvään lehteen. Lehden, Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteisprojekti Liian lyhyt hame, kertomuksia keittiöstä oli illan teema. 

Paketti on värikäs muotokuva naisen elämästä, arkisista ongelmista ja haaveista keittiöperspektiivistä katsottuna. (www.liianlyhythame.fi). 

Ilta alkoi Puhu nyt! -keskustelulla, jossa kirjailija Sofi Oksanen, Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo, Anna-lehden päätoimittaja Hanna Jensen ja pääkaupunkien turvakotiyhdistyksen Jussityöntekijä Matti Kupila keskustelivat perheväkivallasta illan juontajien Baba Lybecin ja Mikkos Kuustosen johdolla. Puoliajalla oli mahdollisuus ostaa illan aikana julkaistavia Sofi Oksasen kirjaa ja Maija Kaunismaan tupla-CD:tä, joiden myyntituloista osa menee suoraan Ensi- ja turvakotien liitolle. 

Minäkin ostin paketin, johon kuului vielä pikkuessu ja sain kirjaan Sofin signeerauksen. Ilta jatkui Maija Kaunismaan levynjulkaisukonsertilla, jossa Maija ja yhtye esittivät Sofin sanoittamia lauluja.

Teatteriin oli saapunut myös presidentti Tarja Penttinsä kanssa. Tarja istui yleisön joukossa ja sähköisti jonkun verran tunnelmaa. Yksi turvamies nappi korvallaan seurasi pressan liikehdintää sivusta. Tarja oli kirjan ostojonossa samalla tavalla kuin me muutkin. 

Ilta oli hieman erilainen kuin mitä normaali teatterissa käynti yleensä. Minun mielenkiintoni ja valintani kohdistui Anna-lehden ja Sofi Oksasen johdosta. Olen lukenut Sofin kirjoittamat kirat ja viimeisen kirjan lukemisen jälkeen googletin Sofia. Hämmästyin miten paljon kirjoissa on Sofin omia kokemuksia ja omaelämän kerrontaa. Näistä voit lukea täältä ja täältä.

PS. Willensaunan tilaisuus, ennen virallista ohjelmaa Annan lukijoille, olikin peruttu :(

Kiasma

Helsingin reissuun sisältyi toisena kulttuuripläjäyksenä sunnuntain Kiasmassa käynti. Kiasmassa on esillä ARS 11-näyttely.

ARS 11, kertomuksia Afrikasta -näyttely oli minun mielen mukainen näyttely. Videoiden, valokuvien, taiteilijoiden tarinoiden eteen oli pysähdyttävä. Oli kuunneltava, katseltava, nautittava, ajateltava, mietittävä! Tällainen näyttely pysähdytti monen teeman äärelle. Tykkäsin näyttelyn erilaisista osioista.