Megabileet

Eilen vietettiin työpaikan uusien tilojen tupareita. Tuparit sattuivat juuri sopivasta minun synttäripäiväksi, joten sain ikimuistoisen synttäripäivän siinä sivussa. Ohjelmassa oli päivällä, avoimet ovet periaatteella, uusien tilojen esittelyä sekä yhteistyökumppaneiden tuote-esittelyjä. Hernesoppaa syötiin  retkimeiningillä kylmässä tarvikevarastossa. Päivä jatkui illan tilaisuutta valmistellen.  Käytiin sillä aikaa kun miehet saunoivat ostamassa vain naisille tarkoitetut  skumppapullot. Ruvettiin sitten valmistautumaan henkisesti illan bileisiin nautiskelemalla skumppaa. Saunottuaan miehet tekivät boolin vanhaan maitotonkkaan.

Siinä vähän ennen bileiden alkua keittiöön tupsahti englantia puhuva miestarjoilija. Meille selitettiin, että ravintola, josta illan juhliin oli tuotu syötävät, oli hommannut ulkomaalaisen opiskelijan tarjoilemaan. Meillä oli toinen skumppapullo aukaisematta ja tarjoilija otti heti ohjat käsiinsä ja tarjoili meille naisille skumpat. Siinä jo ensimmäisen kerran ruvettiin ihmettelemään showta, jota tarjoilija esitti. Minusta tarjoilijassa oli jotain hämärästi tuttua, mutta en yhdistänyt häntä mihinkään. Porukka tuli kuuden aikaan ja heti aluksi minulle laulettiin ensimmäiset onnittelulaulut ja sain lahjan ja kukkakimpun. Ihanat yhteistyökumppanimiehet olivat ostaneet minulle Luhdan pyyhkeitä ja Marimekon keittiövermeitä. Olin aivan otettu :)

Bileet jatkuivat riehakkaina ja minulla ainakin oli tosi kivaa. Tarjoilija piti omaa showtaan vetäisemällä välillä keltaisen ja punaisen kortin taskustaan. Porukka supisi tarjoilijan henkilöllisyydestä ja minunkin korvaan kuiskittiin, että tarjoilija on näyttelijä. Sitten hän paljastikin henkilöllisyytensä ja tarjoilija oli Polvijärveltä kotoisin oleva näyttelijä Tom Petäjä. Hän on näytellyt mm. Ralliraita elokuvassa.

Paljastettuaan, että tämä olikin yksi illan ohjelmanumero, Tom sai vasta tietää, että minulla oli synttärit. Siitäpä hän saikin aiheen yhteen illan ohjelmanumeroon ja minä sain esittää siinä tilannekomiikassa pääosaa. Tänään kävin googlaamassa Petäjän tietoja ja netti mainostaakin hänen tarjoilijan hommiin perustuvaa taiteilijashowta.

Eilen oli yksi synttäripäivä, jota en tule unohtamaan koskaan. Valtavan kivaa, mukavaa, yllätyksellistä, rentoa juhlintaa tosi mukavassa seurassa.

Juhlat part II

Lauantaina juhlamaraton jatkui Kiteellä serkkupojan häissä. Vihkiminen oli Kiteen kivikirkossa ja sen jälkeen siirryttiin Annin kartanossa. Annin kartano on vanha Muljulan koulu, jossa minun äiti on käynyt koulunsa. Historian havinaa oli havaittavissa ainakin ajatuksissa koulun käytävillä kävellessä.

Hääparin harrastuksista oli selvät todisteet kunniakujan ja hääparin auton perään laitettujen tavaroiden muodossa. Virvelit olivat ojennuksessa kunniakujassa. Hääauton perässä oli kiinnitetty ainakin öljykanisteri ja lentopallokengät.

Annin kartanon juhlapöydän herkut maistuivat ja anoppien paistamat piirakat tekivät kauppansa. Jälkkärinä mitäs muuta kuin mansikkakakkua, nams!

Pienen morsiusneidon kukkakimppu oli unohtunut pöydälle kaiken kiireen keskellä. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä ja tanssia Suklaamunien tahdissa.

Sunnuntaina juhlamaraton jatkui vielä velipojan 50 v. juhlilla. Pari viikkoa takaperin synttäripäivää viettänyt velipoika vietiin syömään kreikkalaiseen ravintola Kreetaan. Jos viikonlopun teema oli juhlat, niin toisena tuli heti perään hyvä ruoka. Jälleen kerran aivan mahdottoman hyvää ja maittavaa ruokaa. Jälkkäriksi päiväsankari sai luvan tarjota kahvia, teetä, munkkeja (itse tehtyjä :), venäjältä tuotuja isoja keksejä (olivat tosi hyviä!) ja jäätelöä. Juhlia oli kiva viettää, kun koko sisarusparvi oli koolla.

Onnea tuoreelle hääparille ja velimiehelle!

Juhlat part I

Viime viikonloppu oli oikea juhlamaratooni minulla. Perjantaiaamuna saateltiin työpaikan pihasta 7 reikä reikä neljä mopomiestä, jotka lähtivät hakemaan viidettä mopomiestä yhdeltä huoltsikalta ja kuudetta mopomiestä kotoaan. Tämä kuudes kotoa haettu mopomies oli elokuun 1. päivä eläkkeelle siirtyvä työkaveri. Kymmenen jälkeen eläkkeelle jäävä + muut mopomiehet kurauttivat takaisin työpaikalle. Sitten oli vuorossa valokuvaukset uusien toimitilojen sisäänkäynnin edustalla. Käytiin vielä syömässä työpaikalla sijaitsevassa ruokalassa ennen kuin siirryttiin firman kokous-/saunatiloihin Jynkkään. Kesän parhaasta kelistä saatiin nauttia ulkona Onnitellen sankaria ja kuunnellen muutama puhe. Myös kahvit ja kakut oli mahdollista nauttia ulkona. Viikonlopun ensimmäinen mansikkakakku tuli maisteltua näissä juhlissa.

Välillä käytiin katsomassa laiturilta Karelia-soudun ohisoutua ja nauttimassa aivan järkyttävän kauniista kesäisestä maisemasta.

Puoli neljän paikkeilla minun piti jättää nämä pirskeet, että en myöhästyisi seuraavista juhlista.

Kotona kävin vaihtamassa vaatetta ja sitten läksin pyöräilemään kohti Vainonniemen huvilaa.Täällä tyttäret olivat järjestäneet yllätysjuhlat vanhemmilleen 70 + 70 vuotta. Vieraat odottivat huvilan takana, kun juhlittavat tulivat sisäkautta ihmettelemään n. 60 hengen juhlavieraskatrasta.

Juhlittavien ilmeet olivat sanoinkuvaamattoman yllättyneitä, kun näkivät illan todellisen tarkoituksen. Mutta hetken hämmästyksen jälkeen alkoi onnittelujen ja tervehdysten vuoro, kun juhlittavat läksivät tervehtimään vierasjoukkoa. Sitten oli vuorossa aivan älyttömän hyvät ruokapöydän antimet. Siihen kuului mm. 26 h tuntia sitten valmistumaan laitettu rosvopaisti. Ruoka oli niin hyvää, että ei mitään rajaa.

Ohjelmassa oli lauluesitys ja runomuotoon tehty kertomus ystävyydestä, kaunista ja koskettavaa. Näiden juhlien saaliina minulle oli monen ex-ex-työkaverin tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Mukavaa oli myös nähdä miten ilahtuneita juhlittavat olivat ystävistään, sukulaisistaan, entisistä työkavereistaan.Illan kruunasi vielä kauniin auringonlaskun aikaan nautittu kahvi ja kakku, jonka päällä oli mustikoita ja mansikoita, kuinkas muuten. Minä häippäsin pirskeistä jo yhdeksän jälkeen odottamaan seuraavan päivän juhlia.

Vielä kerran Onnea eläkkeelle jäävälle työkaverille ja 70 + 70 v. juhlittavalle pariskunnalle!

Hopeaa

Kirjoitin helmikuun postauksessa korusarjasta, jonka ensimmäisen osan olin juuri hankkinut. Kyseessä oli hopeinen kaulakoru, jota korujen tekijä täydensi toivomuksestani. Tänään vihdoin ja viimein sain ajoiksi käydä ostamassa hopeisen ketjun kaulakorulle. Hopeisessa korusetissä on kaulakorun lisäksi korvakorut, käsirengas ja sormus.

Käykääpä lukemassa ja katsomassa kuvia hänen aikaansaannoksistaan täältä. Korujen tekijän sivulta löytyy näköjään näiden minun korujen kuvia ja selvitystä tekniikasta, jolla korut on tehty :)

Tarkoitus olisi uudistaa tämä korusetti kahden viikon päästä olevissa serkun häissä. Tuo viikonloppu tulee olemaan minulle oikea juhlamaraton! Miten voikaan kaikki kesän juhlat osua samalle viikonlopulle?

Uutta

Siniristilippu lepatti työpaikan uusien toimitilojen harjannostajaisten kunniaksi eilen. Harjannostajaisten kunniaksi syötiin, totta kai,  taas hernerokkaa. Noin vuosi sitten juhlittiin ensimmäisen vaiheen harjannostajaisia. Ensimmäisen vaiheen muutto on tehty ja toista odotetaan vesi kielellä. Minäkin joudun muuttamaan nykyisen toimistoni, jossa on mappeja kahdelta edeltäjältäni uusiin tiloihin. Joten tiedossa muutama ylimääräinen työtunti niiden läpikäymiseen.

Tuon pressun takana toisessa kerroksessa sijaitsee minun uusi työhuoneeni. Kivaa päästä muuttamaan ihka uusiin tiloihin, johon saadaan myös uusi kalustus. Minun huoneeni ei tule olemaan perinteinen suorakulmainen huone, vaan sellainen epämääräisen muotoinen. Ei se tosin onneksi ihan pyöreäkään ole :))

10.2.2012

Monenmoista

Perjantaina tämän vuoden ensimmäinen pikkujoulu. Ruokaa, juomaa ja työkavereita eri osastoilta. Jäi hieman ristiriitaiset ajatukset eilen kuulleista asioista! Törmäilin myös muihin tuttuihin, jotka olivat viettämässä omia pikkujoulujaan samassa ravintolassa. 

Viime viikon talvi kääntyi taas vesisateeksi, pimeydeksi ja ankeudeksi. Miksi ei hyvin alkanut talvi voinut jatkua?

Viikko sitten lauantaina käytiin ostamassa juniorille synttärilahjaksi uusi televisio. Samalla reissulla löysin kivan lyhdyn, johon virittelin ulkovalot. Tämä lyhty valaisee takapihan terassia. Ensi viikolla käyn ostamassa toisen samanlaisen, jonka sijoitan etupihan rappusille. Lyhdyn sisälle laitan kynttilän.

Ensi viikolla minulla on loma! Tiedossa oppimispäiväkirjaa, ulkoilua, kotoilua, karvaisen kanssa oloa, optikkoa ja mahdollisesti (ja toivottavasti) uusia silmälaseja, kampaajalla käyntiä, kirjojen lukemista ja viikon huipennuksena oman työpaikan pikkujoulua ruokailun ja konsertin merkeissä.

Harjakaiset

Töissä on kiireistä. Kaikenlaisia pieniä ja vähän isompiakin juttuja pitää tehdä, päättää, viedä eteenpäin, neuvotella, sovitella, aikatauluttaa ja kaikkea muuta....

Mutta kaiken kiireen keskellä tänään pidettiin yhden kohteen harjannostajaiset iloisissa ja mukavissa merkeissä. Hernerokkaa, leipäpalaset, vettä/kotikaljaa/olutta perinteisenä harjannostajaisruokana ja jälkkäriksi kahvia ja mokkapala. Mukavia puheita ja jutustelua alan ihmisten kanssa.

Yhden gentelmanin huomaavaisuus nosti ihokarvat pystyyn :)) 

Leipää ja sirkushuveja

Tänään oli vuorossa juhlaa. Töihin liittyen kävimme monen muun kanssa avaamassa Kauppakaaren liikenteelle. Kauppakaari on tien pätkä, jonka toisessa päässä on Prisma. Liikenteen pullonkaulan Prismalle uskotaan helpottavan tällä rakentamisella. Uusi kaupunginjohtaja piti puheen tihkusateessa.

Puheen jälkeen leikattiin nauhaa. Jokainen halukas sai leikata palan nauhaa muistoksi. Minun muistoni oli käsiveskassa tuhannen vekillä.

Sitten siirryttiin Prisman P-hallin viidenteen kerrokseen kuka vanhalla autolla, kuka märillä kengillä askeltaen.

Kylmässä hallissa meille tarjottiin hernerokkaa ja jälkkäriksi pannaria kahvin kanssa.

Puheiden välissä kuunneltiin torvisoittoa, jota oli esittämässä myös ex-pomoni.

Viidellesadalla ensimmäiselle Kauppakaaren kautta Prismaan tulijalle ja meille kutsuvieraille annettiin tuore ruisleipä muistoksi. Minä annoin leivän yhdelle asentajalle, joka on tehnyt käytännön duunia kyseisellä projektilla.

Juhlat

Itse asia, jonka vuoksi matkustin viikonlopulla Etelä-Suomeen, oli Piipan ristiäiset. Olimme saaneet kutsun saapua juhlistamaan Piipan nimen julkistamista ja kastetta. Luterilaisen kaavan mukaan nimi annetaan ennen kastetta ja kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Yleensä luterilainen kaste suoritetaan lapsen ollessa noin kuuden viikon vanha. Piipa, joka syntyi 11.7. sai 27.8. etunimekseen nimen Frans. Kastepäivä oli harvinaisen lämmin elokuun viimeinen lauantai. Kastejuhlaa vietettiin serakuntakeskus Uutussa.

Seurakuntakeskuksessa suortetussa kasteessa käytetiin paikalla olevaa kastemaljaa. Juhlittava käyttäytyi hyvin korrektisti juhlan ajan. Isoveli sai kunnian kasteen jälkeen pyyhkiä pikkuveljen pään liinalla. Sitten pitkin hieman ihmetellä lattialle tippunutta kastevettä. Sylikummilla oli hieman lämpimät oltavat pidellessä juhlittavaa sylissään. Juhlan jälkeen juotiin vielä kahvit ja syötiin morsiamen suvun loihtimia herkkuja. Kastepappi kertoi vielä kastekynttilän merkityksestä ja sen käytöstä. 

Olipa mukava olla juhlassa mukana!