Tahkoilua

Vietettiin kaksi mukavaa työn täyteistä päivää Tahkolla uuden Joensuun merkeissä.
Tahkolla tuli:
- kuultua Kuopion ja Nilsiän kehitysnäkymiä
- kuuluta mistä Tahko on saanut nimensä, hyvin loogista!
- mietittyä uuden Joensuun organisaatiota ja strategiaa ryhmätöiden merkeissä
- tutustuttua uusiin ihmisiin
- pelattua salibandyä, jälleen kerran ;)
- saunottua
- syötyä erittäin hyvin
- juotua ainakin valkoviiniä
- laulettua karaokea huom! ei yksin, vaan kanttorin kanssa
- poltettua yksi sikari
- mentyä nukkumaan joskus aamuyön tunteina
- soiteltua muutama työpuhelu, viimeisin klo. 21 aikoihin illalla

Suuret muutokset

Tällä viikolla toteutuu ensimmäinen lähitulevaisuuden suuri muutos ;(

Rakkauden haudalla
(säv. & san. J. Leskinen)

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa.

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan.
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan.

Rakkaus on kuollut, elämän virtaan.
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan,
pelasta mut.

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää.

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan.
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut.

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa.
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa,
pelasta mut.

Mutta elämän on jatkuttava.....

Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme

Viime yönä tuli jälleen yksi kokemus äitiyden moninaisiin tehtäviin. Juniori oli herännyt puoli kahden aikaan yöllä ja hänellä oli vaikea hengittää kurkkutulehduksen johdosta. Hengitys pihisi, kun makuuhuoneeni oveen koputettiin ja pyydettiin mammaa apuun. Siinä sitten keskellä yötä autoin häntä lämmittämään Finrexiniä, jotta olo helpottuisi. Laitoin junnun nukkumaan olohuoneen sohvalle pystyasentoon ja jatkettiin unia aamuun.

Aamulla yritin soittaa aikaa yksityiselle lääkäriasemalle, mutta numero ei vastannut. Lähdettiin sitten keskustaan apteekkiin hakemaan lievitystä kurkkukipuun.

Joensuun keskustassa on kahvila-konditoria Houkutus, joka on todella nimensä mukainen. Kaupungilla käydessäni tykkään käydä Houkutuksessa herkuttelemassa. Siellä on itse paistettuja makeita ja suolaisia herkkuja. Tänään kävimme juniorin kanssa kaakaolla, kahvilla, mozarella/lohi/katkarapu-panniinilla, suklaamunkilla ja lakkakakulla. Ah` minä niin tykkäsin! Junnulla paloi kieli kuumassa kaakaossa ja kun muutenkin oli sairas olo, ei kaupungilla hengailu houkuttanut. Nykyisin on ihan pakko kulkea Ison Myyn kauppakäytävää pitkin ja katsella ison maailman menoa joka kerta kun käy kaupungilla.


Kotiin tultiin ja sitten piti väkisin haravoida taas muutama neliö nurmikkoa ja karvainen juniorihan siitä vallan tykkäsi!


Sitten sisälle ja Yleltä tulleen dokumentin katseluun, jossa kerrottiin Joensuulaisesta Risto Långista, joka tekee tanssitaidetta pyörätuolilla. Harmitti, kun en kerennyt katsomaan koko ohjelmaa. Ruokaa olin varannut tälle päivälle ihan junioria ajatellen. Hornetit ja nuudelit maistuivat sairaalle karhunpojallekin!

Äitiys

Aiheen tähän kirjoitukseen sain Riikkiksen kirjoittamasta jutusta. Arvostan aivan suunnattomasti äitejä (ihmisiä), jotka uskaltavat kirjoittaa blogiinsa meille muilla luettavaksi niitä elämän arkipäivän asioita. Ei ainoastaan niitä hyviä hetkiä, vaan myös niitä hetkiä, jolloin pinna kiristyy eikä aina muisteta olla niitä maailman ihanampia äitejä.

Minulle äitiys on
- elämäni suurin asia
- tärkein, ainutlaatuisin, ihmeellisin ihmissuhteeni
- kuuluu elämääni kuin pikkurilli käteeni aina ja ikuisesti (sitä ei aina huomaa, mutta sen puutteen tai sen kipeyden huomaa joka hetki)
- sitä, kun juniorin kanssa voi vaihtaa ajatuksia elämästä, asioista, tapahtumista, kaikesta
- suurin huolenaiheeni
- suurin ilonaiheeni






Tätä se oli silloin ja on nyt monen vuoden jälkeen, vaikka enää ei syliin tullakaan!

Anteeksi!

Minulla on oikein mukava kollega. Kun minua painaa työhuolet, kiire, yksityiselämän paineet ym. ym. ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä mikään onnistu, tulee siinä tuiskaistua ja sanottua vähän "ei niin iloisella äänellä" vastauksia ja kommentteja. Kollega tuumaa yleensä siinä vaiheessa, että nyt sinä tiuskit! Yleensä syy ei ole hänessä eikä kenessäkään muussa, vaan itsessäni. Siinä vaiheessa rupeaa miettimään, että mitä varten minä tiuskin ja äyskin? Ja kun miettii itseään, joutuu sanomaan sanan ANTEEKSI! Minusta inhimillisyyteen ja elämään kuuluu myös ei ne niin hirveän kivat asiat ja päivät. Mutta niinäkin päivinä minun pitäisi pystyä kommunikoimaan, tekemään töitä ja muistaa sanoa se a:lla alkava sana aina tarvittaessa. Silloin pelastaa niin oman kuin työkavereidenkin päivän.

Metsäretki

Tänään teimme aurinkoisen sään vallitessa kunnan metsäretken poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Metsänhoitoyhdistyksen kaveri oli meidän isäntämme ja hän oli varautunut kaikin mahdollisin rekvisiitoin. Kävimme katsomassa kunnan metsiä, pystykarsintaa, tulevia leimikoita yms. Saimme hyvät evästykset tämän hetkisestä puun kanto- / hankintahinnoista, joten metsämme tuntuvat olevan asiansa osaavien ihmisten hoidossa.

Retken päätteeksi teimme nuotion kunnan uimarannan nuotiopaikalle, jossa joimme nokipannukahvit ja söimme makkaraa. Kahvi oli erikoisen hyvän makuista ja kyllä se makkarakin maistui. Harmi vaan kun ei tuo kamera lähtenyt mukaan, olisi saanut taas hyvää lisämaustetta kertomukselle kuvien muodossa!

Aurinkoinen aamu - Iloinen mieli

Tänä aamuna, kun kuuden jälkeen menimme karvaisen juniorin kanssa hakemaan sanomalehteä, toivotti häikäisevän kirkas, aurinkoinen, mutta hieman kylmä aamu meidät tervetulleeksi uuteen päivään. Mieleni on myös keveän iloinen, koska sain perjantaina tietää, että suurella todennäköisyydellä pääsen ensi vuonna haluamaani työpaikkaan, YES!

Eilinen ja tämä päivä on mennyt Lehtolaisen Luminainen-kirjan seurassa. Tykkään lukea Lehtolaisen Maria Kallio - sarjaa ja kohta olenkin kahlannut sarjan kirjat muutamaa lukuun ottamatta.



Eilen ja toissa päivänä aloittelin joka keväistä pihan haravointihommaa. Siihen hommaan en löydä kuin yhden erittäin halukkaan kaverin ; -) Kaveri tosin häiritsee haravointia tuomalla pallonsa heitettäväksi juuri siihen paikkaan, josta pitäisi haravoida. Sitten kun pallon heiton jälkeen iskee todellinen kuumuus kaverilleni, niin siihen ei auta muu kuin mennä vilvoittamaan karvaista mahaansa haravoimaani lehtikasaan.

Tänään aamulenkillä näin ensimmäiset leskenlehdet kadun pientareella. Iltapäivälenkille täytyy ottaa kamera mukaan ja ikuistaa kevään ensimmäiset keltaiset kukat. Ja tässäpä kuva ensimmäisistä kevään merkeistä meillä päin iltapäivälenkillä ikuistettuna.