Nyt menee kyllä yhdeksi marttailuksi tämä vapaa-aika, mutta haitanneeko tuo! Elämäni ensimmäinen iso-äidin neliö on kuvassa ja tuon jälkeen niitä on jo muutama valmistunut. Muistan kouluaikaisesta virkkaamisesta elävänä patalapun virkkauksen venytyksen, kun meinasi kaventua tekele uhkaavasti. Samoin muistan älyttömän tiukaksi virkatut sini-valko-punaiset kintaat. Jossakin vaiheessa olen myös virkannut oranssin pölyrätin. Noista edellisistä virkkauksista on kyllä kulunut aikaa about neljäkymmentä vuotta. Juniori tuumaili äsken, kun neuloin yhtä neliötä, että taitaa se mummoikä vaivata mammaa, kun virkkaukset on ruvenneet kiinnostamaan. Mutta minä olen taas ihan täpinöissäni tästä käsityöstä. Niin mukava virkata tuollaista loogista virkkausta! Ja jotta langat riittäisivät, niin pitäähän niitä olla...suorastaan säkillinen, Novitan 7-veikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti