lauantai 16. toukokuuta 2009

Diakoniaa

Juniorin ripariin kuuluu viiden jumalanpalveluksessa ja viidessä muussa kirkollisessa tilaisuudessa käynnin lisäksi kolmen tunnin diakoniatyö. Diakoniatyössä piti auttaa vanhusta tai vammaista heidän askareissaan. Kotona tehty työ ei ole diakoniatyötä, näin meitä vanhempiakin opastettiin. Meille tuotti ääretöntä vaikeutta löytää tällaista työn tekopaikkaa. Juniorin isovanhempia ei ole yhtään elossa eikä suvussa muutenkaan ole vanhuksia ainakaan niin lähellä että tällaisen työn voisi mennä tekemään. Mietittiin paikkaa ja sitten muistui mieleen exän äiti, jolta leikattiin polvi kuukausi sitten. Soittelin hänelle viikko sitten ja saimme luvan mennä tekemään diakoniatyö hänen luokseen. Ja totta kai mamma oli juonessa mukana, koska milläpä se juniori tekisi 120 km edestakaista matkaa muuten kuin mamma kuskina. No mamman kanssa sujui risujen kanto ja pihan haravointi ihan jouhevasti. Juniori sai tilauksesta lempiruokaansa perunavelliä syödäkseen ja siinä sivussa mamma nautiskeli myös pöydän antimista. Ja epistä oli vielä se kun juniori sai pienen rahallisen korvauksen tekemästään työstä. Juniorilla onkin ollut koko viikko yhtä työn tekemistä. TET-viikko sujui pihojen haravoinnissa ja alkuviikon purnauksen jälkeen työ on luultavasti sujunut ihan kivasti, vaikka keli ei kylmyyden vuoksi oikein ole houkutellut ulkotöihin.


2 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

On vähän lintupönttö kupsahtanut kenoon, höh. Hyvä, että pojalle löytyi paikka diakoniatyöhön.
Aurinkoista sunnuntaita! :)

Anne kirjoitti...

Kiitos, kiitos!
Linnunpöntön kiinnitys on ollut vähän kehnonlainen, luulisin. Kevätputsauksen jälkeen tuuli oli tarttunut pönttöön ja heilauttanut sen kallelleen. Ei näyttänyt haittaavan lintuja - rakentavat varmaan pesän hieman vinoon ;))