Viime perjantaina näin tämän kesän ensimmäisen pääskysen kunnan jätepisteen ja jätevedenpuhdistamon kiinteistöllä.
Kuu kiurusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen ja
pääskysestä ei päivääkään.
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen ja
pääskysestä ei päivääkään.
Joten siis perjantaina alkoi minun kesäni. Pääskysiä en ole nähnyt muualla. Tänään kävin jälleen samaisella kiinteistöllä ja kuulin ihan merkillisen linnun äänen. En nähnyt lintua, mutta minua valistettiin sen olevan kuhankeittäjän.
Wikipedia kertoo linnusta, että Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on erikoisen näköinen rastaan kokoinen lintu, jonka huilumaista laulua kuulee kesäiltoina Itä-Suomessa, mutta jota harvemmin näkee.
Minua huvittaa, että kyseisellä kiinteistöllä vieraillessani koen kesän ja luonnon erikoisuuksia ihan joka kerta.
Toiseksi olen aivan ihquna juniorin kesän biologian läksyyn eli kasvien keräilyyn. Eilen käytiin karvaisen juniorin kanssa tekemässä tutkimuslenkkejä maastoon, josta voisi löytyä kasvioon tarvittavia kasveja ja löytyihän niitä. Mamman ei tietenkään tarvitsisi auttaa tässä työssä, mutta kun se kasvien tunnistaminen on niin kivaa ;)
Muistan omasta lapsuudestani asioita, joita äiti teki minunkin puolesta kouluun. Eka luokalla en saanut ensimmäisillä kässän tunneilla lankaa neulan silmään, kun ei ollut tarvinnut sitä koskaan kotona tehdä. Yritin ja yritin ja taisi siinä tulla itkukin, mutta opettaja oli kovana eikä antanut kaverini auttaa. Mutta seuraavalle kässän tunnille minulla oli valmiiksi kotona neulaan pujotettu lanka mukana ja homma edistyi.
Seuraava muistikuva äidin auttamisesta on liittyy myös käsitöihin. Olin virkannut punaista patalappua koulussa, mutta jotenkin lapun sivut eivät pysyneet suorina. Samaisen kaverin kanssa yritettiin vetää patalappua kuosiinsa, mutta eihän se oiennut. Äiti tuli iltavuorosta töistä ja purki tekeleeni, mutta oli niin helläsydäminen, että virkkasi myös saman verran patalappua eteenpäin!
Kolmas muistikuva äidin auttamisesta oli, kun oppikoulussa olisi pitänyt itse leikata ja ommella housut. Äiti tiesi etten ole hirveän taitava käsitöissä ja ostettiin kallista kangasta, niin leikkuutettiinpa samalla housut valmiiksi. Eli minulle jäi vain saumojen ompelu. Niitä housuja muuten tuli pidettyäkin, mutta en tiedä olisiko niistä saanut käyttökelpoiset, jos olisin itse ne leikannut.
Wikipedia kertoo linnusta, että Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on erikoisen näköinen rastaan kokoinen lintu, jonka huilumaista laulua kuulee kesäiltoina Itä-Suomessa, mutta jota harvemmin näkee.
Minua huvittaa, että kyseisellä kiinteistöllä vieraillessani koen kesän ja luonnon erikoisuuksia ihan joka kerta.
Toiseksi olen aivan ihquna juniorin kesän biologian läksyyn eli kasvien keräilyyn. Eilen käytiin karvaisen juniorin kanssa tekemässä tutkimuslenkkejä maastoon, josta voisi löytyä kasvioon tarvittavia kasveja ja löytyihän niitä. Mamman ei tietenkään tarvitsisi auttaa tässä työssä, mutta kun se kasvien tunnistaminen on niin kivaa ;)
Muistan omasta lapsuudestani asioita, joita äiti teki minunkin puolesta kouluun. Eka luokalla en saanut ensimmäisillä kässän tunneilla lankaa neulan silmään, kun ei ollut tarvinnut sitä koskaan kotona tehdä. Yritin ja yritin ja taisi siinä tulla itkukin, mutta opettaja oli kovana eikä antanut kaverini auttaa. Mutta seuraavalle kässän tunnille minulla oli valmiiksi kotona neulaan pujotettu lanka mukana ja homma edistyi.
Seuraava muistikuva äidin auttamisesta on liittyy myös käsitöihin. Olin virkannut punaista patalappua koulussa, mutta jotenkin lapun sivut eivät pysyneet suorina. Samaisen kaverin kanssa yritettiin vetää patalappua kuosiinsa, mutta eihän se oiennut. Äiti tuli iltavuorosta töistä ja purki tekeleeni, mutta oli niin helläsydäminen, että virkkasi myös saman verran patalappua eteenpäin!
Kolmas muistikuva äidin auttamisesta oli, kun oppikoulussa olisi pitänyt itse leikata ja ommella housut. Äiti tiesi etten ole hirveän taitava käsitöissä ja ostettiin kallista kangasta, niin leikkuutettiinpa samalla housut valmiiksi. Eli minulle jäi vain saumojen ompelu. Niitä housuja muuten tuli pidettyäkin, mutta en tiedä olisiko niistä saanut käyttökelpoiset, jos olisin itse ne leikannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti