maanantai 28. toukokuuta 2012

Jousiammunta


TYKE:n lajikokeiluna oli viime viikolla jousiammunta. Menin paikalle hieman arkaillen. Mielikuvana minulla oli, että jousiammunta on vaikea laji. Tutun alan harrastajan ohjauksessa aloitettiin varusteista ja yleisistä periaatteista ja toimintatavoista.

Opastus oli varsin selkeä ja kun jouseen tarttui ja sai nuolen paikoilleen, niin ammunta sujuikin yllättävän helposti. Tähtäystä ei ensimmäisillä puhtaalle seinälle ammuttaessa otettu huomioon.


Mutta, kun maalitaulu oli asetettu paikoilleen, rupesi tähtäin löytymään. Kymmenen metrin ampumaetäisyydeltä paukuttelin kolmella nuolella lopuksi sarjat 25 - 26 - 25. Mukana oli yksi X-10 :) Hämmästyin omaa aloittelijan tuuriani.

Edellisen TYKE-postauksen jälkeen olen käynyt kokeilemassa joogaa, josta jäi kyllä tosi valju kuva. Joogan kokeilu oli tunnin mittainen, joka jäi ihan torsoksi tosi verkkaisesta ohjaajasta johtuen. Koulun lattia oli tosi kylmä ja horkka meinasi iskeä kesken tämän lajin kokeilun. Vitsi, kun joogaa on kehuttu monen lajin hyväksi aisapariksi, niin tästä jäi nyt niin negatiivinen kokemus.
Sitten oli tutustumislajina juoksu. Sen veti sama ohjaaja, jonka opeissa olin syksyllä Matalan kynnyksen juoksukoulussa. Kävin kuuntelemassa teoriajakson, mutta lajitreeniin seuraavana iltana en enää lähtenyt. Tätä lajia oli lähtenyt kokeilemaan ennätysmäärä TYKE:läisiä.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Eläintarha


Meidän asunnon läheisellä pellolla ja meluvallilla majailee näin keväisin monenlaista eläintä. Yksi seuratuimmista lajeista on nämä rusakot, joita bongasin yhtenä iltana 10 kpl. Se oli silloin, kun en voinut vastustaa kiusausta päästää karvainen hieman tutkimaan rusakoiden sielunelämää. Mutta alta aikayksikön meidän vanhus tuli kieli pitkällä pois rusakkoretkeltään ilman saalista :) Toissa iltana heitin fresbeetä karvaiselle, niin katsoin haavi auki, kun yksi koiran kokoinen rusakko loikki innoissaan koiraa kohti. Aivan kuin sen mieli olisi tehnyt tulla leikkiin mukaan. Ihan viime metreillä sitten älysi, että leikkimässä ei ollutkaan hänen lajitoverinsa. Eilen illalla sain ikuistettua pitkällä putkella ihan kivan kuvasarjan näistä kahdesta veitikasta.





Näiden lisäksi jöötä pellolla pitää töyhtöhyypät. Joku kerta pitää yrittää ikuistaa niiden liikkeitä. Se onkin jo astetta haastavampaa.

lauantai 26. toukokuuta 2012

MIKSI?


Varmaan tänään moni ihminen minun lisäksi miettii samaa kysymystä.. Miksi viime öinen Hyvinkään ampumatapaus pääsi taas tapahtumaan? Nuori 18 v. mieshenkilö tulitti katolta kadulla kulkevia nuoria. Nuori 23 v. naispoliisi ja 18 v. nuorukainen menettivät henkensä ja ainakin seitsemän loukkaantui tuon isokaliiberisen aseen tulituksen seurauksena. Eikö kukaan ampujan läheinen huomannut mitään erikoista ampujan käyttäytymisessä viime päivinä? Eikö kukaan puuttunut tilanteeseen, vaikka huomasi? Mikä sai aikaan tuon nuoren elämässä tuollaisen teon? Mitä varten oma paha olo pitää purkaa muihin, ihan viattomiin ihmisiin?
Tällaisia ajatuksia herää äitinä, kun elää suunnilleen saman ikäisen nuoren kanssa. Huomaisinko, jos omalla juniorilla olisi asiat noin pahasti pielessä? Osaisinko auttaa ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen? Monen nuoren ihmisen ja hänen läheistensä elämään tuollainen tapahtuma tekee elinikäiset jäljet. Ei ainoastaan ampujan, vaan uhrien, silminnäkijöiden, ystävien, vanhempien, sisarusten, koulukavereiden jne. jne. jne.
Toinen kuolonuhri oli pesisjoukkueen Hyvinkään Tahkon pelaaja. Parhaimmassa iässä tämän nuoren urheilijan elämä päättyi traagisesti. Itse olin suunnitellut meneväni tänään superlauantaina seuraamaan ensin ViU - Lappeenranta naisten superpesisottelua ja sitten JoMa-Sotkamo miesten superpeisottelua. Jotenkin aamu meni ihmetellessä, enkä kauppareissun jälkeen olisi kernnytkään. Onneksi! Sillä pesispelit on peruutettu tänään ja huomenna  Hyvinkään Tahkoa koskettavan tapauksen johdosta. Lehdessä oli tieto, että loukkaantuneiden joukossa olisi ollut muitakin Tahkon joukkueen pelaajia.
Ei voi muuta kuin toivottaa voimia ja uskoa huomiseen kaikille niille, joita tämä tragedia taas koskettaa.

Edit klo 19.30 Naispoliisi ei kuollut tulituksessa , vaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Tulituksessa kuoli 18 v. nuori nainen ja nuori mies, joka pelasi pesistä Hyvinkään Tahkossa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Iholla


Taas minä myöhäisheränneenä menetin yhden hyvän sarjan jaksoja, kun en seuraa aikaani ja elä TV:n osalta tässä ajassa. Jossakin blogissa oli kehuttu Iholla-ohjelmaa ja siitä heräsi kiinnostukseni. Etsin netistä jaksot ja katsoin toissa viikonloppuna jaksot 20 - 40. Ensimmäisiä jaksoja en vaan enää löytänyt!?
Sarjassa on kuusi naista, joille on lyöty videokamera käteen ja he kuvaavat omaa elämäänsä. Sarjassa kuvaavat omaa ja läheisten arkea seuraavat naiset:
- Maria, Reino Nordinin vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Maria on arkkitehti ja heille valmistuu kuvausten aikana Marian suunnittelema ekotalo. Minä tykästyin Marian iloisuuteen ja asioiden kerrontaan. Varmaan hänen elämänsä pienten lasten äitinä ja oman äitinsä nurkissa asuvana sekä taiteilijamiehen vaimona ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta kuitenkin Marialla oli minusta oikea asenne elämään.


- Pia on intti-iässä olevan Oton yksinhuoltajaäiti. Pia on kampaaja ja painiskelee poikansa itsenäistymisen kanssa. Viimeisessä jaksossa Pia muuttikin omaan vuokrakämppään. Minä samaistuin ja seurasin Pian sielunelämää mielenkiinnolla, koska elän myös aikuistuvan nuoren miehen kanssa ja samoista asioista aina otalletaan täälläkin, kuten kodin siisteydestä, rahasta, rajoista jne. jne.
- Saara on kahden pienen pojan ja teini-iässä olevan tytön kotiäiti. Kuvausten aikana hän saa vihdoin pienemmän lapsensa tarhaan ja rupeaa kirjoittamaan. Perhe laittaa myös oman hulppean omakotitalonsa myyntiin ja saa sen myytyä viimeisessä jaksossa.
- Heli on laulaja. Kuvausten aikana hän valmistelee omaa levyään. Heli kamppailee sinkkuuden ja yksinäisyyden kanssa. Hän ottaa kuvausten aikana suloisen kissan täyttämään jotain tyhjää kohtaa elämässään..
- Tokioon hurahtanut Esin opiskelee media-alaa. Esinillä on mennyt suhteet siskoonsa ja isäänsä ja hän kamppailee myös nuoren naisen kasvukipuja eikä oikein löydä paikkaansa.
- Sini on 16-vuotias lukiolainen, joka painiskelee masennuksen, koulupinnausten ja muutenkin motivaation puutteen keskellä nuoren elämää. Kuvauksissa hän sumuttaa äitiään omista menoistaan ja seurustelee ulkomaalaistaustaisen pojan kanssa.

Tunnustetaan, että pientä stalkkaajan vikaa minussa on, kun tykkään seurata toisten elämää. Sarja saa jatkoa ja sinne etsitään uusia oman elämänsä kuvaajia. Minun toivomuksena on, että ottaisivat kuvaajia myös Kehä III ulkopuolelta ja toisaalta sellaisia ihan tavan tallaajia. Näissä kuvaajissa oli minun mielestä useammalla  taiteilijan vikaa, joten elämä ei ollut yhdelläkään 7 - 16 elämää. Mutta kuka kumma haluaa leväyttää oman ja lähimpien elämän koko kansan katsottavaksi? Sitä sopii ihmetellä!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kysymyksiä ja vastauksia




Bongasin tämän haasteen Aili-mummon blogista ja nappasin itselleni. Tämän kyselyn kautta taas muutama asia saa tärkeys- ja arvojärjestyksen ja tulle kirjattua ulos sielun sopukoista sekä itselleni että teille blogissa piipahtaville. Kiva, kun olette olemassa :))

1. Missä haluaisit asua? Meren rannalla, kaupungissa, Lapissa, Hawaijilla etc?
Olen asunut elämäni aikana sekä kaupungissa (en tosin ihan keskustassa) ja taajamassa kaupungin ulkopuolella. Kyllä tämän hetkisessä elämän tilanteessa paras asumispaikka on kaupunki. Elämän tilanteella tarkoitan omaa työtä, juniorin koulua, molempien harrastuksia jne. jne. Minä en koskaan ole sitoutunut asuinpaikkaani enkä asuntoon. Kaikki on vielä mahdollista...

2. Mikä viikonpäivä on paras, mikä hankalin?
Hankalin on varmaan maanantai ja tiistai. Ihan työn puolesta. Silloin on kaikilla asiaa ja puhelimet soivat ja pitäisi hoitaa sen sata asiaa heti viikon alkuun. Paras päivä on lauantai. Silloin on jo päässyt irti viikon työkiireistä ja voi keskittyä omiin juttuihin ja vielä on yksi vapaapäivä tiedossa. 

3. Mikä ärsyttää sinua?
Tällä hetkellä minua ärsyttää ihmiset, jotka eivät tee omaa panostaan jossain asiassa ja se vaikuttaa sitten minun tekemisiin. Samoin kaikki omat säädöt ja "tietämättömyys" asioista ärsyttää.

4. Mitkä asiat ovat etusijalla elämässäsi?
ytännön pakosta työ vie henkistä kapasiteettia tällä hetkellä eniten. Toivoisin, että voisin hiukan hellittää ja suunnata aikaa ja henkisiä voimavaroja johonkin muuhun. Muuten etusijalla on juniorin hyvin vointi ja tulevaisuus.

5. Mikä piristää, jos alakulo meinaa saada vallan?
Liikunta, käsityöt, lukeminen, koira, netin kautta avautuva sosiaalinen elämä....

6. Mikä kouluaine on / oli sinusta kivoin?
Liikunta ylivoimaisesti!

7. Miksi halusit tulla pienenä? Toteutuiko unelmasi?
Joku liikuntaan liittyvä ammatti, liikunnan opettaja, fysioterapeutti, Ei tullut ei, tuli jotain aivan muuta.

8. Pidätkä eläimistä? Onko sinulla lemmikkiä?
Pidän koirista. Minulla on koira, Jeppe, lyhytkarvainen kettuterrieri. Katso edellinen postaus. Sieltä löytyy kuvaa tästä yhdestä elämäni tärkeästä asiasta ja hänen harrastuksestaan :)

9. Mihin maahan haluaisit seuraavaksi matkustaa?
Kaupunkilomana kiinnostaa New York ja muuten sitten Thaimaa, Keniana safari...

10. Mitkä ovat ihanteesi?
Ihannoin terveyttä ja hyvin vointia. Haluaisin itse jaksaa tehdä töitä aina eläkeikään asti terveenä, pirteänä ja hyvin voivana.

11. Mitä toivot lahjaksi?
Jos saa toivoa ihan mitä vaan, toivon terveyttä itselleni ja juniorille. 

Antaa hyvän kiertää eli kaikki voivat ottaa mukaansa nämä kysymykset ja vastailla niihin omissa blogeissaan. 


lauantai 19. toukokuuta 2012

perjantai 18. toukokuuta 2012

Mitä yhteistä


...on helatorstain Suomi - USA MM-jääkiekko-ottelulla ja


minun torkkupeiton virkkuu.urakalla?
No tietenkin se, että kun minä asettauduin television ääreen ensimmäisen kerran näiden kisojen aikana ihan kokonaisen pelin ajaksi, niin sainpahan yhden ison torkkupeittoneliön virkatuksi. Mikä ääretön yhtäläisyys noiden kahden toiminnon välillä!
Itse asiassa pelihän oli äärettömän jännittävä ja koska Suomi kuitenkin loppujen lopuksi pelasi hyvää kiekkoa, ei häviökään olisi harmittanut niin älyttömästi. Minusta on kauheaa seurata jännittävää peliä, kun kotijoukkue ei saa itsestään kaikkea irti. Tietää, että nämä pystyvät parempaan. Se käy sitten hermon päälle. Mutta nyt olin aivan viilipytty ja jollakin lailla uskoin Suomen mahdollisuuteen voittaa tuo ottelu. Hyvä Suomi!

torstai 17. toukokuuta 2012

Se tunne, kun


...olet edellisenä iltana päättänyt, että lähdet heti aamulla juoksulenkille. Kun heräät laitat juoksuvermeet päälle (ekaa kertaa tarkenee lyhythihaisessa, jippii!!) Kumminkin siinä aamu viruu sanomalehden ja muiden "tärkeiden" asioiden toimittamisessa. Kun vihdoin saat itsesi ulos, otat ensimmäiset juoksuaskeleet ja vedät lenkin läpi. Palaat hikisenä lenkin jälkeen kotiin, juot nestettä ja menet suihkuun. Suihkun jälkeen suihkutat kosteuttavaa öljyä vartalollesi, puet puhdasta päällesi, kuivaat hiukset ja syöt ruhtinaallisen aamupalan. Sanoinkuvaamaton hyvä olo valtaa koko ruumiisi aina pääkoppaan asti.


... olet luvannut juniorille, että tänään käydään Elfiltä ruokaa ja nautiskellaan. Juniorin toiveesta ei valitakaan sitä perinteistä pizzaa vaan juniori tilaa kebabbia kermaperunoilla ja minä tilaan kanarullan aurajuustolla. Rulla on suoraan sanottuna valtava. Ekaa kertaa tänä keväänä voidaan ruoka nautiskella ulkona omalla terassilla. Rulla hupenee ja mietit, että jaksaako sen syödä kokonaan. Ihan viimeisen makupalan annat karvaiselle ja lopuksi jää vain tyhjä alumiinifolio. Sanoinkuvaamaton hyvän olon tunne valtaa masusi ja koko ruumiisi.


... pitkän, pimeän, kylmän, lumisen talven jälkeen huomaat, että on kesä. Sanoinkuvaamaton valo ja ilo valtaa pääkoppasi. Vihreys ja esiin puskeva vehreys on käsin kosketeltavaa.


...huomaat, että saat käsilläsi aikaan jotain kaunista ja lämmintä. Sanoinkuvaamaton ilo valtaa mielesi omasta tekemisestä.


...huomaat, että joku on aivan valtavan onessaan.


...kun tajuat, ettei sinun onnesi ole kenestäkään muusta ihmisestä kiinni kuin sinusta itsestäsi. Vaikka elämäsi etkä itsekkään ole täydellinen, siitä huolimatta voit olla äärettömän onnellinen. Voit nauttia kokonaisesta elämästä ihan sellaisena vajavaisena itsenäsi kuin olet.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Voihan elämä!


Nyt ei vaan taas jaksa tuota työn paljoutta! Täytyy valittaa vähän, jotta sitten taas jaksaa. Taas on tullut tehtyä kymmentuntisia työpäiviä ja silti töitä jää tekemättä. Ei vaan yksinkertaisesti kerkee....


Täällä on muuten kesä :) Huomiseksi on luvattu + 24 astetta. Tarkenee vaikka shortseissa. Huomenna on pakko lähteä juoksemaan. Puolitoista viikkoa sitten on viimeinen juoksuaskel otettu. Sen jälkeen on vain vedetty lonkkaa. Olen minä tehnyt pari pyörälenkkiä ja kävin tämän kevään viimeisellä lenttisvuorolla. Seuraavan kerran lenttistä pelataankin sitten kesäkuussa. 


Mankellin tiiliskivikirjaa olen lukenut kohta varmaan kuukauden. Ei edisty, ei. Milloinkahan viimeksi on kirjan lukemiseen mennyt niin pitkä aika. Eilen kävin ostamassa lisää torkkupeittolankaa. Se onneksi edistyy ihan kiitettävästi. 


Juniorin kanssa on viime aikoina ollut tosi mukavaa. Juniori suorittaa top-harjoitteluaan kaupungin puusepänverstaalla. Alkuajan kulki minun kyydillä aamuin sekä illoin. Nyt on ollut paljon yhteisiä jutun aiheita työn saralta. Tosi kivaa! Juniorille on luvattu kuukauden kesätyö samassa paikassa. Superia.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Haudalla


Kävin tänään istuttamassa orvokit isän ja äidin haudalle. Tänä vuonna istutin sinisiä ja valkoisia orvokkeja.


Viime päivien vesisateet ja hieman lämpöisempi keli on saanut puiden ja pensaiden silmut aukeamaan ja hennon vihreät versot kurkottavat kohti aurinkoa ja kesää.




Varjoisemmilla paikoille ei vielä vihreyttä näkynyt. Aurinkoisemmilla paikoilla oli vihreät lehden alut jo aloittaneet kasvun. Tästä se kesä alkaa!

Äitienpäivää


Tämän juniorin yhdeksän vuotta sitten antaman
kortin runon myötä toivotan kaikille äideille
 oikein mukavaa Äitienpäivää :)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Aika vierii


Viikko vierähti kiireisissä merkeissä. Maanantaina tehtiin muutto uusiin työtiloihin. Kuvassa miun työhuoneen alapuolella olevan työkaverin huone. Työkaverin kukka teki muuttokukan ihan vain sen kunniaksi, että pääsee uusiin tiloihin. Minä katsoin käytävältä kukkaa ja sanoin työkaverille, että siun orkidea on ruvennut kukkimaan. Ei ollut orkidea, mutta kipinä iski orkidean hankkimiselle työpaikan ikkunalaudalle. Perjantaina pidettiin naapureille avoimien ovien iltapäivä työpaikalla ja nautittiin sen kunniaksi kakkukahvit. Tänään kävin tekemässä muutaman työhomman ja sain vartiomiehen paikalle, kun ei se miun ovilätkä ottanut pois hälytyksiä.


Tänä aamuna läksin koiran kanssa reippaalle aamukävelylle. Vettä on luonnossa liikkeellä tosi paljon, mikä tekeekin ihan hyvää pohjavesivarannoille. Saadaan lisää kallisarvoista pohjavettä, josta saadaan pienin konstein juomakelpoista talousvettä. 


Taivas oli tummien pilvien peitossa. Kesken aamulenkin rupesi satamaan ja samalla tuli vilu. Yritin epätoivoisesti nopeuttaa lenkkiä juoksemalla, mutta karvainen ei yksinkertaisesti jaksa juosta!


Työpaikalta tullessa, käväisin puutarhalla ostamassa orvokkeja. Huomenna meinasin käydä istuttamassa ne äidin ja isän haudalle. Katselin puutarhalla myynnissä olevia orkideoita ja teki ihan pikkasen mieli ostaa sellainen työpaikalle.


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Paluu


Bongasin Helsingin rautatieasemalla jo perjantaina porkkarikaupan. Kävin tsekkaamassa kaupan valikoiman ja sunnuntaina ennen junaan nousua, kävin ostamassa muutaman puuttuvan pokkarin. Sitten en voinut vastustaa kiusausta ostaa kuvassa näkyvää kirjaa. Kotimatka sujuikin sitten rattoisasti kirjaa lukien, venytellen ja voipuen lauantaisesta rääkistä. Kirja antoi uskoa juoksuharrastuksen jatkamiseen ja siihen, ettei aina tarvitse olla edes hyvä. Kirja on koottu kirjoittajan päiväkirjamerkinnöistä, joiden aiheina oli juokseminen (kuinkas muuten :)) ja kirjailijaksi ryhtyminen. Kirjasta löytyi monta hyvää ohjetta ja ajatusta juoksemistreeneistä ja maratoniin valmistumisesta. Kirjassa on myös käyty läpi tuntemuksia kisan aikana. Kirjoittaja ei ole koskaan alistunut kävelemään juostessaan maratonia tai edes ultramaratonia. Minä en ihan tuollaiseen saavutukseen pysty, mutta yritetään räpistellä ja taaperrella tästä eteenkin päin.


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Puolimaraton


Viime vuoden syyskuun jälkeen olen juossut muutamaa viikkoa (kovat pakkaset ja flunssa) lukuun ottamatta 2 - 4 juoksulenkkiä viikossa. Viime vuoden puolella juoksin (ja kävelin osittain)  4 - 6 km lenkkejä. Tämän vuoden puolella olen tehnyt kuusi 10 - 13 km lenkkiä. Juoksu on ruvennut tuntumaan joskus ihan kivalta. Viime aikoina olen jaksanut juosta viiden kilometrin lenkkejä ilman välikävelyjä. Minun pitemmän matkan lenkkejä ovat rajoittaneet vatsaongelmat eli juostuani 4 - 6 km vatsa rupeaa toimimaan ja sitten on juostava nopeasti kotiin.
Alkuvuodesta tein päätöksen osallistumisesta Helsinki City Runille eli puolimaratonille. H-hetki koitti lauantaina. 


Olin valmistautunut juoksuun tankkaamalla sekä torstaina että perjantaina enemmän ruokaa kuin normaalisti. Lauantaina en uskaltanut syödä muuta kuin myöhäisen hotelliaamupalan. Onneksi jaksoin syödä puuron ja pari leipäpalasta lisukkeineen. Vaatepuolella olin valmistautunut hankkimalla uudet juoksutrikoot. Muu vaatetus minulla olikin jo aikaisemmin. Huolena oli oikea vaatetus epävakaiseen keliin. Säätiedotus oli luvannut aamun sateen jälkeen aurinkoa puolen päivän aikoihin. Onneksi haahuilin lähtöpaikalla jo hyvissä ajoin. Stadionin tavaransäilytyspaikan tuuli teki tepposet ja kävinkin vaihtamassa kevyempään takkiin ennen juoksua. Takki oli kuitenkin liikaa ja sidoinkin sen vyötärölle jo alkumetreillä. Muuten valmistuin juoksuun käymällä WC:ssä ainakin kymmenen kertaa :) Mutta juoksua ei tänään haitannut vatsan toiminta, onneksi.


Viimeisessä lähtöryhmässä juoksun alkua piti odotella 50 minuuttia, mutta ryhmän valinta meni loppuajan suhteen ihan oikeaan. Matkan aikana ei käynyt yhdessäkään vaiheessa mielessä keskeyttäminen. Mutta enhän minä oikeasti tiennyt puolimaratonin juoksemisesta yhtään mitään. Harjoittelussa olisi pitänyt ehdottomasti tehdä muutama pitempi harjoitus ja rääkätä itseään juoksemaan pitempiä matkoja ja varsinkin aikoja. Peruskunto kesti hyvin, mutta itse juoksemista ja sen rytmitystä on opeteltava.


Maaliin pääsin ihan juosten ja hyvässä kunnossa. Olihan se oma kokemuksensa juosta stadionilla maaliin tuollaisessa massatapahtumassa. Tykkäsin muutenkin tapahtumasta, koska siellä oli juoksijoita laidasta laitaan. Meitä kahden ja kolmen tunnin välille juokseviakin oli paljon, eikä viimeisessäkään juoksuryhmässä lähtevän tarvinnut yksin taapertaa.


Juoksun jälkeen mitalit lyötiin kouraan ja banaania naamaan ja sitten köpötellen hotellille. Olin juoksun jälkeen tosi väsynyt. Ruuan, suihkun ja venyttelyn jälkeen unta piti hieman odotella. Mutta unen voittaessa sitä riittikin aamuun asti. Puolimaratonin seurauksena oli vasen polvi hieman turvoksissa ja alushousut olivat aiheuttaneet jonkinlaisen pienen hiertymän. Muuten juoksusta sunnuntaina voi jo olla iloinen, vaikka lauantain fiilikset olivat, että meni ihan penkin alle!


Sitten ei kun kohti syyskuun Kuopion puolimaratonia, johon olen saanut kutsun. Tämän juoksun perusteella lupasin tehdä päätöksen puolikkaan ja kokonaisen välillä. Näillä harjoituksilla ei kokonaiselle ole vielä asiaa!