Fakkiutunut jäärä

Syksyllä, kun aloitin uimahallikauden, ostin Rantakylän uimahallille kymmenen kerran sarjalipun. Maksoin 28 euroa kymmenen kerran lipusta, joka sisälsi myös kuntosalin käytön. Kaupungin työntekijöinä saamme alennusta 50 % uimahallilipuista. Tarkoituksena oli käydä aina ennen uintia polkemassa kuntopyörällä, jotta tuntuma pyörään säilyisi talven yli. Niin olen myös tehnyt.

Salilla on kolme erilaista kuntopyörää, perinteisin kuvissa oleva, sitten tuolla taustalla näkyvä hieman pitemmälle säädöiltään ja ulkomuodoltaan viety versio ja kolmantena on sellainen selkänojallinen "mummomalli". Minä olen tehnyt kaikki kuntopyöräilyt tällä antiikkivehkeellä. En tiedä mikä minua estää valitsemasta tuota modernimpaa pyörää silloin kuin se olisi vapaa. 

Olisiko ollut kahdeksas kerta polkea tuota kuntopyörää, kun löysin namikan, josta voin säätää pyörän vastusta! Haloo hei, poljin aikaisemmat kerrat sillä vastuksella, mikä pyörään oli jäänyt edelliseltä polkijalta! Myös pyörän satulan korkeuden säätö on yhtä taidetta. Yhden kerran kesken polkemisen, satulan korkeuden säätönamikka lähti irti ja satula valahti alas. Onneksi pysyin kuitenkin satulassa.

On tuo pyörä kyllä asiansa ajanut. Kuntosalipyöräilyllä saa tosi hyvin hien irtoamaan ja lihakset lämpiämään.
Ehkäpä minun pitäisi antaa vaan periksi ja ostaa salikortti edellisessä postauksessa arvostelemalleni hehtaarisalille. Siellä olisi kymmeniä hienoja kuntopyöriä, joissa oli jos jonkin näköistä säätömahdollisuutta!!!

Ensilumi

Viime yönä satoi tänne Joensuuhun ensilumen. Tänä aamuna maa oli ihan oikeesti valkoinen ja luminen. Nämä valokuvat on otettu maanantaina, jolloin ei vielä ollut kuin ripaus lunta.

Olen ollut maanantain ja tiistain töiden puolesta paljon ulkona. Ollaan ajeltu eri puolilla kaupunkia hieman syrjemmällä citystä ja mitä kauniimmissa maisemissa. Molempina päivinä oli muutaman asteen pakkanen ja aurinko paistoi. Järven ja lammen pinnat alkoivat olla pienessä riitteessä ja maisemat olivat tosi kauniita. Pieni pakkanen ja raitis ilma sai aikaan totaalisen väsyn töiden jälkeen. Onneksi molempina iltoina oli urheilullista aktiviteettiä, jotta jaksoi pysyä hereillä. Talviaikaan siirtyminen on ollut minulle yhtä tuskaa. Herään kukon pierasun aikoihin ja haahuilen aamulla ihan pirteänä ihan turhan aikaisn. Haluaisin iltaan sellaisia tunteja, että oikeesti jaksan valvoa enkä nuoku jo kahdeksan aikoihin!!!!

Loppukevennyksenä minun työluukki :)

Valinnan vaikeuksia

Joskus joutuu sanoin kuvaamattoman vaikeisiin valintoihin. Eilen illalla treenin ja saunan jälkeen valittavana oli
1. juuri Sukkalehdestä valitsemani vaaleanpunaisten piirakkasukkien neulominen
2. Riikka Pulkkisen uusimman Vieras kirjan lukeminen tai
3. blogin päivittäminen
Kaikki äärettömän mukavia ja mukaansa tempaavia juttuja. Eilen illalla valinta oli blogin päivitys.

Tänään vaikean valinnan aiheutti kaikki kihelmöivän kivat lehdet, torstaina tullut uusi Anna ja tänään tulleet Novita- ja Juoksija-lehdet. Ihan ensimmäisenä oli pakko selata läpi Novita :)

Usein minulle tuottaa vaikeuksia valita seuraava luettava kirja lukemattomien joukosta. Mietin usein jo etukäteen, missä järjestyksessä luen kirjat. Jos nyt luen jonkun dekkarin, on seuraavaksi valittava joku "järkevämpi" kirja kuten elämänkerta. Nyt pakan sekoitti pahemman kerran väliin kiilanneet syksyn uutuudet.

Tänään kävin antamassa ennakkoon ääneni kunnallisvaaleissa. Äänestämässä kävin hehtaarikauppa Prismassa, jota muuten taas laajennetaan. Äänen antaminen oli näissä kunnallisvaaleissa tavallista helpompi. Se oli naps ja heti, kun sain tietää että tämä tuntemani naishenkilö on ehdokkaana.

Vuosi elämästäni

Pikkasen reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen liikunnalliseen muutokseen johtavan blogitekstini täällä. Olin ilmoittautunut Matalan kynnyksen juoksukouluun, joka kokoontui neljä kertaa. Onneksi juoksukoulun vetäjä puhui juoksemisesta rehellisesti. Hän sanoi, että juoksu on yhtä tuskaa noin 6 - 8 ensimmäistä kuukautta.Sitten voidaan pikku hiljaa ruveta puhumaan juoksusta ja juoksemisesta. Jos sinulla kipeytyy esim. polvet juostessa, ne saattavat kipeytyä joka ainut kerta kun lähdet juoksemaan vuoden verran ja sitten vasta kipu hellittää ja jalat tottuvat juoksuun. Juoksukoulun sanoma oli raakaakin raaempaa, mutta onneksi rehellistä.

Vuosi sitten minä rupesin juoksemaan. Viikko viikon perään kaksi - kolme joskus jopa neljä kertaa viikossa minä laitoin juoksuvermeet päälleni ja läksin juoksemaan / kävelemään viiden - kuuden jopa seitsemän kilometrin matkaa. Aluksi en jaksanut juosta viittäsataa metriä, kun piti laittaa kävelyksi. Monen lenkin jälkeen tein itselleni tilastoa, että miten monta % matkasta jaksoin juosta.

Uhosin viime syksynä töissä, että ensi kesänä minä juoksen puolimaratonin. Niinpä sitten oli pakko ruveta juoksemaan. Alkuvuodesta ilmoittauduin HCR:ään tietämättä (onneksi) yhtään mihin nenäni pistän. HCR oli yksi elämänmuutoksen käännepisteitä. Sen jälkeen juoksu rupesi oikeastaan sujumaan. Jaksoin juosta viiden jopa kuuden kilometrin lenkin ilman välikävelyjä. HCR:n jälkeen huomasin myös sen, etten pysty ainoastaan juoksemaan, vaan minun on monipuolistettava treenejä. Niinpä rupesin pyöräilemään palauttavia lenkkejä. Pyöräily tuntui hyvältä sekä kropassa että päässä. Maisemat vaihtuivat ja kilometrejä kertyi. Kesäkuussa löysin monta hyvää treeniblogia ja niistä sai hyviä vinkkejä venyttelyyn, ruokailuun ja erilaisiin juoksutreeneihin.Näiden treeniblogien innoittamana otin uinnin mukaan treeneihin. 

Treenien monipuolistuessa pidensin myös juoksulenkkejä ja ennen Kuopion puolimaratonia jaksoin juosta jopa 13 kilometrin lenkin kokonaan. Kuopion puolikas meni omiin odotuksiini nähden hyvin, jaksoin juosta koko matkan. Eihän se aika päätä huimaa, mutta minulle tämä toinen, kokonaan juostu puolikas oli yksi tämän kesän kohokohtia.

Yksi iso motivaattori on ollut TYKE-hanke, johon työpaikallani on ollut mahdollista osallistua. TYKE mahdollisti Firstbeat-nettivalmentajan käytön ja nettivalkku onkin asettanut treenitavoitteita ihan kiitettävästi. Jossakin vaiheessa kesää valkulle piti ilmoittaa etten enää halua parantaa kuntoa vaan pitää sen ennallaan. Myös lajikokeilut ovat tuoneet monipuolisuutta treeneihin. Tulevat viikot ovat myös mielenkiintoisia monipuolisine lajikokeiluineen. Odotan myös innolla TYKE:n lopun kuntotestausta, joka on joskus ensi vuoden alkupuolella. 

Vuoden aikana on myös ruokailuissa tullut iso muutos. Sokerimössöherkut ovat vaihtuneet terveellisiksi hedelmä- ja marjaherkuiksi. En edes muista, milloin viimeksi ostin oikeaa suklaata. Olen antanut itselleni luvan herkutella treenien jälkeen protskupatukoilla, jotka maistuvat herkuilta mutta antavat sopivasti lisäenergiaa.

Vuoden tai oikeastaan tämän kesän aikana on painostani pudonnut muutama kilo. Huomaan myös jonkinlaista kiinteytymistä tapahtuneen ainakin jaloissa. Vatsasta on hävinnyt myös ainakin yksi pelastusrengas. Uusia vaatteita ostaessa saa  ihan huoletta ottaa numeroa pienemmät koot, kuin vuosi sitten. Uusia treenivaatteita on tullut hankittua ihan urakalla ja niitä on saanut myös pestä ihan urakalla. 

Mutta kaikki tämä vuoden aikana tapahtunut muutos elämässäni on ollut kokonaisuudessaan ihan positiivista. Odotan innolla tulevaa ja toivon, että tämä positiivinen vire tulisi jatkumaan. 

Elämä on

...mukavia fiiliksiä...

...osuvia otoksia...

  ...kukkaketoa ja koptereita ...

(Kuvat by Mikko Ruokolainen)

Vähiin käy

..ennen kuin loppuu. Olisi niin kiva ollut jatkaa vielä yksi viikko tätä lomailua....

Mutta iloisempiin tapahtumiin, nimittäin tänään kävin ekaa kertaa elämässä hierotuttamassa jalat. Aikas mielenkiintoinen kokemus. Etureidet, penikat ja pakarat olivat kipeinä ja juntturassa, mikä sai aikaan sellaisen vastareaktion. Hieronta sattui niin, että piti ihan nieleskellä tuskankyyneleitä ja puristaa hammasta yhteen. Jännä, ettei pohkeet ja takareidet olleet yhtään kipeät. Mutta toivottavasti hieronta edesauttaa tällä sporttirintamalla. Tällä viikolla olenkin ollut tosi ahkera ja käynyt tekemässä sportit (juoksu / pyöräily / sauvakävely / lentopallo) aamuin ja illoin.

Huomenna on luvassa lohtu-/ tarveshoppailua. Kävin tänään tekemässä etukäteisinventaariota ja näyttäisi siltä, että Carlsonilta lähtee sporttivaatetta kaikkein halvimmalla. Huomenna pitäisi käydä myös poliisilaitoksella tekemässä passin uusintahakemus eli passikuvauksen ihanuus pitää taas kärsiä.

Yksi facebook-kaveri oli ostanut Reino-tennarit. Haluan ehdottomasti sellaiset.

Täällä olisi viikonloppuna Ilosaarirokki ja perjantaina Ilovaarirokki, jossa olen yleensä ollut. Nyt ei huvita yhtään koko ajatus. Viime vuonna haikailin meneväni tänä vuonna ekaa kertaa elämässä Ilosaarirokkiin, mutta eipä nyt oikein isketä sekään.

PS. Postauksen kuvat Nepenmäen lähiliikuntapaikan laitteista.

Ennen sadetta

Lauantaina ennen sadetta käytiin karvaisen kanssa pienellä lenkillä. Tarkoitus oli lenkkeillä läheiseen venesatamaan asti, mutta ukkosen jyrinä ja tummat pilvet säikyttivät hieman lyhemmälle reitille. Läheinen maasto muuttuu päivä päivältä eriväriseksi. Kukat nousevat kokonaisuuksina ja nyt näkymä etupihalle on keltaisten leinikkkin ja eri sävyisten lupiinien värittämä.

Otin lenkille mukaan Ixuksen ja tämän postauksen kaikki kuvat on otettu samalta reissulta. Lupiinit ovat läheisen meluvallin rinteellä vähän kauempana (kuvan epätarkkuus johtuu siitä). Lupiineja pitäisi mennä kuvaamaan järkkärillä hieman lähempää. Toivottavasti juhannuksen pyhinä on keliä kuvailuihin! 

Minulla alkoi perjantaina päivystys ja sen seurauksena ollaan jatkuvasti pienessä valmiudessa. Onneksi ei ole tullut muuta kuin muutama puhelinkeskustelua vaatinut asia. 

Viime viikkojen työkiireiden jälkeen viikonloput menevät vetäessä henkeä. Suunnittelen aina menoja viikonlopuille, mutta väsy ja kotona olo vetää yleensä pitemmän korren. Ainoastaan juoksemassa olen käynyt säännöllisesti. Tällä viikolla olen harrastanut yöjuoksua, kun juoksulenkeille olen lähtenyt vasta iltayhdeksän maissa.

Minua stressaa juhannukselta alkavaksi merkitty loma. Ensi viikko on niin täynnä kaikkea töihin liittyvää, että yhden projektin asiakirjojen teko jää ihan pakolla juhannuksen jälkeiselle viikolle. Silloin ne on pakko tehdä aikataulullisesti. Projekti on vaativa, euroiltaan iso ja aikataulullisesti kriittinen, joten projektin on mentävä eteenpäin myös loman aikana. Ei kai se auta muu kuin virua ja venyä ja siirtää loman alkamista...

Tämän kesän lomalle ei ole mitään suunniteltua menoa. Kesälomarahat ja muu ylimääräinen on säästettävä juniorin syksyn autokouluun.

Alin kuva on otettu naapurin sireenipensaan kukista. Pitäisiköhän ensi kesäksi istuttaa omalle pihalle sininen ja valkoinen sireenipensas? Tykkään noista sireenien kukista. Sireenit ovat myös muisto lapsuudesta jos ei omalta niin ainakin naapureiden pihalta.

Iholla

Taas minä myöhäisheränneenä menetin yhden hyvän sarjan jaksoja, kun en seuraa aikaani ja elä TV:n osalta tässä ajassa. Jossakin blogissa oli kehuttu Iholla-ohjelmaa ja siitä heräsi kiinnostukseni. Etsin netistä jaksot ja katsoin toissa viikonloppuna jaksot 20 - 40. Ensimmäisiä jaksoja en vaan enää löytänyt!?
Sarjassa on kuusi naista, joille on lyöty videokamera käteen ja he kuvaavat omaa elämäänsä. Sarjassa kuvaavat omaa ja läheisten arkea seuraavat naiset:
- Maria, Reino Nordinin vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Maria on arkkitehti ja heille valmistuu kuvausten aikana Marian suunnittelema ekotalo. Minä tykästyin Marian iloisuuteen ja asioiden kerrontaan. Varmaan hänen elämänsä pienten lasten äitinä ja oman äitinsä nurkissa asuvana sekä taiteilijamiehen vaimona ei aina ole ruusuilla tanssimista. Mutta kuitenkin Marialla oli minusta oikea asenne elämään.

- Pia on intti-iässä olevan Oton yksinhuoltajaäiti. Pia on kampaaja ja painiskelee poikansa itsenäistymisen kanssa. Viimeisessä jaksossa Pia muuttikin omaan vuokrakämppään. Minä samaistuin ja seurasin Pian sielunelämää mielenkiinnolla, koska elän myös aikuistuvan nuoren miehen kanssa ja samoista asioista aina otalletaan täälläkin, kuten kodin siisteydestä, rahasta, rajoista jne. jne.
- Saara on kahden pienen pojan ja teini-iässä olevan tytön kotiäiti. Kuvausten aikana hän saa vihdoin pienemmän lapsensa tarhaan ja rupeaa kirjoittamaan. Perhe laittaa myös oman hulppean omakotitalonsa myyntiin ja saa sen myytyä viimeisessä jaksossa.
- Heli on laulaja. Kuvausten aikana hän valmistelee omaa levyään. Heli kamppailee sinkkuuden ja yksinäisyyden kanssa. Hän ottaa kuvausten aikana suloisen kissan täyttämään jotain tyhjää kohtaa elämässään..
- Tokioon hurahtanut Esin opiskelee media-alaa. Esinillä on mennyt suhteet siskoonsa ja isäänsä ja hän kamppailee myös nuoren naisen kasvukipuja eikä oikein löydä paikkaansa.
- Sini on 16-vuotias lukiolainen, joka painiskelee masennuksen, koulupinnausten ja muutenkin motivaation puutteen keskellä nuoren elämää. Kuvauksissa hän sumuttaa äitiään omista menoistaan ja seurustelee ulkomaalaistaustaisen pojan kanssa.

Tunnustetaan, että pientä stalkkaajan vikaa minussa on, kun tykkään seurata toisten elämää. Sarja saa jatkoa ja sinne etsitään uusia oman elämänsä kuvaajia. Minun toivomuksena on, että ottaisivat kuvaajia myös Kehä III ulkopuolelta ja toisaalta sellaisia ihan tavan tallaajia. Näissä kuvaajissa oli minun mielestä useammalla  taiteilijan vikaa, joten elämä ei ollut yhdelläkään 7 - 16 elämää. Mutta kuka kumma haluaa leväyttää oman ja lähimpien elämän koko kansan katsottavaksi? Sitä sopii ihmetellä!

Kysymyksiä ja vastauksia

Bongasin tämän haasteen Aili-mummon blogista ja nappasin itselleni. Tämän kyselyn kautta taas muutama asia saa tärkeys- ja arvojärjestyksen ja tulle kirjattua ulos sielun sopukoista sekä itselleni että teille blogissa piipahtaville. Kiva, kun olette olemassa :))

1. Missä haluaisit asua? Meren rannalla, kaupungissa, Lapissa, Hawaijilla etc?
Olen asunut elämäni aikana sekä kaupungissa (en tosin ihan keskustassa) ja taajamassa kaupungin ulkopuolella. Kyllä tämän hetkisessä elämän tilanteessa paras asumispaikka on kaupunki. Elämän tilanteella tarkoitan omaa työtä, juniorin koulua, molempien harrastuksia jne. jne. Minä en koskaan ole sitoutunut asuinpaikkaani enkä asuntoon. Kaikki on vielä mahdollista...

2. Mikä viikonpäivä on paras, mikä hankalin?
Hankalin on varmaan maanantai ja tiistai. Ihan työn puolesta. Silloin on kaikilla asiaa ja puhelimet soivat ja pitäisi hoitaa sen sata asiaa heti viikon alkuun. Paras päivä on lauantai. Silloin on jo päässyt irti viikon työkiireistä ja voi keskittyä omiin juttuihin ja vielä on yksi vapaapäivä tiedossa. 

3. Mikä ärsyttää sinua?
Tällä hetkellä minua ärsyttää ihmiset, jotka eivät tee omaa panostaan jossain asiassa ja se vaikuttaa sitten minun tekemisiin. Samoin kaikki omat säädöt ja "tietämättömyys" asioista ärsyttää.

4. Mitkä asiat ovat etusijalla elämässäsi?
Käytännön pakosta työ vie henkistä kapasiteettia tällä hetkellä eniten. Toivoisin, että voisin hiukan hellittää ja suunnata aikaa ja henkisiä voimavaroja johonkin muuhun. Muuten etusijalla on juniorin hyvin vointi ja tulevaisuus.

5. Mikä piristää, jos alakulo meinaa saada vallan?
Liikunta, käsityöt, lukeminen, koira, netin kautta avautuva sosiaalinen elämä....

6. Mikä kouluaine on / oli sinusta kivoin?
Liikunta ylivoimaisesti!

7. Miksi halusit tulla pienenä? Toteutuiko unelmasi?
Joku liikuntaan liittyvä ammatti, liikunnan opettaja, fysioterapeutti, Ei tullut ei, tuli jotain aivan muuta.

8. Pidätkä eläimistä? Onko sinulla lemmikkiä?
Pidän koirista. Minulla on koira, Jeppe, lyhytkarvainen kettuterrieri. Katso edellinen postaus. Sieltä löytyy kuvaa tästä yhdestä elämäni tärkeästä asiasta ja hänen harrastuksestaan :)

9. Mihin maahan haluaisit seuraavaksi matkustaa?
Kaupunkilomana kiinnostaa New York ja muuten sitten Thaimaa, Keniana safari...

10. Mitkä ovat ihanteesi?
Ihannoin terveyttä ja hyvin vointia. Haluaisin itse jaksaa tehdä töitä aina eläkeikään asti terveenä, pirteänä ja hyvin voivana.

11. Mitä toivot lahjaksi?
Jos saa toivoa ihan mitä vaan, toivon terveyttä itselleni ja juniorille. 

Antaa hyvän kiertää eli kaikki voivat ottaa mukaansa nämä kysymykset ja vastailla niihin omissa blogeissaan. 

Se tunne, kun

...olet edellisenä iltana päättänyt, että lähdet heti aamulla juoksulenkille. Kun heräät laitat juoksuvermeet päälle (ekaa kertaa tarkenee lyhythihaisessa, jippii!!) Kumminkin siinä aamu viruu sanomalehden ja muiden "tärkeiden" asioiden toimittamisessa. Kun vihdoin saat itsesi ulos, otat ensimmäiset juoksuaskeleet ja vedät lenkin läpi. Palaat hikisenä lenkin jälkeen kotiin, juot nestettä ja menet suihkuun. Suihkun jälkeen suihkutat kosteuttavaa öljyä vartalollesi, puet puhdasta päällesi, kuivaat hiukset ja syöt ruhtinaallisen aamupalan. Sanoinkuvaamaton hyvä olo valtaa koko ruumiisi aina pääkoppaan asti.

... olet luvannut juniorille, että tänään käydään Elfiltä ruokaa ja nautiskellaan. Juniorin toiveesta ei valitakaan sitä perinteistä pizzaa vaan juniori tilaa kebabbia kermaperunoilla ja minä tilaan kanarullan aurajuustolla. Rulla on suoraan sanottuna valtava. Ekaa kertaa tänä keväänä voidaan ruoka nautiskella ulkona omalla terassilla. Rulla hupenee ja mietit, että jaksaako sen syödä kokonaan. Ihan viimeisen makupalan annat karvaiselle ja lopuksi jää vain tyhjä alumiinifolio. Sanoinkuvaamaton hyvän olon tunne valtaa masusi ja koko ruumiisi.

... pitkän, pimeän, kylmän, lumisen talven jälkeen huomaat, että on kesä. Sanoinkuvaamaton valo ja ilo valtaa pääkoppasi. Vihreys ja esiin puskeva vehreys on käsin kosketeltavaa.

...huomaat, että saat käsilläsi aikaan jotain kaunista ja lämmintä. Sanoinkuvaamaton ilo valtaa mielesi omasta tekemisestä.

...huomaat, että joku on aivan valtavan onessaan.

...kun tajuat, ettei sinun onnesi ole kenestäkään muusta ihmisestä kiinni kuin sinusta itsestäsi. Vaikka elämäsi etkä itsekkään ole täydellinen, siitä huolimatta voit olla äärettömän onnellinen. Voit nauttia kokonaisesta elämästä ihan sellaisena vajavaisena itsenäsi kuin olet.

2. Pääsiäispäivä

Aivan pakko laittaa tänne blogiin muistiin tämän pääsiäisen parasta antia yöpakkasta, hankiaista, aurinkoa ja mahtava aamulenkki. Lähdettiin karvaisen kanssa jäälle jo kahdeksan jälkeen. Muutama koiran ulkoiluttaja ja hiihtäjä oli uskaltautunut meidän seurana aamun kirpeyttä ihastelemaan. 

Noin tunnin aamulenkin jälkeen toiveissa oli saada jotain valmista aikaiseksi ja tuloksen esittelinkin edellisessä postauksessa. Muuten päivä on mennyt edellisten tapaan...nautiskellen....:)

Jos hanki kantaa minua ja karvaista, on se kantanut myös puppeja. Aivan valtavasti jäniksen / rusakon jälkiä lähimaastossa. Kun lumet sulaa, niitä voi taas nähdä samoilla tantereille missä nämäkin kuvat on otettu.

Hanki kimmelsi auringon paisteessa hopeaa. Uutisissa uhkailivat ensi viikon lämpimistä keleistä ja tulvista. No, onneksi ne eivät sanottavammin näillä leveysasteilla haittaa. Tiedossa kuitenkin kumpparikelejä.

Lankalauantai - Pääsiäispäivä

Lankalauantai avautui aurinkoisena ja kirpeän yöpakkasen siivittämänä. Aamu- ja päivälenkki karvaisen kanssa tehtiin läheiselle pellolle / meluvallille mukavan hankiaisen saattelemana.

Päivälenkille otin kameran mukaan ja yritin kuvailla kaunista aurinkoista maisemaa. Tänäänkin haittasi kirkas auringonpaiste kameran säätelyä. En yksinkertaisesti näe auringossa enkä varjossakaan kameran säätöjä. Ihan käsikopelolla mentiin.

Perjantain sateinen aamujuoksulenkki vaihtui pääsiäissunnuntaiaamun pirteään aurinkoiseen pakkasjuoksulenkkiin. Perjantailenkillä vaivasi vielä alkuviikon eri lajien / kuntotestin aiheuttama etureisien kireys ja energian puute. Sunnuntaiaamun kympille suunnistin aamupuuron voimin ja se tepsikin hyvin. Lenkin jälkeinen sauna ja toinen aamupala antoivat taas niin autuaan olotilan :)

Kuukauden päästä pitäisi olla jo puolikaskunnossa ja jaksaa vetää tuplasti pitempi lenkki kuin tänään. Hui!

Tämä pääsiäinen on mennyt chillaillessa kotona ja harrastaen niitä mukavia asioita elämässä, kuten juoksua, kirjoja, elokuvia, karvaista, käsitöitä, valokuvaamista, kaunista luontoa ja yleensä elämää ilman kiirettä ja aikatauluja.

Viimeisessä kuvassa yksi elämän valopilkku, joka osaa myös nauttia yksinkertaisista asioista elämässä!