Juhlat part II

Lauantaina juhlamaraton jatkui Kiteellä serkkupojan häissä. Vihkiminen oli Kiteen kivikirkossa ja sen jälkeen siirryttiin Annin kartanossa. Annin kartano on vanha Muljulan koulu, jossa minun äiti on käynyt koulunsa. Historian havinaa oli havaittavissa ainakin ajatuksissa koulun käytävillä kävellessä.

Hääparin harrastuksista oli selvät todisteet kunniakujan ja hääparin auton perään laitettujen tavaroiden muodossa. Virvelit olivat ojennuksessa kunniakujassa. Hääauton perässä oli kiinnitetty ainakin öljykanisteri ja lentopallokengät.

Annin kartanon juhlapöydän herkut maistuivat ja anoppien paistamat piirakat tekivät kauppansa. Jälkkärinä mitäs muuta kuin mansikkakakkua, nams!

Pienen morsiusneidon kukkakimppu oli unohtunut pöydälle kaiken kiireen keskellä. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä ja tanssia Suklaamunien tahdissa.

Sunnuntaina juhlamaraton jatkui vielä velipojan 50 v. juhlilla. Pari viikkoa takaperin synttäripäivää viettänyt velipoika vietiin syömään kreikkalaiseen ravintola Kreetaan. Jos viikonlopun teema oli juhlat, niin toisena tuli heti perään hyvä ruoka. Jälleen kerran aivan mahdottoman hyvää ja maittavaa ruokaa. Jälkkäriksi päiväsankari sai luvan tarjota kahvia, teetä, munkkeja (itse tehtyjä :), venäjältä tuotuja isoja keksejä (olivat tosi hyviä!) ja jäätelöä. Juhlia oli kiva viettää, kun koko sisarusparvi oli koolla.

Onnea tuoreelle hääparille ja velimiehelle!

Kiteellä

Tänään tein pienen lomatripin Kiteelle. Kävin tarkistamassa serkun talon saneeraustyömaan. Piirsin joskus monta vuotta sitten rakennuslupakuvat tälle saneeraukselle. Vanhan talon saneerausta on tehty pitkän kaavan mukaan ja nyt oli vuorossa saunatilojen rakentaminen entisen kuistin paikalle ja samalla rakentuu yläkertaan parveke. 

Käväisin vain tekemässä tarkistuksen työmaalla ja sitten menin tädin luokse. Siellä oli jälleen kerran leivontaoperaatiot meneillään. Tuoretta hiivaleipää tuli syötyä ja sain tuliaisiksi kotiinkin yhden leivän. Kiva oli taas rupatella ja käydä tsekkaamassa heidänkin rakennusprojektit. Heillä on joka kesä jokin rakennusprojekti meneillään.

Samalla reissulla kävin Marimekon tehtaanmyymälässä. Mukaan tarttui juniorille elämänsä ensimmäinen pitkähihainen tasaraitapaita. Siitä ostoksesta mamma sai täydet pojot :) Itselleni ostin kaksi erikokoista peltipurkkia keittiöön. 

Tuota sosiaalista vapaa-ajan elämää olisi ihan hyvä hieman harrastaa. Se piristää suunnattomasti.

Surullista

Kävin tapaamassa eilen ihan liian pikaisesti ja ihan liian pitkästä aikaa vanhaa (iältään) sukulaista. Hän on viime aikoina sairastellut paljon. Nyt sain kuulla tosi surullisen jutun vanhuudesta, terveydenhuollosta, yksinäisyydestä. Toisaalta ymmärrän täysin häntä ja hänen huoltaan siitä ettei olisi vaivaksi sukulaisille, ystäville eikä yhteiskunnalle. Mutta pitäähän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pitää huolta vanhuksistaan ja sairaistaan, eikä jättää heitä heitteille. Oli suorastaan ihme, että näin hänet enää elossa. Toisaalta hän itse toivoo, että olisi jo päässyt täältä pois olemasta rasitteena ja viemästä yhteiskunnan varoja sairastaessaan. Järki ja ajatukset ovat teräviä kuin partaveitsi, mutta ruumis rupeaa pikku hiljaa sanomaan irti työsopimustaan. Surullista ja samalla myös niin äärettömän todellista!