keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Luonnonkukkia part 2

Päivänkakkara
Peltosaunio (Saunakukka)
Poimulehti
Luonnonkukat ovat nyt vaan niin ihania, värikkäitä ja kauniita, että niitä on ikuistettava. Juhannusaaton kokkoreissulla näin radan ja tien varrella paljon kukkia. Tänään, kun vihdoin oli mukava kuvauskeli, oli aivan pakko päästä niitä kuvailemaan. Ylimmät kukat on kuvattu kodin lähipellolta viime viikolla.

Puna-apila
Valkoapila
Maitohorsma
Kurjenmiekka




Kuvailin sitten jälleen kerran kukkia, joita en tunnista, ainakaan vielä. Toiveissa olisi, että vierailijani A:t auttaisivat :)) Jos näistä kuvista pystyy tunnistamaan. Minulla on kyllä ollut kovassa käytössä työpöudälläni Otavan Värikasvio, mutta vielä on näköjään paaaljon opiskeltavaa. Ja sitten viimeinen kuva, joka olisi tietenkin pitänyt napata silloin juhannusaattona. Kuvassa on ainakin seitsemän eri luonnonkukkaa: puna-apila. valkoapila, harakankello, hiirenvirne, siankärsämö, päivänkakkara ja niittynätkelmä. Tämä kuva olisi vrmaan pelastanut juhannuksen ja koko tulevaisuuteni!

Sen seitsemää sorttia....

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Sanat


Etiäinen, ennakkoaavistus tulevasta.
Joskus sen vaan tietää,
eikä asia muutu miksikään,
kun se todellisuudessa tapahtuu!


Korvike, verrokki, vastike, substituutti, surrogaatti, sijainen,
 kompensaatio, hyvitys, insurance fraud!
Korvaavaa, korjaajaa, vastinetta, tyydytystä.
Jotenkin, jollakin korjaa särkyneen.
Antaa lohuta, armoa, suojaa,
kaikkea ikävää vastaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Vierailla vesillä


Juhannuksen kulttuuripläjäys tuli tyydytettyä elokuvissa juniorin kanssa katsomalla Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä. Joskus on hyvä valita yhteinen elokuva, joka käy sekä äidille että juniorille. Eikä elokuva ollut yhtään hassumpi irrottelu. Hyvin tehty 3D merirosvopläjäys juhannuspyhien sateiseksi lopuksi antoi ihan mukavan fiiliksen.

Puhdistus


Luin Sofi Oksasen kirjan Puhdistus. Kirja on saanut Finlandia palkinnon vuonna 2008, Runeberg-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009 ja Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Enkä ihmettele yhtään! Romaani on helposti luettava. Kirjan juoni ja eri ihmisten historian yhtymäkohdat loksahtivat paikoilleen ilman, että piti tehdä suurempaa ajatustötä. Kirjan sisältö antoi jälleen kerran valaistusta monesti vaietuista ja häpeällisistä asioista, jotka vaikuttavat monen varsinkin naisen nykyisyyteen. Miten paljon kaikki nuo kauheudet, kuten naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, voivatkaan vaikuttaa ihmiseen henkisesti ja fyysisesti. Ei voi ymmärtää?!?
Sofi Oksanen on kirjoittanut Puhdistuksen vuonna 2007 ensin näytelmäksi, joka kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen jälkeen Oksanen kirjoitti näytelmästä romaanin. Kirjan kansitekstinä voi lukea: Hallittu, näytelmää syväluotaavampi ja jos mahdollista raastavampi teos on tekijänsä tähänastisen tuotannon merkittävin teos.
Oksasen teokset: 
Stalinin lehmät, romaani 2003
Baby Jane, romaani 2005
Puhdistus, näytelmä 2007
Puhdistus, romaani 2008

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannusaatto

Juhannusliputus

Juhannusaattona ei lippu kauheasti lepattanut. Tänä juhannuksena halusin kuvata (kuinkas muuten :)) juhannuskokkoa. Bongasin kävelymatkan päässä srk:n kesäkodilla pidettävän juhannusjuhlan, jossa luvattiin kokon poltto ohjelman päätteeksi. Kaupan päälliseksi pääsin hieman fiilistelemään ympäristöä, jossa tuli nuoruuden kesinä käytyä uimassa, saunomassa, pelaamassa lenttistä ja hieman seukkaamassakin. Päärakennusta on kunnostettu ainakin julkisivun osalta. En tosin käynyt rakennuksen sisällä, joten en tiedä onko sisällä tehty remppaa. 

Päärakennus
Jotenkin minua veti puoleensa ranta, jossa oli kuvattavaa ennen kokon polttoakin. Sain kuvattua tukkakoskeloemon ja yhdentoista poikasen uiskentelua ihan lähietäisyydeltä. Niin kaunista.... ah!

Emo
...ja poikaset perässä.
Ohjelma kesti ja kesti! Oli ihan hilkulla etten häippässyt ennen kokon sytyttämistä, kun taivas tummeni ja rupesi ripsimään vettä. Mutta onneksi jäin ja sainkin ihan mukavia kuvia kokon syttymisestä. Näiden kuvausten jälkeen läksin kävelemään kotio ja pieni sadekuuro kasteli hämärtyvässä juhannusaattoillassa.

Kokko
Sytytysrituaalit
Savuaa jo...
Liekkejä näkyvissä...
Tulta ja savua...
Liekit läheltä
Palaa
Tulimeri
Suomalainen juhannuskokko
Oikein mukavaa juhannuksen jatkoa teille kaikille, jotka luette blogiani :))

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Marimekko

Marimekko
Käväisin tiistaina Kiteellä. Otin ohjelmaani Kiteen Marimekon tehtaanmyymälässä käynnin. Marimekkohan viettää tänä vuonna 60 v. synttäreitään. Tehtaanmyymälän pihaan oli pystytetty teltta, jossa oli kaikkea ihanaa Marmekkoa ALE-hinnoilla myynnissä. Minähän suorastaan hurmaannuin. Olen ostanut  yli kolmekymmenen  vuoden aikana monta monituista eri Marimekon tuotetta. Tälläkin hetkellä minulla on käytössä Marimekon olkalaukku, joka on yli kolmekymmentä vuotta vanha. Vuosikymmeniä vanhoja tasraita T-paitojakin on yöppärikäytössä pari kappaletta. Viime vuosina olen ostanut Marmekon lakanoita, tyynyliinoja, pyyhkeitä ja verhoja. Samoin olen kartuttanut Marskooli lajitelmaani.

Vanhaa Marimekkoa
Nyt kartutin vaatearsenaaliani Marimekon vaattetteilla mekolla, paidalla, sukilla ja kaulaliinalla. Kun liityin Marimekon kanta-asiakkaaksi, niin sain vielä lautasliinoja kaupan päällisiksi :)

Uutta Marimekkoa
Tänä keväänä olen ostanut neljä mekkoa / tunikaa. Niistä kolmea en ole vielä edes pitänyt. Nyt oli pakko uudistaa tämä Marimekko ihanuus. Laitoinkin sen eilen töihin päälleni. Mekko on sellaista ohutta neulosta ja värikkyydessään aivan ihana. En löytänyt Marimekon nettisivusolta tätä mekkoa. Saattaa ollakin vain tehtaanmyymälän myynnissä?

 
Susanna mekko
Mietittiin työkaverin kanssa, että vaikka Kiteen tehtaan myymälä onkin niin lähellä, niin ei vaan tule lähdettyä käymään siellä. Mutta minun käyntini sattui kyllä nyt hyvään ALE-saumaan ja olen aivan älyttömän hyvilläni vaateostoksista.
Uusimmassa Annassa oli juttu Marimekon uudesta toimitusjohtajasta Mika Ihamuotilasta. Jutussa käsiteltiin Marimekon (=toimitusjohtajan) arvoja, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Jutussa sivuttiin myös Ihamuotilan yksityiselämää ja vakavaa sairautta, joka muutti entisen pankkielämän liikemiehen elämän suunnan. 
Kaikki suomalaisethan muistavat Marimekon perustajan Armi Ratian ja pitkäaikaisen toimitusjohtajan Kirsti Paakkasen. Saamme olla ylpeitä tästäkin suomalaisesta design-osaamisesta, joka tuo tutuksi kotimaatamme ja osaamistamme ympäri maailmaa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Jymäytetty

Näissä maisemissa...

Näissä portaissa...
Kun tulin edelliseltä lomalta töihin, minulle kerrottiin, että viime viikon perjantaina meillä olisi iltapäivä koulutusta firman koulutustiloissa. Koulutuksesta oli oikein väännetty ohjelma ja minä (ja moni muukin) odotimme yhteistyökumppanin koulutusta ihan melkein vesi kielellä. Koulutuksen ohessa ja jälkeen oli tietenkin luvassa ruokailua, juomailua, saunomista, uintia ja yhteistä rupattelua. Niinpä, kun tulin koulutuspaikalle ja koulutuspäivän järjestäjä ja muutama muu tyyppi käyttäytyivät omituisesti ja jutustelivatkin ihan kummia, niin soittaa pirautin koulutuksen pitäjälle kysyäkseni, että missä hän viipyy.. Hän ei tosin vastannut silloin. Menimme istumaan ja johtaja otti ohjat käsiinsä ja rupesi juttelemaan vielä omituisempia. Sitten eräälle heinäkuun alkupuolella viisikymmentä täyttävälle kaverille ruvettiin ojentamaan lahjoja. En vieläkään tiennyt (=tajunnut), että olin tullut täysin jymäytetyksi. Lahjojen jaon jälkeen meidät laitettiin tekemään ruokaa. Minä valkkasin grillin pesun ja siihen porukan. Ulkona soitin vielä kerran feikkikoulutuksen pitäjälle ja hän suomensi minulle, että koulutuspäivä on silmänlumetta ja tarkoitus on juhlia kohta viisikymppistä. 
No, kaiken järkytyksen jälkeen syötiin, saunottiin, uitiin, rupateltiin, syötiin, juotiin (minä kahvia), rupateltiin, syötiin ja pojat saunoivat. Yksikin kaveri kävi valehtelematta illan aikana ainakin seitsemän eri kertaa saunassa! Harmiksi yllätysbileiden juhlakalu joutui lähtemään kesken kaiken pelaamaan yölenttisturnausta. Mutta muutamat viettivätkin sitten ihan senkin edestä ruhtinaallisen illan kauniissa kesässä!

Onnea kohta 50 v.!

Lomalle lompsista


Huopaohdake
Voi olla taas vaikeeta tään bloggerin kanssa, huoh! Muutamaan päivään ei ole voinut normaalisti lisätä kuvia ja nytkin tökkii niin maan perusteellisesti. Mutta en anna sen nyt häiritä enempää. Nimittäin nyt alkaa kolmen viikon kesäloma! Työt sain kuta kuinkin siihen malliin, että oli ihan mukava painaa työpaikan ovi kiinni ja huokaista. Pellolta on löytynyt lisää luonnonkukkia, kuten tuo yllä oleva ohdake. Onkohan lajike vanhanajan partasutia muistuttava huopaohdake? Sitten  kuvasin tällaisen keltaisen kukan, jonka nimeä en löytänyt googlaamalla.

Niittynätkelmä
Mutta ihanaa, kun on vapaita ja reilun viikon päästä lähdetään viettämään mökkiviikkoa. Sitten on vielä mietinnän alla reissu Laatokan Valamoon rajan taakse. Olen monta vuotta haaveillut käyntiä siellä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Katsotaan tuleeko siitä totta tänä suvena.
PS. Kiitoksia lukijat kommenteista :) Nyt on kukkien nimet lisätty kuviin.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Tapa minut äiti!


Ja jos edellisen kirjan lukemiseen meni piiitkä aika, niin tämän kirjan lukaisin muutamassa illassa. Kirja kertoo kirjoittajan tyttärestä, joka sairastuu anoreksiaan 11 vuotta vanhana ensimmäisen kerran. Tauti uusiutui kolmen vuoden kulutta ja oli viedä tyttären hengen. Kirjaa lukiessa nousi kyyneleet monta kertaa silmään. Kirja kertoo rakastavasta perheestä, joka taistelee lapsen sairauden kanssa täysillä. Tervehtyminen alkaa oikean laisessa hoidossa Ruotsissa. Niin sairastuminen kuin tervehtyminenkin oli pitkä ja piinallinen prosessi. Kirja avaa silmiä tälle kavalalle nuoria tyttöjä piinavalle sairaudelle ja antaa uusia ulottuvuuksia sairauden syntyyn ja kehittymiseen.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kadonnut symboli



Luin uusimman Dan Brownin trillerin, Kadonnut symboli. Seuraavassa Dan Brownin haastattelusta suora lainaus, jossa hän kertoo mm. kirjan tapahtumapaikasta Washingtonin Capitol-kukkulalasta ja siellä sijaitsevasta kongressitalosta.
Kadonnut symboli merkitsee siinä mielessä uutta vaihetta Dan Brownin uralla, että se tuo Harvardin yliopiston symbolien tulkintaan erikoistuneen professori Robert Langdonin Rooman ja Pariisin jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin - suoraan vallan ytimeen Washingtoniin.
"Minulle tapahtumapaikka on itse asiassa yksi keskeinen henkilöhahmo. Se on tärkeä, koska romaanini kaikki tapahtumat sijoittuvat tarkoin valitsemaani maantieteelliseen paikkaan - kuten nyt Washingtoniin ja Capitol-kukkulalle. Paikalla on suuri merkitys. Tämäkin haastattelu olisi erilainen, jos kävisimme sen esimerkiksi ydinsukellusveneessä", Dan Brown huomauttaa.
Hän korostaa, että hänellä itsellään täytyy olla omakohtainen kokemus paikasta, johon romaaninsa sijoittaa. Yhdysvaltojen kongressissa hän kävi useamman kerran tarkistamassa todelliset tapahtumapaikat. Vasta sen jälkeen hän alkoi kerätä lisää tietoa kongressirakennuksen historiasta, arkkitehtuurista ja vapaamuurareiden toiminnasta kertovista jäljistä, joita ihmiset eivät yleensä huomaa.
Itse rakennus on 230 metriä pitkä ja reilusti yli 100 metriä leveä. Noin 65000 neliömetrin kokoisessa rakennuksessa on peräti 541 huonetta. Dan Brown muistuttaa, että kongressitalon uusklassisen arkkitehtuurin tietoisena tarkoituksena oli herättää muistikuvia antiikin Roomasta, jonka ihanteita Yhdysvaltojen perustajat halusivat osin noudattaa, kun he loivat uuden tasavallan. 

Kirja on, samoin kuin Da Vinci koodikin, romaani. Kirjaa lukiessa tuli monesta asiasta sellainen "harha", että tämä onkin niin toden tuntuista. Kirjailija on saanut toden tuntua romaaniinsa paikkojen, rakennusten todella hyvästä asiantuntemuksesta. Samoin vapaamuurarius ja siihen liittyvä erittäin suuri infon määrä, jonka kirja sisältää, on varmaankin totta. Kirjan juoni on tietenkin sitten sitä romaania, joka ei ihan totena iskostu lukijan mieleen.
Otin kirjan matkalukemiseksi Pariisiin, mikä oli virhe. Matkalukemisena pitää olla kevyttä, helposti luettavaa tekstiä. Tällainen kirja, jota täytyy lukea ajatusten kanssa ei oikein edistynyt pelkkänä iltalukemisena. Kirjan lukemiseen meni yllättävän pitkä aika, melkein kolme viikkoa.
Ensimmäistä Brownin romaania Enkelit ja demonit en ole onnistunut haalimaan pokkarina eli se on vielä lukematta.


lauantai 18. kesäkuuta 2011

Vain muutaman huijarin tähden

Näkymää Pyhäselälle
Huikean hienoissa, tänään hieman sateisessa, maisemissa korkkasin kesän ensimmäisen kesäteatteriesityksen. Heikki Luoman ja Jukka Mäkisen Vain muutaman huijarin tähden -esitys esitetään kymmenen kertaa Joensuun Laululavan taakse rakennetussa väliaikaisessa kesäteatterissa. Esityksessä on TV:stä tutut komedian näyttelijät kuten Miia Nuutila, Tom Lindholm, Jarkko Tiainen, Risto Salmi jne. Katsojat pääsevät nauttimaan huikeista maisemista ja esityksestä ennätyskorkealta rakennustelinekatsomosta.

Katsomo
Kun olen katsonut komedian TV:stä ainakin kaksi jos en kolme kertaa, kaikki on oikeastaan tuttua ja ennalta odotettavaa. Tietenkin esittäjien hauskat repliikit naurattavat aina vain. Nyt kun on ollut MM-jääkiekkokultamitalistien juomisesta, päihtyneenä esiintymisestä yms. juttua lehdet täynnänsä, niin aika kriittisesti katseli kanttori-Piiparisen juomista ja esiintymistä. Mutta kuultuani tänään, että Tom Lindholm on oikeassa elämässä absolutisti, niin täytyy sanoa, että näyttelijänlahjat eivät ole menneet ihan hukkaan. Piiparisena näytteleminen on aika toden tuntuista. Minä tykkään Miia Nuutilan valoisasta ja eloisasta olemuksesta. Ja kaiken lisäksi hän on kaunis. Esityksessä ajettiin tosi paljon autoilla, pyörillä ja kanttori totta kait mopedillaan ympäri katsomo- ja lavarakennelmia.

Kuusjärven kirkko

Mehtosen maja ja pala Kuusjärveä

Luonnonkukat

Harakankello
Nyt alkaa taas olla se aika vuodesta, kun luontoa näyttää kauneimpia puoliaan kesästä. Lähipellolla on kukassa jos jonkin väristä ja lajista luonnonkukkaa.

Niittyleinikki

Koiranputki

Hiirenvirna

Siankärsämö
Suomessa lupiini eli komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä tienvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa. Kotitalon ja radan väliin on rakennettu meluvalli, jonka rinteille lupiini on levinnyt. Minusta lupiinin kukka on kaunis ja tietyissä olosuhteissa se on isoina aloina kaunista katsottavaa, niin kuin tuossa meluvallissakin.

Lupiinit rinteessä

Sinistä

Punaista

Kukkavarsi läheltä