keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kuva-arvoitus


Mitä ihmettä tämä nainen oikein meinaa?

Toisen taivaan alla


Virpi Hämeen-Anttilan uusin romaani, Toisen taivaan alla,oli viimeinen kirja hänen tuotannostaan, jonka olen nyt lukenut kokonaan. Kirja kertoo globaaleista ihmiskohtaloista ja kulttuurieroista. Ilo oli romaania lukiessa huomata henkilöyhteydet edelliseen romaaniin Päivänseisaus :)  Päivänseisauksen luin joskus ennen joulua ja nyt samat nimet ja ammatit pysäyttivät miettimään kirjojen yhteyksiä. Itse asiassa olisin todella iloinen, jos Virpin romaanit jatkossakin kietoutuisivat toisiinsa henkilöyhteyksillä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Nine musikaali

Valtionhotelli
 Kulttuuriretki alkoi aamulla linja-autokuljetuksella kohti aurinkoista Imatraa. Ohjelmassa oli yhden ABC-pysähdyksen ja aamukahvin jälkeen ruokailu Imatran Valtionhotellissa. Maittava ruoka tarjoiltiin seisovasta pöydästä ja oli älyttömän hyvää. 
WC-taidetta
 Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli Nine musikaali Karelia salissa. Musikaali oli nautittavaa musiikki-ilottelua alusta loppuun. Nimirooleissa Pekka Räty, Satu Silvo ja Sinikka Sokka. Seuraavat kuvat olen ottanut musikaalin ohjelmalehtisestä.

Ohjelmalehtinen

Musikaalinumerot

Guido ja Luisa Contini

Ohjelmalehtisessä kerrottua:
Nine-musikaalin historiaa
Ollessaan opettamassa Yalen yliopistossa Maury Yeston alkoi jo v. 1973 säveltää musikaalia, johon inspiroi Federico Fellinin v. 1963 ilmestynyt elokuva 8 ½. Yeston oli nähnyt teini-ikäisenä tämän elokuvan ohjaajasta joka kärsi keski-iän kriisistä ja luomisvoiman uupumisesta, ja häntä kiehtoi useat teemat. "Katsoin valkokankaalle", ja hän jatkoi: "Tuohan olen minä! Uskon edelleen unelmiin ja ihanteisiin olla taiteilija, ja nyt tässä oli elokuva... taiteilijasta kriisissä. Tekemisestä tuli pakkomielle." Musikaalin nimeksi tuli Nine, koska Yeston oli sitä mieltä että hänen musiikkinsa toisi sen puuttuvan puolikkaan Fellinin alkuperäiseen nimeen, ja tietystikin Pikku-Guidon 9-vuotiaana kokemasta elämää muuntavasta hetkestä.

" Mut´ ketään saa ei koskaan
jos vain kaikkeen hamuaa,
siis naarmun polveen saa,
oppii, oivaltaa.
Ymmärtää ja siitä selviää -
kasvamista tää. "

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Verottaja


Viime päivinä verotus on näytellyt isoa osaa elämässä tai ainakin ajatuksissani. Eilen meni työpäivä käänteisen ALV:in opiskelussa. Päivästä jäi hyvä maku. Kouluttaja osasi asiansa ja antoi yleissivistävää tietoa  kiinteistön verotuksesta  ja sitten päivän aiheesta, rakentamispalveluiden käänteisestä ALV:sta. 
Yksityiselämässä olen viime aikoina ollut verottajan kanssa useamman kerran puhelinyhteydessä ja lopputulos moneen kertaan tehtyjen selvitysten jälkeen on minulle negatiivinen. Mutta enhän minä voi olla vihainen naishenkilölle, joka on selvitellyt tilannetta tosi asiallisesti. Olisihan minun pitänyt se itsekin hokata, mutta kun en vaan tullut ajatelleeksi asiaa ihan noin pitkälle! No kai ne loppupelissä verottajalle kuuluvat, nekin rahat. Kun eivät ihan kaikkea ota, jotta jää särvintäkin pöytään!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Suitsia


Nyt jos olisin fiksu ja tekisin järkiratkaisuja, en lueskelisi edes huvikseni tuollaisia esitteitä. Mutta kun olen  yltiöpäisen tyhmä, ajattelematon ja suorastaan kettumainen itselleni, niin luen kaiken maailman esitteitä ja mietin, että mikä olisi se ala, jota kannattaisi lähteä tahkoamaan. Se saattaisi olla  ympäristöoikeus! Siitä saattaisi jopa olla hyötyä omassa työssä. Saattaisi antaa henkisiä kiksejä päästä pureutumaan älyllisesti aiheeseen, lukemaan äärettömän määrän kurssikirjoja, kirjoittamaan esseitä, referaatteja, oppimispäiväkirjoja ja saamaan opintopisteitä plakkariin.Mitäpä muutakaan fiksua tässä keksisi?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Askeleen jäljessä


Mankellin Wallander-sarjan kahdeksas kirja, Askeleen jäljessä, luettu ja todettu jälleen kerran ihan kelpoyksilöksi. Miten joku pystyy kirjoittamaan dekkareita yhden poliisin näkökulmasta yksitoista kappaletta? Vielä kolme Wallanderia odottaa vuoroaan lukemattomien hyllyssä!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kymmenes


Kimmeli haastaa blogissaan esittelemään kaikkien aikojen kymmenennen blogitekstin. Minäpä tartun syötiin ja käyn nappaamassa omasta blogistani vastaavan tekstin tänne analysoitavaksi. Aloitin blogin kirjoittamisen 9.9.2007 eli noin 3½ vuotta sitten. Elin silloin monessa suhteessa erilaista  ja kuitenkin sitä omaa, tuttua elämää   Suuret muutokset olivat vielä edessäpäin. Halusin jollain lailla purkaa elämääni päiväkirjan muotoon. Ensimmäiset tekstit olivatkin päiväkirjamaista kerrontaa, usein töihin liittyvää. Tuolloin minulla ei ollut vielä omaa kameraa ja ensimmäisiin teksteihin kävinkin lisäämässä kuvat myöhemmin. Nykyisin ei taida onnistua blogiteksti ilman kuvia :)  Vaikka tuon tekstin jälkeen olen työssäni, yksityiselämässäni, asuinpaikassani ja monessa muussakin asiassa käynyt läpi isot muutokset, niin juuri tuo kuvaan liittyvä tapahtuma saa hymyn kareen nousemaan suupieleen. Siihen liittyy myös tämän päivästä kutkuttavaa ajatusta ja mielikuvaa. Opiskelu oli silloinkin pinnalla, niin kuin varmaan ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Loman odotus niin silloin kuin nytkin on myös ajankohtainen ja mukava asia.

Viikko 41


Viikko alkoi iloisissa ja juhlallisissa merkeissä. Maanantaina meillä oli Reijolan ohiajotien vihkiäiset ja päivä täyttyikin kaikenlaisista juhlallisuuksista. Pääjuhlavieraana meillä oli oma liikenneministerimme Anu Vehviläinen. Pääsin itse ihan telkkariin asti. Seitsemän uutisissa annoin muutaman kommentin Reijolan rakentamisesta. Itse haastattelu oli paljon pitempi, mutta olivat leikanneet jutun muutamaan lauseeseen.
Eilen torstaina oli sitten 2. näyttö JET-opiskeluissa ja näyttö meni läpi, joten kahden vuoden työrupeama sillä saralla on onneksi ohi! Levätään tämä talvi opiskelujen tiimoilta ja katsotaan ensi keväänä jatkoa!!!
Eilen kirjoitin myös kahden viikon loma-anomuksen kunnanjohtajalle. Kivaa alkoikin tuntua jo siltä, että loma olisi ihan paikallaan. Saa kerätä voimia tulevaan syksyyn ja talveen. Meillä olisikin juniorin kanssa edessä viikko Kreetalla. Toivottavasti siellä aurinko paistaa ja tarkenemme uida ja ottaa aurinkoa.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Hyvä työ


Kaupunkikuva on muuttunut Joensuun ydinkeskustassa vuosien saatossa paljon. Harmi vaan, kun ei ole tullut valokuvattua ennen ja nyt tilannetta. Tällä viikolla otin työkameran mukaan ruokailureissulle Naistenpäivänä  (=Laskiaistiistai). Otin ohi kulkiessani valokuvia  purkamisen alla olevasta Karjalaisen rakennuksesta. Kävin muuten syömässä ihqu ihanassa Houkutuksessa salaattiannoksen sekä jälkkäriksi laskiaispullan ja kahvin. Olen lipsunut totaalisesti herkuttomasta, hyi! Tänään tein samanlaisen ruokatuntireissun ja rakennuksen purkaminen oli edistynyt. Ohi kulkiessani keskellä rakennusta toistakymmentä miestä heitteli lautoja ja muuta purkuromua sinisen aidan sisäpuolella sijaitseville jätelavoille. Yksi kaveri heitti laudan, jossa oli nauloja pystyssä lavalle ja lauta pomppasi aidan yli kadulle. Minä satuin olemaan siinä hollilla ja nakkasin kapsäkkini jalkakäytävälle ja kävin heittämässä laudan takaisin aidan sisäpuolelle jätelavalle. Useampi KIITOS kuului purkuporukalta. Myös yksi ohikulkeva papparainen kiitteli tekoani. Hyvillä mielin hyvästä työstä jatkoin matkaa töihin iltapäiväksi.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lemmikkikaupan tytöt


Miltä maailmamme näyttäisi huomenna?
Toistan: miltä maailmamme näyttäisi huomenna?
....
Olen aivan sanaton!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tämä hetki


Annassa nro 9. 3.3.2011 on reportaasi nimeltä Paikka auki luostarissa, jossa on kerrottu Helsingin Vartiosaaressa sijaitsevasta luostarista. Tekstissä on kerrottu siellä asuvan  sisaren elämästä ja ihmisistä, jotka viettävät luostarissa aikaa määräaikaisjäseniä. Luostarin hetkipalveluskansiossa on ollut toimittajien vierailun aikana seuraava teksti: Jokaisessa päivässä täytyy olla hetkiä, jolloin ihminen, joka aina suunnittelee, unohtaa suunnitelmansa ja elää kuin hänellä ei olisi ainuttakaan suunnitelmaa.
Teksti pisti ajattelemaan jälleen kerran omaa kiireistä elämää, jossa ei ole hetkiä, jolloin eletään vain sitä hetkeä, ilman suunnitelmia! Pitäisi opetella  pysähtymään päivittäin ja olemaan siinä hetkessä, läsnä, oman itsensä kanssa ilman kiireitä ja suunnitelmia. Kunpa joskus saisi aikaiseksi osallistua vaikkapa johonkin Hiljaisuuden retriittiin yhden viikonlopun ajaksi!


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Enkä ollut vanki


Kävin viime sunnuntaina katsomassa elokuvan Hella W. Elokuvan sisältö jäi hieman vajaaksi vaikka olin lukenut elokuvan arvosteluja ja esittelyjä etukäteen. Tilasin Hella Wuolijoen kirjoittaman kirjan, Enkä ollut vanki, jonka hän on kirjoittanut muistelmateoksena vankilassa oloajastaan. Elokuva antaa Hellasta kovan, tunteettoman liikenaisen kuvan, jota kirjan sisältö hieman silottaa. 

Helsingin sotaoikeuden syyttäjä vaati 1943 kirjailija Hella Wuolijoelle kuomantuomiota desantin auttamisesta. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpetoksesta. Kun Wuolijoki vapautettiin Moskovan rauhansopimuksen jälkeen syksyllä 1944, hän oli ehtinyt olla vankilassa 16 kuukautta.

Tässä kirjassa en käsittele oikeusjuttuani;  sen hämähäkinverkon tulen aikanaan paljastamaan eri teoksessa. Tietenkin tulen näytelmäkirjailijana lisäksi myös asettamaan näyttämölle draaman, jossa kolme nuorta upseeria tuomitsi minut kenttäoikeudessa maanpetturiksi, välittämättä siitä, että olin asettanut vihollisen yhteyteen irrottaakseni maamme sen tuhoisasta aseveljestä ja hakeakseni teitä rauhan rakentamiselle...

Asemankello


Meidän keittiö on huutanut kelloa muutosta lähtien. Nyt vihdoin ja viimein sain tilattua keittiön seinälle sopivan kellon. Nettitilauksen tein Suprise Me verkkokauppaan viime viikon tiistaina. Toimitus oli tosi nopea, koska postilähetyslista oli perjantaina jo postilaatikossa. Eilen kävin lähi-Siwan postista paketin kotiin ja asemankello on nyt seinällä ja näyttää aikaa ruokapöydässä ja olohuoneessa istujalle.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Sukupolvet


Blogien lukeminen inspiroi joskus johonkin aiheeseen ihan täböllä. Eksyin Kirsikan blogin kautta Giorgion blogiin, jossa hän esittelee itsensä Y-sukupolven valioyksilönä. Giorgio on kirjoittanut blogikirjoituksen aiheesta Y-sukupolvi.  Jutussa on linkki tänne, jossa on tekstiä aiheesta Y-sukupolven johtaminen.
Luettuani edellä mainitut linkit rupesin etsimään aiheesta lisäinfoa ja halusin tietää mihin sukupolveen minä kuulun ja mitkä on oman sukupolveni erot muihin sukupolviin. Tekniikka ja talouden jutussa Y-sukupolven johtaminen on sukupolvet jaoteltu syntymävuosien mukaan seuraavasti:
Tähän sukupolveen kuuluvat kaikki, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 2000 välissä. Heitä aiemmin olivat Baby Boomerit, jotka syntyivät vuosien 1943 ja 1960 välissä, sekä X-sukupolvi, johon kuuluvat vuosina 1960–1980 syntyneet.
Tuon jaottelun mukaan kuulun Baby Boomereiden (suuret ikäluokat) ja X-sukupolven taitekohtaan. Wikpedia kirjoittaa suurten ikäluokkien sukupolvesta ja X-sukupolvesta. Näiden tietojen mukaan kuulun suurten ikäluokkien sukupolveen. Ajattelin nuoruudessani, kuten muutkin sukupolveeni kuuluvat, että koulutus takaa työpaikan ja näinhän on käytännössä käynytkin. Olen saanut olla pitkissä työsuhteissa ja 1990-luvun lamavuodet eivät näy työhistoriassani. X-sukupolvi valmistui juuri laman kynnyksellä tai sen aikana ja on kokenut pätkätöiden epävarmuutta ja työttömyyttä. X-sukupolven aikana on monet tehtaat muuttaneet tuotantonsa halpoihin maihin ja työ on tavallaan hävinnyt alta.
Suurista sukupolvista on Osku Pajamäki kirjoittanut kirjan, Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö. Kirjassa on ryöpytetty suuria ikäluokkia itsekkäiksi oman edun turvaajiksi ja nuorten asioiden kurjistajiksi. Ylioppilaslehden artikkeli kirjasta on luettavissa täältä.
Etsiessäni tietoa aiheesta törmäsin Semi Purhosen väitöskirjaan, Sukupolvien ongelma: tutkielma sukupolvien tietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Väitöskirja koostuu kuudesta artikkelista ja niitä kokoavasta satasivuisesta yhteenvedosta. Antti Karasto on kirjoittanut tutkimuksesta täällä.  Lainaan muutaman mielenkiintoisen kohdan Karaston kirjoituksesta:
Sukupolvitietoisuus ei synny itsestään tai sisäsyntyisesti vaan se on synnytettävä.

Sukupolvet "tehdään eläviksi" esimerkiksi nimeämisen avulla, ja sukupolvitietoisuus kehkeytyy vasta, kun sukupolvi on saanut nimen.

Sukupolvitietoisuus ei ajan myötä välttämättä heikenny vaan voi vahvistuakin. Näin siksi, että sukupolvitietoisuus syntyy ja uusiutuu retrospektiivisesti, sukupolvesta kerrottuja kertomuksia kuunneltaessa.Sukupolvien muodostus kiinnittyy aikaan kahdessa suunnassa. Nuoruuden kokemukset vaikuttavat asioille myöhemmin annettuihin merkityksiin, eli nykyisyyttä luetaan menneisyydestä käsin. Toisaalta nykyiset identifikaatiot vaikuttavat siihen, mitä omasta elämänhistoriasta tuodaan esille, eli menneisyydestä kerrotaan nykyisyydestä käsin.

Generationalistit unohtavat sukupolvien diskursiivisen synnyn ja liioittelevat eri sukupolvien eroja, samoin niiden sisäistä yhtenäisyyttä ja sukupolvien selittävää voimaa.

Aikamme globalisoituva kulttuuri esitetään siinä (June Edmundsin ja Bryan S .Turnerin kirja Generation, Culture and Society) hänen mukaansa yhden sukupolven, 60-lukulaisten, aikaansaannoksena tekemättä edes eroa kuusikymmenlukulaisten intellektuellien ja kulttuurivaikuttajien sekä tavallisten baby boomereiden kesken.

Koska sukupolvea ei yhdistä "vain jokin yhteinen tekijä vaan myös yhteinen tunne siitä, että heitä yhdistää jokin yhteinen tekijä" on loogista....

Sukupolviin liittyvät tekstit saivat mielenkiintoni heräämään ja ajattelemaan aihetta ihan eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy voisi aiheeseen uppoutua syvemmällekin. Purhosen väitöskirjasta luin vain tuon satasivuisen yhteenvedon en noita yksittäisiä artikkeleita. Tuo kirja, joka syyllistää meitä baby boomereita ahneeksi sukupolveksi, olisi myös mielenkiintoista lukea.

Martin Saarikangas on muuten nimennyt X-sukupolven "pullamössösukupolveksi"!

2000-luvun jälkeen syntynyttä uutta sukupolvea kutsutaan Z-sukupolveksi!
Z-sukupolven edustajat luokitellaan passiivisiksi individualisteiksi. Siinä missä X-sukupolvi halusi rakentaa toimivan yhteiskunnan ja Y-sukupolvi pelastaa maailman ajatuksen voimalla, Z-sukupolven arvioidaan käyttäytyvän passiivisemmin ja ennemmin seuraavan yleisiä normeja.

Kolmastoista lapsi


Yksi luettu kirja lisää Hämeen-Anttilan tuotannosta. Kolmastoista lapsi on Hämeen-Anttilan kolmas romaani ja minun maun paremmuusjärjestyksessä tämä oli heti Alastonkuvien kannoilla. Mukaansa tempaava aihe, joka oli myös sellainen jota piti peilata omaan elämään. Sieltä täältä tekstistä nousi ajatuksia, joita olisi voinut kirjoittaa omasta elämästä, jos olisi kirjailija.

Mä uskon,että yleensä pitää olla niin rehellinen kuin ikinä voi, mutta jos tulee jotain oikein suurta, sellaista jossa on pelissä ihmisten elämä tai rakkaus, ja rehellisyys murskaisi ne, silloin pitää miettiä.... s. 309

Kirjan sisälehti esittelee kirjailijan Virpi Hämeen-Anttilan seuraavasti (v. 2005):
Virpi Hämeen-Anttila on indologi, kuvittaja, tietokirjailija ja muun muassa intialaisen kirjallisuuden suomentaja, joka toimii opettajana Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurin laitoksella.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ostoksia


Tänään töiden jälkeen läksin etsimään itselleni talvikenkiä. Tarkoituksena oli ostaa kapealahkeisten farkkujen kanssa käytettävät matalakantaiset talvikengät. Haikailin hieman Crocksin tällaista talvikenkää, mutta eipähän niitä ihan joka kaupassa ole saatavilla. Kävin tsekkaamassa kahden urheilukaupan kenkävalikoimat ja talvikenkiä ei näkynyt enää edes esillä. Se on varmaan sitten kevät ja kesä todella tulossa. Mekan houkutuksena oli tarjous Osta kahdet, maksa yhdet! No siihen lankaan sitten astuin ja kuvassa on esillä saaliit. Jäi hieman sellainen olo, että huijattiinkohan minua? Mutta täytyy vain ajatella, että halvemmat näistä olivat ilmaiset kengät! No nuo halvemmat kävelykengät ovat aivan järjettömän kivan tuntuiset jalassa. Hieman pitemmän varren ja lyhyen vetoketjun sekä jonkinlaisen koron omaavat kävelykengät odottavat hieman kuivempia keväisiä kelejä. Ja omistajakin on tyytyväinen :)


Ja kun urheiluliikkeeseen eksyttiin, niin sieltäkin tarttui mukaan tuollaiset oranssilapulliset tuotteet eli pyöräilyhousuhame ja samaa sarjaa oleva urheilupaita. Näitä tuotteita hipelöin viime kesänä täydellä hinnalla, mutta jätin ostamatta. Nyt tuotteet olivat tarjouksessa vaikkakin hintaa oli tuotteilla vieläkin ihan tarpeeksi. Toisaalta laadukkaat urheiluvaatteet kyllä kestävät pesusta pesuun.


Viimeisenä esittelen Halensilta tilaamani ohuen mustaan neuleen yksityiskohdan. Pitkähihaisessa ja korkeakauluksellisessa neuleessa on kivat hopeanväriset napit hihansuissa ja kauluksessa . Olen tykännyt tästä neuleostoksesta tosi paljon ja se on ollut kovassa käytössä viime aikoina.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tylityöt


Tänään vuorossa Tulityökurssi. Opiskeltiin tulitöiden turvallista tekemistä. Kyllähän kurssin anti laittaa ajattelemaan myös oman kodin turvallisuutta tulipalon sattuessa. Käytännön harjoitteissa ulkona sammutettiin kuvan tuli sammuttimella ja toinen kohde sammutuspeitteellä. Ihan hyvää tietoa saatiin, miten oikeaoppisesti sammutuspeittoa käytetään. Samalla sammuttimen käytön harjoittelu livenä madaltaa kynnystä käyttää sitä myös oikean tilanteen sattuessa. Uusi tulityökortti on voimassa seuraavat viisi vuotta. Kortin suorittaneena voi myöntää myös tulityölupia.