tiistai 24. marraskuuta 2009

Joulun avaus


Meidän kylälle on avattu joulu. Takapihalta näkyy lähellä olevan tehdashallin pihalle kuuseen viritetyt värikkäät jouluvalot. Tällainen joulun avaus riittää minulle. Isompi joulun avaus oli viime sunnuntaina isolla kirkolla. Tänään kuulin radiosta ensimmäiset joulumainokset. Hätkähdin kuuntelemaan joulumainoksia ja ei voisi tässä vaiheessa vähempää kiinnostaa koko joulu :(

lauantai 21. marraskuuta 2009

Tumput ja kirjat

Kävin tänään katsomassa juniorin serkun lenttispelejä lähikoululla ja sieltä tarttui mukaan ihanat, huovutetut tumput. Samalla reissulla kävin kauppapostista hakemassa tilaamani täydennystä kirjahyllyyni. Kolme Härkösen pokkaria on varmaan seuraavana lukulistalla.

Muuten olen duunannut yhtä kirjoitettavaa työasiaa. Huomenna on aivan pakko tehdä loppuun opiskeluun liittyvä esitelmä ensi torstaiksi. Kuntaliitosaineistoa on kasassa iso pino, mutta niistä on löydettävä ne tärkeät jutskat esitettäväksi ja sitten koko aiheesta omakohtaiset kokemukset Power Point-esitelmään. Esitelmän pitäisi olla about 45 min pituinen kokonaisuus.


perjantai 20. marraskuuta 2009

Tämä perjantai

Seuraamassani Elämää-blogissa Riikkis kertoilee perjantaipäivästään näin ja minustakin tämä oli niin mukava, että nappasin....

Aamulla heräsin... normaaliin aikaan klo. 5.40 kelloradion herätykseen. Yleensä herään pikkusta vaille kelloa ja laitan sen kiinni ennen kuin se menee päälle. Edellisen yön huonon nukkumisen takia, nukuin yöni erittäin hyvin ja sikeästi.

Matkalla postilaatikolle... kiersin ensin koiran kanssa aamulenkin ja otin sanomalehden kotiin tullessa. Tänään lehden luku jänskätti kovin, sillä siinä oli hakemaani työpaikkaa hakeneiden nimet. Samaa paikkaa oli sanomalehden mukaan hakenut 32 henkilöä, mutta todellisuudessa hakeneita ja nimiä oli vain 25 kpl.

Havahduin... siihen, että tänään loppuu viikon päivystys ja on otettava oma auto käyttöön työpaikan pihasta. Työkaveri sanoi tarvitsevansa työpaikan autoa, joten jouduin ajamaan tänään myös työajot omalla autolla.

Työssäni pohdin... yhden tarjouspyynnön sisältöä ja muotoa. Onneksi sain mallia yhdeltä tutulta toiselta osastolta. Pohdin etten tiistaiksi mitenkään saa tehtyä tarjousta, joten otin mapin kotiin.

Liikutuin...no voiko sanoa noin vahvasti, mutta kuitenkin siitä miten paljon minulla on hyviä työystävyyssuhteita, joiden kanssa voin keskustella myös ihan muista asioista. Tänäänkin tällaisia keskusteluja tuli ainakin kaksi käytyä.

Unelmoin tänään... jälleen kerran minulle yhden tärkeän ihmisen kohtaamisesta.

Peilistä näin... energisen, suht iloisen, jänskättävän itseni ;))

Tänään yllätyin... tämän viikon aikaansaannoksista töissä, koska uusia asioita tuli eteen virtanaan, mutta ne oli vain hanskattava.

Kaipasin... toisen ihmisen ihoa.

Nukkumaan menen... luultavasti ja toivottavasti katsottuani BB:N.

Arvosanani tälle päivälle... on Kiitettävä 9!

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Menoa ja meininkiä

Uusi duuni on tuonut tullessaan työn täyteisiä päiviä. Onneksi minulla on nyt kiva työkaveri, jonka kanssa tuuraamme toisiamme ja muutenkin teemme yhteistyötä. Se antaa iloa tulevaisuuteen. Myös työntekijät ovat mukavia ja heidän kanssaan olen päässyt jo lähempiin keskusteluihin työasioista. Eilen käytiin avoin keskustelu pomon kanssa ja sekin selvitti tilannetta ja asioita varmaankin molemmin puolin.
Tänään olin ihan hassuna kun pankkitätini soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Minä rupesin heti kyselemään takaisin, että onko jokin minun pankkiasia pielessä?? Mutta hän vakuutti, että hänellä on tapana soitella omille asiakkailleen ja kysellä vain kuulumisia ja miten menee. Minulle hän soitti nyt ensimmäistä kertaa.
Sitten ihmettelen, että mitä varten aina pitää haikailla jotakin. Kun saavuttaa jotakin kivaa ja hyvää niin eikö kohta tule mieleen jotain muuta haluttavaa. Mitä varten ihan vaikka vain vähän aikaa ei voi olla tyytyväinen kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat hyvin?


maanantai 16. marraskuuta 2009

Jihaa ;)


Tänään minulle soitettiin ja kysyttiin, että missä minun passi on? Selvitin passin paikan ja kaapista juniori passinsa löysi. Minulla meni ainakin minuutti kun tajusin selityksestä, että tänään 15 v. tarvitsee passin pelatakseen kaupassa olevaa hedelmäpeliä. Kuuliaisena kansalaisena, mammaansa tullut, juniori aloitti rahapelien peluun lain sallimassa iässä.
Toisen viisauden kuulin muutama viikko sitten, kun minun oli aivan pakko luvata ostaa juniorille skootteri ensi keväänä. Ja selityksenä siihen oli kun hän ei polta tupakkaa niin ostanko hänelle skootterin. Ja mammahan lupasi.
Kuvassa juniorin eilen etukäteen syömä synttärikakku. Halvalla päästiin tarjoilujen suhteen. Muuten synttärilahjatoiveena siirsin eeroja juniorin tilille. Ostakoon sillä mitä haluaa.


lauantai 14. marraskuuta 2009

Saksan reissu

Saksan reissu alkoi maanantaiaamuna junamatkalla Itä-Suomesta Helsinkiin. Matkan aikana sain tehtyä opiskeluun liittyvää Power Point-esitystä. Minä tykkään junamatkoista, koska silloin ei tarvitse hötkyillä mitään, vaan voi keskittyä paikallaan olemiseen ja tekemiseen siinä. Otin matkalukemiseksi Ulla Appelsinin kirjoittaman Adolf Ehrnrooth Kenraalin vuosisata-kirjan. Kirja tuli luettua ja vaikka en kauheasti harrasta historiaa, kirja vei mukanaan niin kuin olin etukäteen ajatellutkin.

Maanantai-iltana, historiallisena päivänä - tasan 20 vuotta Berliinin muurin murtumisen - vuosipäivänä lensimme Berliinin yli Munchenin Johan Strauss lentokentälle, jossa treffasimme ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset matkakumppanimme ja matkustimme heidän kanssaan linja-autolla Berchingiin.

Perillä majoituimme kolmeen eri hotelliin. Paikka oli pieni idyllinen saksalainen kaupunki, jossa ei kauheasti tapahtunut. Molempina iltoina istuimme iltaa samassa paikassa ja tutustuimme sakalaiseen ruokaan ja juomaan. Makkaraa oli tarjolla joka aterialla ja tietenkin saksalaista olutta joka välissä. Minä en uskaltanut maistella ainuttakaan olutta viime aikaisten oluen aiheuttamien jälkiseurausten takia, joten tyydyin valkkariin ja sitten yhdessä nautittuihin napandereihin.

Yhden ruokailun jälkeen kävimme paikallisessa konditoriassa ja nautiskelimme erilaisista kahveista ja pienistä suklaaherkuista, nam ;))

Ja kun opintomatkalla olimme, käytettiin aika todella tehokkaasti tutustuessa alan laitoksiin ja siellä oleviin laitteisiin. Kävimme uuden makkaratehtaan, yhden ison kaupungin ja yhden pienemmän kylän putsareilla.

Reissussa ei jäänyt ylimääräistä aikaa hengailuun. Mutta sokerina pohjalla oli Muncheniin paluumatkalla tapahtunut tutustuminen Audin tehtaisiin Ingolstadissa. Söimme monipuolisen ruuan tehtaan ruokalassa, seurasimme Audien luovutuksia ja teimme pieniä ostoksia Audi-shopissa. Auton rakentuminen pellin palasista tyylikkääksi, toimivaksi Audiksi oli vaikuttava kokemus.


Paluu Suomeen oli keskiviikkoiltana, joten yövyin vielä Hotelli Presidentissä Helsingissä ennen torstain junamatkaa kohti talvista Itä-Suomea.


Talveen


Paluu reissusta kotimaahan ja Itä-Suomeen tapahtui täydessä talvessa. Lunta oli satanut ja pakkastakin oli sen verran, että keli tuntui ja näytti ihan talviselta.
Perjantaiaamuna kannoin kamani uuteen työpisteeseen, jota lähtijä ei ollut tyhjentänyt ollenkaan. Uusiin tehtäviin tutustuminen tapahtui lennosta eikä siinä nokka paljon tuhissut, kun ensimmäiset kokoukset ja palaverit oli pidetty. Kalenteriin oli kertynyt reissun aikana kymmenen merkintää, joten tiedossa on ainakin töitä. Tämä viikonloppu menee univajeen paikkaamiseen, jos aloitettu päivystys sen vain suo ;))

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Reissuun


Lähden huomenna Saksaan opintomatkalle. Kiva ja mukava matka tiedossa, tiedostan sen. Mutta nyt on vielä aika tyhjä olo reissun suhteen. En ole vielä edes ottanut matkalaukkua esiin. Helsinkiin pitää matkata junalla. Otan läppärin mukaan ja teen matkalla yhden opintoihin liittyvän esitelmän. Pitää kerätä tikulle kaikki tarvittavat tiedostot vielä tämän päivän aikana.


lauantai 7. marraskuuta 2009

Talvea pukkaa


Tänään aamulla oli taas maa valkoisena, kun yöllä oli satanut lunta. Näin auratraktorinkin ensimmäistä kertaa lähellä kulkevalla kevarilla. Ehkä se oli vielä liian aikaista, mutta urakoitsija taitaa teroitella vehkeitään talvea varten.
Nukuin äärettömän pitkät unet ja olin eilen illalla ihan varma, että väsymys aiheutuu tulevasta flunssasta. Onneksi ei ainakaan vielä ole flunssan oireita, kun on se reissuun lähtö. Laitoin sähköpostia juniorin koulun rehtorille, kun luokanvalvoja vastasi kysymykseeni etteivät he saa tiedottaa. Rehtori on minulle tuttu ja saan varmaan vastauksen maanantaina, onko juniorin koulussa jo ilmennyt sikaflunssaa.
Tänään kävin jälleen hammaslääkärillä toimenpiteessä. Nyt pitäisi olla jälleen kerran sellaiset toimenpiteet tehty, että kipuilu voisi loppua. Sitä toivon kyllä hartaasti. Nyt odotellaan ja kuulostellaan ja kolmen viikon päästä on jälleen tsekkaus ja viimeiset toimenpiteet, jos tämän päiväinen operaatio on tepsinyt. Katsotaan ja toivotaan parasta.


torstai 5. marraskuuta 2009

Sikaa, kenties!


Minulla on ollut niin mukavaa mietittävää ja tekemistä etten ole joutanut purkamaan ajatuksia tänne. Pääsen pois tyhmästä toimistosta ihmisten ilmoille ja saan uutta erilaista tekemistä. Projektit joissa olen nyt mukana seuraavat minua, mutta muuten pääsen duunailemaan uusien tehtävien kimpussa. Olen ihan täpinöissäni. Työmäärä tulee lisääntymään, mutta sitähän olen tässä itse hinkunut.
Työhön liittyen pääsen ensi viikolla matkustamaan Saksaan ja se on kanssa ihan ihqua. Pienenä mustana pilvenä taustalla häilyy juniorin sairastama erittäin todennäköinen sikaflunssa. Jos sairastun tautiin ennen matkaa tai matkalle, ei ole yhtään kivaa. Mutta odotellaan ja katsellaan!
Muuten olen esimieskouluttanut itseäni yhden päivän, järjestänyt duunin pikkujoulua, esitellyt laitosta ja pitänyt sen sata palaveria yhden jos toisenkin kanssa.


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kynttilät


Eilen illalla virittelin sisälle ja ulos kynttilät palamaan Pyhäinpäivän kunniaksi. Valo ja lämpö herkistävät ajatukset ja mielen hiljentymään ja muistamaan miten paljon olen saaneet ja miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Asioiden on tapana järjestyä ja korjaantua, jos vaan annamme niille aikaa emmekä lannistu ja jää tuleen makaamaan. Elämän muutokset eivät aina ole mieluisia, mutta minkälaisiksi teemme ne itsellemme ja miten koemme ne, on ihan ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni. On paljon asioita joille emme mahda mitään ja niihin on vain sopeuduttava. Mutta on myös paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa omalla käyttäytymisellämme, ajatuksillamme, teoillamme ja olemalla vaan aito oma itsemme.