Paarmat

Suppupaarman kuva täältä

Mökkilomaviikon aikana meille auringosta ja ulkona olosta nauttijille tuli tutuksi paarmat. Muistan paarmat lapsuudestani, kun vietin kesiä äidin tätien ja sedän luona maalaistalossa. Minulla ja pikkuserkuille oli buukattu iltalypsyn aikana lehmien vihtominen leppävihdalla. Käsin lypsettäessä paarmat ja kärpäset piti pitää loitolla, ettei lehmät olisi potkineet lypsäjää ja lyspysankoa nurin. Samoin heinäpellolla, jossa silloisena traktorina toimi heppa, tapettiin hepan selästä eri näköisiä ja kokoisia paarmoja. Tutuksi tulivat silloin suppupaarma ja hevospaarma.

Googlasin netistä paarmoja ja kylläpä Hyönteismaailma sivusto kertoo:

Paarmoja on hyvin erikokoisia ja -näköisiä, joista varsinkin kolme lajia on ihmisille tuttuja: kapea suppupaarma (Haematopota pluvialis), kolmiomainen sokkopaarma (Chrysops relictus) ja suuri nauta- eli hevospaarma (Tabanus bovinus)

Niinpä näin jälkikäteen voi tehdä sellaista diagnoosia, että Pusonjärven rantamaisemissa aurinkoisessa säässä meitä ja karvaista häiritsivät suppupaarmat ja hevospaarmat. Paarmat suunnistavat ihmisen kehosta lähtevän lämmön ja uloshengityksessä muodostuvan hiilidioksidin perusteella. Naaraspaarmat käyttävät ravintona nisäkkäistä ja linnuista imettyä verta, mutta urokset vain kasvien mettä. Naaraspaarma tulee iholle ja leikkaa veitsimäisellä suuosalla ihoon haavan ja imee siitä verta. Paarmat ovat tosi sitkeitä. Monta kertaa luuli antavansa sille kuolettavan iskun, mutta siitä huolimatta paarma vain puri. Minullekin tuli selkään ihan mustelma, kun paarma puraisi niin napakasti. Onneksi paarman puremat eivät vaivanneet kovin pitkään. Illan saunominen, uiminen ja ihon rasvaus auttoivat niin, ettei edellisen päivän puremat enää vaivanneet. Mutta uusia puremia tuli päivittäin. Joskus laskin karvaisen naaman alueella olevan yhtä aikaa kuusi paarmaa, eikä koira tehnyt mitään niitä hätistääkseen. Ainoastaan silmän edessä lentäviin paarmoihin koira reagoi yrittämällä haukata niitä.