Karelia soutu 2011

Reittikartta

Työnantaja mahdollisti tänä vuonna Karelia soutua kahtena työpäivänä. Olisin kyllä osallistunut soutuun lomapäivinäkin. Aikaisemmat mukavat kokemukset soudusta vain vahvistuvat kerta kerralta. Työnantajani oli soudun sponsori ja veneessä oli mukana oman henkilökunnan lisäksi yhteistyökumppaneita. Kuusi henkilöä viidestätoista oli mukana molempina päivinä. Torstaina soudettiin Haapalahdesta Laiskanrannan ja Enon kotirannan tankkauspaikkojen kautta Jakokoskelle ja perjantaina Jakokoskelta Paiholan erämajan ja Lehmo Cuisinen taukopaikkojen kautta Joensuun Linnunlahden uimarannalle. Lähtödraamaa lukuun ottamatta soutu suijui kuin leikki. Lähdössä, kun työnnettiin venettä vesille, veneen pohja meni rikki terävän kiven osuessa pohjaan. Siinä vaiheessa tuli tunne, että soutu on tässä. Mutta ensimmäinen etappi soudettiin Turun soutajien veneessä ja ensimmäiselle taukopaikalle veneemme tuotiin paikattuna ja entistä ehompana. Kaupungin puusepät toimivat kuin rasvattu salama ja vene sai paikan ja sikamassaa pohjaansa.

Kirkkoveneemme

Veneen lippu

Veneet Laiskanrannan taukopaikalla

Veneen huoltoa

Laiskanrannan taukopaikalla tankattiin työnantajan välipalaa ja Enon kotirannassa syötiin soudun järjestäjien myymällä ruokalipulla lounasta Palvelukeskuksen ruokalassa. Torstain soutusää oli helteinen ja alkulämmittelyjen jälkeinen oikea soutaminen sai hien nousemaan pintaan. Paitaa joutui heittämään välillä pois ja aurinko paahtoi uudet rusketusraidat selkään. 

Kirkkoveneitä Kaltiomon kanavan sulutuksessa

Kotirannan jälkeen kirkkoveneet sulutetaan yhdessä sulutuksessa Kaltimon kanavalla. Kanavan jälkeen päästiin sitten oikeasti soutamaan. Jakokoskelle tultiin kolmantena. Ohitettiin veneitä ihan urakalla. Meillä oli loistavasti liukuun lähtevä vene ja järkyttävän hyvät, oikessa tahdissa soutavat soutajat.

Kuplivaa

Telttasauna

Jakokoskella nautiskeltiin heti rantautumisen jälkeen kuplivat ja sitten päästiin telttasaunaan saunomaan. Tosi iso telttasauna ei taannut kovin kummoisia löylyjä, mutta kokemuksena ihan kiva. Jakoskoskella tankattiin vielä ruokaa ja sitten kohti kotia unten maille, että jaksaa taas soutaa.....

Veneet Jakokosken vanhassa kanavassa

Välipalaa veneessä

Toinen soutupäivä ei ollut ihan niin helteinen kuin ensimmäinen. Ensimmäinen pitkältä tuntuneen etapin päätepiste oli Paiholan erämaja, jossa syötiin välipalaa ja relattiin nurtsilla. Toisella etapilla oli taas yhteinen sulutus Kuurnan kanavalla. Lounasta nautiskeltiin Lehmo Cuisinella. Cuisinen rannassa jouduttiin rantutumaan mutalikkoon, koska vesi on niin alhaalla Pielisjoessa.

Lehmo Cuisine

Lehmo Cuisinen rantaa

Lehmon jälkeen alkoi sitten itse soutaminen Pielisjoki sprintillä. Sprintin lähtö oli heti Cuisinen rannassa ja maali Siihtalan ABC:in laiturin luona. Matkaa oli about 10 km. Sprintti sujui hyvin ja oltiin joko kolmas tai neljäs kaikkiaan kuustatoista sprinttiin osallistuneista kirkkoveneistä. Linnunahdelle rantauduttiin Joensuun kanavan sulutuksen jälkeen. Kanavan kautta mentiin vesitilanteen johdosta. Rantautumisen jälkeen jatkettiin matkaa Jynkkään saunomaan, uimaan, syömään ja tietenkin nestetasapainon ylläpitoon rankan soudun päätteeksi.

Karelia soutu uusi soutureittejään tänä kesänä ja kirkkovenesoutu lyhentyi neljään soutupäivään. Soudust on jätetty pois Joensuu - Niittylahti - Rääkkylä - Liperi pätkä. Olen soutanut joskus tuon pätkän ja silloin Pyhäselän ylitys oli yhtä tuskaa isojen aaltojen ja vesisateen johdosta. Jokisosuuskilla on aina ollut veneitä paljon enenmmän kuin noilla avovesiosuusksilla. 

Karelia soutua mainostetaan ohjattuna, valvottuna ja säätilanteet huomioon ottavana retkisoutuna. Esitteessä on mainittu kirkkoveneiden keskivauhdiksi n. 5 solmua (9.260 km / h).