Tahtoisin sen tunnustaa kukaan ei oo yhtä tärkeä tätä yötä kun kanssasi kuljen uskalla en liikahtaa enkä lumousta särkeä kaiken muun tästä huoneesta suljen iho muistaa jokaisen kosketuksen mieli noiden sanojen merkityksen sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää hyvä on hiljaa olla tässä mennyttä en luonas enää nää syliisi unohdun ihoosi painaudun hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu pimeys yön sakenee tulet lähemmäksi minua väkevämmin kuin ikinä elän pelkoni pois pakenee riittää kun vain katson sinua silloin menneelle voin kääntää selän iho muistaa jokaisen kosketuksen mieli noiden sanojen merkityksen sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää hyvä on hiljaa olla tässä mennyttä en luonas enää nää syliisi unohdun ihoosi painaudun hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää hyvä on hiljaa olla tässä mennyttä en luonas enää nää syliisi unohdun ihoosi painaudun hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu
perjantai 17. joulukuuta 2010
Day 17 – Your favorite memory
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Noi on niiiiiin kauniit sanat biisistä puhumattakaan!
(taivallan tässä yksinäisen illan ilokseni kaikkia lukematta jääneitä päivityksiäsi..)
Niinpä ja kun niihin liittyy vielä tietty muisto, ikävöin :(( ja olen kuitenkin iloinen ;))
Lähetä kommentti