torstai 2. joulukuuta 2010

Day 02 – Your first love


Ensimmäinen rakkauteni....
Mietin usein mitä rakkaus oikeastaan ihan aitona on? Syvää kaiken kestävää rakkautta, onko sitä?  Rakkaus voi kuolla. Joskus on aivan mahdotonta jatkaa rakastamista. Joskus rakastaminen on lopetettava, että itse jaksaa elää eheänä omaa elämäänsä. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
Minun elämässäni ensimmäinen, aito ja ainoa rakkaus syntyi sillä hetkellä, kun tiesin että sisälläni kasvaa ihminen, jolle minä olen antanut alun, mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä siihen pisteeseen, että synnyttyään pieni käärö voi jatkaa elämää erossa minusta. Ensin siinä ihan lähellä ja  riippuvaisena minusta. Sitten pikkuhiljaa ottaen askelia kauemmaksi ja kauemmaksi. Mutta kuitenkin minä tiedän, että tulen aina ja  rakastamaan häntä aidosti sillä rakkauden määrällä, jonka vain minä hänelle pystyn antamaan.

Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile.
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa.
Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ;
mutta suurin niistä on Rakkaus.

3 kommenttia:

A kirjoitti...

Vain harva meistä tähän pystyy, jos/kun tuo on oikean rakkauden määritelmä<3

Punatulkku kirjoitti...

Tarvitseeko rakkauden olla täydellistä ollakseen oikeaa?

A kirjoitti...

Ei varmaankaan tarvitse olla täydellistä rakkautta ollakseen oikeaa rakkautta; mutta ajattelin että jos tämä on rakkauden vaatimus, hyvin harva meistä pystyy rakastamaan tällä tavoin kuin Raamatussa sanotaan.