Liikutun itkuun asti tosi harvoin. Mutta kun itken, itken useimmiten surua, vihaa tai rakkautta. Elämässäni eteeni on tullut tilanteita, jolloin kyyneleet nousevat silmiin ja on tosi paha ja surullinen olo. Vanhempien kuolema on ollut ihan aidon suruitkun aihe. Viimeksi ovat kyyneleet tulleet silmiini syksyn aikana monena yönä, kun kävin läpi yhtä henkilökohtaista asiaa ja syynähän taisi olla rakkaus. Myös itseeni ja toisiin kohdistuvat epäinhimillisyys saa minut raivostumaan niin, että kyyneleet nousevat silmiin. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja vanhempien piittaamattomuudesta aiheutuvat epäkohdat saavat minut kyynelehtimään vihasta. Juniorin rippijuhlat olivat minulle paikka, jossa kyynelehdin, ehkä kuitenkin enemmän ilosta ;) Itku puhdistaa, sanotaan ja se pitää varmaan paikkansa. Sisäiset kuonat virtaavat kyynelten mukana pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti