perjantai 17. joulukuuta 2010

Day 17 – Your favorite memory



Tahtoisin sen tunnustaa
kukaan ei oo yhtä tärkeä
tätä yötä kun kanssasi kuljen

uskalla en liikahtaa
enkä lumousta särkeä
kaiken muun tästä huoneesta suljen

iho muistaa jokaisen kosketuksen
mieli noiden sanojen merkityksen
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää

hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää

syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu

pimeys yön sakenee
tulet lähemmäksi minua
väkevämmin kuin ikinä elän

pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän

iho muistaa jokaisen kosketuksen
mieli noiden sanojen merkityksen
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää

hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää

syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu

hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää

syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu
 
 

2 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Noi on niiiiiin kauniit sanat biisistä puhumattakaan!
(taivallan tässä yksinäisen illan ilokseni kaikkia lukematta jääneitä päivityksiäsi..)

Punatulkku kirjoitti...

Niinpä ja kun niihin liittyy vielä tietty muisto, ikävöin :(( ja olen kuitenkin iloinen ;))