Jos oikein ruvetaan kaivelemaan ja tarkemmin ajattelemaan, niin huoleni / pelkoni kohdistuvat junioriin. Mitä jos hänelle sattuu jotain! Normaalielämässä pelot eivät näyttele isoa osaa. En oikein osaa sanoa yhtään asiaa normaalissa arjessa, mitä pelkäisin. En pelkää hämähäkkejä, korkeita enkä suljettuja paikkoja, käärmeitä, ukkosta, yksin oloa, pimeyttä enkä kuolemaa. Onneksi olen säästynyt traumaattisilta tapahtumilta, jotka voisivat aiheuttaa jatkossa pelkotiloja. Tällä hetkellä pelkojen ja monen muunkin asian suhteen elämässäni kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti