Monen vuoden tauon jälkeen minua on tänään virvottu kaksikin kertaa. Ensin minut virpoi kummipoika ja sitten ovella kävi aivan ihana virpoja, pieni tyttönen, joka ei osannut sanota r:äää. Mutta vilvon, valvon vitsallani tuoleeks, telveeks tulevaks vuodeks, sulle vitsa mulle palkka-loru tuli kuin piipun hyllyltä. Onneksi olin varautunut kummipojan vierailun takia vähän runsaampaan suklaamuna tarjontaan ja tyttösellekin riitti kourallinen pieniä suklaamunia ja kaksi euroa. Palkan sai sujauttaa suoraan pieneen muovikassiin. Minusta on kivaa, että jollakin on tullainen perinne kiertää ovelta ovelle. Minultakin kysyttiin ensin, että saako virpoa?
Talo on ollut täynnä elämää kummipojan vierailun aikana. Juniorikin viihtyy hyvin nuoremman serkkunsa kanssa. Välillä pistetään pystyyn karhupaini ei kun kirppupaini, jossa kolmantena osapuolena on aina mukana karvainen juniori pitämässä nuoret herrat järjestyksessä.
1 kommentti:
Onneksi toiset sentään avaavat ovensa! Mulla omatunto hieman kolkuttaa, mutta...pysyn päätöksessäni. Anteeksi vaan pikku-trullit! :(
Palmusunnuntaita, Anne! :)
Lähetä kommentti