Täällä meillä luonnon voimat näyttävät mahtiaan. Tuulee aivan tolkuttomasti Viime yönä heräsin muutaman kerran, kun tuntui että tuuli pyörittää koko talon jalkoihinsa ja viskaa ilmaan. Mutta onneksi ei sellaista päässyt tapahtumaan, eikä aamulla odottanut tuulen kuljettamia tavaroita pitkin pientareita. Sähköt ovat olleet poikki tämän päivän aikana, koska muutamat kellot eivät näytä aikaa vaan höpäjävät omiaan. Mikron kellossa ei näy kuin pisteet ja oma kelloradio on uhkaavan pimeänä. Mutta muutamia heräämisiä lukuun ottamatta nukuin viime yön oikein hyvin kellon soittoon asti ja sitten koira alkoi esittää elämisen merkkejä, niin noustavahan siitä sängystä oli.
Töihin menin ja ihmettelin aamukahviin asti, kun vanhempi työkoneeni ei esittänyt elonmerkkejä. Avautui, mutta ei päästänyt minua minnekään. Onneksi loman aikana oli ilmaantunut uusi ihana työkaluni, pieni söpö kannettava, joka pääsi tänään suorittamaan myös neitsytmatkaansa käsilaukussani. Aamukahvilla selvisi, että rakennuksessa, jossa olen väliaikaissijoituksessa on liian vähän jotain paikkoja tietokoneille ja kun huoneessa jossa olen on jo kolme konetta ja yksi tuli lisää, niin johan ne useammatkin piuhapaikat hupenevat. Mutta olen ikionnellinen uudesta ihanuudesta, joka on mukava ottaa mukaan, kun lähtee etäpisteisiin, koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin, jossa konetta tarvitaan. Niin mahdottoman näppärä vehje.
Etäpisteessä käynti meinasi taas nostaa sydämen tykytyksiä ja verenpainetta. Oma aikataulutukseni ei tänään meinannut stemmata. Alitajunnassa oli kuitenkin pienenä ajatuksena, että tänään minulla on se HAMMASLÄÄKÄRI! Niinpä ajoin isolle kirkolle melkein rajoitusten mukaan ja olin uudella hammaslääkärilläni just kun kello näytti aikaa. Enkä ollut kerennyt pestä hampaitani ja muutenkaan miettiä kauhean syvällisesti koko hammaslääkäriasiaa. Mutta onneksi olin uudella hammaslääkärilläni ensimmäistä kertaa, joten tarkka hampaiden tarkistus ja röntgenkuvaus veivätkin sitten varatun puolituntisen. Uusi hammaslääkärini on about parikymppisen näköinen poikanen. Aivan ihanasti otti keski-ikäisen naisen valitukset siitä, kun yli kymmenen vuotta minun hampaitani hoitanut lääkäri uskalsi syksyllä laittaa minulle kirjeen, jossa ilmoitti ettei enää jatka lääkärinäni ja oli vielä antanut ajan jollekin tuikituntemattomalle toiselle lääkärille. No siinähän meni sielunelämäni sen verran sekaisin, etten mennyt varttuun aikaan enkä vartulle lääkärille. Jo on perkules, jos ihminen ei itse saa päättää kenelle hammaslääkärille ajan varaa. Vielä kun käyn yksityisellä lääkärillä säännöllisesti ja kun se hammaslääkärissä käynti ei ole niitä kaikkein helpoimpia paikkoja, niin olisihan se suotavaa, että voisi itse valita lääkärinsä! Sitten vielä plussana hammaslääkärini ehdotti seuraavaa aikaa lauantaille ja sehän passaa minulle hyvin. Ei tarvitse kesken työpäivän lähteä ja kun aamulla ei aina tiedä päivän ohjelmaa. En tiedä ottaako hinnoissa lauantailisää, mutta hyvästä palvelustahan on maksettava. Seuraavaa kertaa odottaakin ihan jännittyneenä, kun muutama kuukausi sitten ilmestyi ihmeellinen kipu kun puri vasemmalla puolella. En osaa paikallistaa kipua ylä- tai alapuolelle eikä tänäänkään kun lääkäri koputteli hampaita selvinnyt missä kipu on? Mutta toivottavasti röntgenkuvat ilmineeraavat kivun syyn ja se saadaan poistetuksi.
Minä meinaan taas vaipua epätoivon suohon tuon opiskeluhomman takia. Ensi viikon maanantaina on palautuspäivä opinnäytetyön suunnitelmalle. Ohjaajani antoi aikataulun, että tämän viikon torstaina se pitäisi olla hänellä luettavanaan. Viikonloppu meni liiruillessa ja sain aikaan vain otsakkeet ja muutaman sivun tekstiä, joten suunnitelma ei valmistu iltahommina. Minä en saa nykyisin iltahommina mitään aikaiseksi vaan aika menee näissä kodin pienissä hommissa. Minä otan kyllä ihan liikaa stressiä noista aikatauluista ja nytkin pitää vaan ilmoittaa, että suunnitelma valmistuu maanantaihin mennessä ja ohjaajalla on aikaa se maanatai lukea ja kommentoida suunnitelmaa. Niin minä teen, enkä stressaa enempää. Lähdenkin tästä nukkumaan, Hyvää yötä ;)))
Töihin menin ja ihmettelin aamukahviin asti, kun vanhempi työkoneeni ei esittänyt elonmerkkejä. Avautui, mutta ei päästänyt minua minnekään. Onneksi loman aikana oli ilmaantunut uusi ihana työkaluni, pieni söpö kannettava, joka pääsi tänään suorittamaan myös neitsytmatkaansa käsilaukussani. Aamukahvilla selvisi, että rakennuksessa, jossa olen väliaikaissijoituksessa on liian vähän jotain paikkoja tietokoneille ja kun huoneessa jossa olen on jo kolme konetta ja yksi tuli lisää, niin johan ne useammatkin piuhapaikat hupenevat. Mutta olen ikionnellinen uudesta ihanuudesta, joka on mukava ottaa mukaan, kun lähtee etäpisteisiin, koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin, jossa konetta tarvitaan. Niin mahdottoman näppärä vehje.
Etäpisteessä käynti meinasi taas nostaa sydämen tykytyksiä ja verenpainetta. Oma aikataulutukseni ei tänään meinannut stemmata. Alitajunnassa oli kuitenkin pienenä ajatuksena, että tänään minulla on se HAMMASLÄÄKÄRI! Niinpä ajoin isolle kirkolle melkein rajoitusten mukaan ja olin uudella hammaslääkärilläni just kun kello näytti aikaa. Enkä ollut kerennyt pestä hampaitani ja muutenkaan miettiä kauhean syvällisesti koko hammaslääkäriasiaa. Mutta onneksi olin uudella hammaslääkärilläni ensimmäistä kertaa, joten tarkka hampaiden tarkistus ja röntgenkuvaus veivätkin sitten varatun puolituntisen. Uusi hammaslääkärini on about parikymppisen näköinen poikanen. Aivan ihanasti otti keski-ikäisen naisen valitukset siitä, kun yli kymmenen vuotta minun hampaitani hoitanut lääkäri uskalsi syksyllä laittaa minulle kirjeen, jossa ilmoitti ettei enää jatka lääkärinäni ja oli vielä antanut ajan jollekin tuikituntemattomalle toiselle lääkärille. No siinähän meni sielunelämäni sen verran sekaisin, etten mennyt varttuun aikaan enkä vartulle lääkärille. Jo on perkules, jos ihminen ei itse saa päättää kenelle hammaslääkärille ajan varaa. Vielä kun käyn yksityisellä lääkärillä säännöllisesti ja kun se hammaslääkärissä käynti ei ole niitä kaikkein helpoimpia paikkoja, niin olisihan se suotavaa, että voisi itse valita lääkärinsä! Sitten vielä plussana hammaslääkärini ehdotti seuraavaa aikaa lauantaille ja sehän passaa minulle hyvin. Ei tarvitse kesken työpäivän lähteä ja kun aamulla ei aina tiedä päivän ohjelmaa. En tiedä ottaako hinnoissa lauantailisää, mutta hyvästä palvelustahan on maksettava. Seuraavaa kertaa odottaakin ihan jännittyneenä, kun muutama kuukausi sitten ilmestyi ihmeellinen kipu kun puri vasemmalla puolella. En osaa paikallistaa kipua ylä- tai alapuolelle eikä tänäänkään kun lääkäri koputteli hampaita selvinnyt missä kipu on? Mutta toivottavasti röntgenkuvat ilmineeraavat kivun syyn ja se saadaan poistetuksi.
Minä meinaan taas vaipua epätoivon suohon tuon opiskeluhomman takia. Ensi viikon maanantaina on palautuspäivä opinnäytetyön suunnitelmalle. Ohjaajani antoi aikataulun, että tämän viikon torstaina se pitäisi olla hänellä luettavanaan. Viikonloppu meni liiruillessa ja sain aikaan vain otsakkeet ja muutaman sivun tekstiä, joten suunnitelma ei valmistu iltahommina. Minä en saa nykyisin iltahommina mitään aikaiseksi vaan aika menee näissä kodin pienissä hommissa. Minä otan kyllä ihan liikaa stressiä noista aikatauluista ja nytkin pitää vaan ilmoittaa, että suunnitelma valmistuu maanantaihin mennessä ja ohjaajalla on aikaa se maanatai lukea ja kommentoida suunnitelmaa. Niin minä teen, enkä stressaa enempää. Lähdenkin tästä nukkumaan, Hyvää yötä ;)))
2 kommenttia:
Valtavan hienot kuvat!
Hammaslääkäri ei todellakaan ole se mieluisin paikka mennä, mutta lohduttaudu vaikka sillä, että sun tapauksessa KORJATAAN SUN OMIA hampaita toisin kuin 'eräällä', jolta ne viimeisetkin viedään yksitellen pois..!
Hyvää ja rauhallista yötä!
Niin, pitäisi osata olla iloinen ja onnellinen niistä asioista mitä on! Toivottavasti sinä saat hammasrempan kuntoon ja voit iloita niistä vieraista hampaistakin. Nykyisin saadaan aikaan ja korjataan ihan ihmeellisiä asioita hampaiden ja suun suhteen.
Lähetä kommentti