Ei tullutkaan sitten se lopullinen kesä meille! Eilen piti laittaa lämmityksiä päälle ja tänään kun olin koko illan kotosalla, pistin pilkettä pesään ja sain aikaan ah´ niin tunnelmallisen takan loimotuksen. Loimotuksen tunnelmallisuudesta ei tosin osaa nauttia kuin tuo karvainen juniori, vai nauttiiko sekin sittenkin vain lämmöstä?!? Lämmöstä tosin nautin minäkin. Tämän hetkisessä kodissani on lattialämmitys, josta nautin erityisesti. Mattoja ei tarvitse olla lattioilla ja kulkea voi vaikka paljain jaloin. Edellisessä omakotitalossa oli kattolämmitys ja siitä en tykännyt yhtään! Varsinkin kylminä, koleina aamuina pöydän alle ei ollut mukava laittaa jalkojaan eikä lattialla ollut mukava tallustella ilman villasukkia.
Tänään töissä tuli iltapäivällä tosi outo tunne pitkään aikaan. Monta viikkoa olen taas mennyt deadlinesta toiseen ja välillä päällekkäin, limittäin, lomittain asioita hoidellen. Tänään iski kauhea tunne, töitä on kyllä vino pino pöydällä, muuta millään ei ole määrättyä deadlinea, juhlaa -hurratkaamme tänään sille! Huomenna maailma pyörähtää varmaan taas paikoilleen ja uusi putki alkaa.
Eilen iltapäivällä sain puhelun. Puhelun alussa soittaja esitteli itsensä, mutta en sisäistänyt soittajaa. Soittaja kysyi, onko minulla illalla mitä menoa? Kysyi ihan viattomasti tiedustellakseen minua yhden pienryhmän palaveriin, joka käsitteli lentopalloseuran kehittämistä. Olin ottanut päivän mittaan vastaan kymmeniä kuntalaisten puheluita, joissa jokaisessa valitettiin tai moitiskeltiin jotakin asiaa. Näiden tiimoilta itsellä nousee niskakarvat pystyyn ja jokaisen puhelimen soittoon suhtautuu melkein kuin "sotaan lähtisi". Tunne oli aika kutkuttava kun soittoon vastatessa ja kysymyksen kuullessa tuli mieleen, että mitä helkuttia (lievästi sanottuna) kenellekään kuntalaiselle kuuluu minun iltamenoni ja mihin helkuttiin (lievästi sanottuna) joku kuntalainen luulee minun virkamiehenä vielä osallistuvan tällaisella varoitusajalla kymmenen tunnin työpäivän jälkeen?!?!?!?!? No, onneksi soittaja selvisi, iltameno sovittiin, tilaisuus pidettiin, saatiin jotain asioita paperille, tuli hyvä mieli kun minunkin panostani tarvitaan, kuulin että liigasta tippuminen on antanut potkua uudistumiseen, tuli keskusteltua myös lähitulevaisuuden toisesta isosta asiasta, ilta tuli vietettyä mukavassa seurassa, illasta jäi hyvä mieli!
Eilen iltapäivällä sain puhelun. Puhelun alussa soittaja esitteli itsensä, mutta en sisäistänyt soittajaa. Soittaja kysyi, onko minulla illalla mitä menoa? Kysyi ihan viattomasti tiedustellakseen minua yhden pienryhmän palaveriin, joka käsitteli lentopalloseuran kehittämistä. Olin ottanut päivän mittaan vastaan kymmeniä kuntalaisten puheluita, joissa jokaisessa valitettiin tai moitiskeltiin jotakin asiaa. Näiden tiimoilta itsellä nousee niskakarvat pystyyn ja jokaisen puhelimen soittoon suhtautuu melkein kuin "sotaan lähtisi". Tunne oli aika kutkuttava kun soittoon vastatessa ja kysymyksen kuullessa tuli mieleen, että mitä helkuttia (lievästi sanottuna) kenellekään kuntalaiselle kuuluu minun iltamenoni ja mihin helkuttiin (lievästi sanottuna) joku kuntalainen luulee minun virkamiehenä vielä osallistuvan tällaisella varoitusajalla kymmenen tunnin työpäivän jälkeen?!?!?!?!? No, onneksi soittaja selvisi, iltameno sovittiin, tilaisuus pidettiin, saatiin jotain asioita paperille, tuli hyvä mieli kun minunkin panostani tarvitaan, kuulin että liigasta tippuminen on antanut potkua uudistumiseen, tuli keskusteltua myös lähitulevaisuuden toisesta isosta asiasta, ilta tuli vietettyä mukavassa seurassa, illasta jäi hyvä mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti