tiistai 8. huhtikuuta 2008

Karkulainen

Viime yönä sain omakohtaisesti harjoitelle, kuinka mamma huolehtii pojistaan ja on heistä huolissaan. Oma juniori ei vielä, onneksi, harrasta yöjuoksuja. Mutta varmaan on lähellä ne ajat, kun hänenkin yöjuoksujen takia mamma valvoo ja odottaa.
Viime yönä tämä karvaisempi versio pojista sai mamman huolestumaan, valvomaan, odottamaan itseään yöjuoksuilta. Koira oli eilen huonovointinen ja oksenteli illan mittaan useampaan otteeseen. Oltiin illalla jo yöpuulla klo. 22.30 kun koira rupesi yökkäilemään siihen malliin, että uloshan se oli päästettävä. Laskin koiran takapihalle ja hetken siellä yökkäiltyään koira lähti kulkemaan kohti takametsää. Arvatkaapa sen jälkeen nukuttiko mammaa enää yhtään. Vettä satoi välillä rankastikin ja mamma valvoi avatuin sälekaihtimin, että näkisi milloin ulkovalot syttyvät ja karkulainen palaisi kodin lämpöön. Kävi siinä häivähdyksen omaisesti mielessä, että koira meni varmaan kuolemaan, oli sillä välillä niin paha elämä! No siinä mamma valvoi aamuyölle klo. 1.00 kun sitten karkulainen jolkotteli katua pitkin kohti kotia. Onneksi uskalsi tulla sisälle ja arvatkaapa oliko karkulainen märkä! Mamma sitten kietoi karkulaisen vilttiin, vaikka karkulainen kyllä ymmärsi tehneensä erittäin väärin. Mutta on se vaan tuo mamman rakkaus junioreitaan kohtaan niin valtavan suuri, että kyllä sydänalassa helpotti kun karkulainen uskalsi tulla kotiin. Tässä kuva karkulaisesta aamulla, kun ei oikein uskaltanut hiiskahtaakaan paikaltaan, ettei vaan mamma rupeaisi julmistelemaan yölliselle seikkailulle ;)


1 kommentti:

Päivi H-K kirjoitti...

Onneksi yöjuoksija tuli ehjin nahoin kotiin! :)