Minulla on oikein mukava kollega. Kun minua painaa työhuolet, kiire, yksityiselämän paineet ym. ym. ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä mikään onnistu, tulee siinä tuiskaistua ja sanottua vähän "ei niin iloisella äänellä" vastauksia ja kommentteja. Kollega tuumaa yleensä siinä vaiheessa, että nyt sinä tiuskit! Yleensä syy ei ole hänessä eikä kenessäkään muussa, vaan itsessäni. Siinä vaiheessa rupeaa miettimään, että mitä varten minä tiuskin ja äyskin? Ja kun miettii itseään, joutuu sanomaan sanan ANTEEKSI! Minusta inhimillisyyteen ja elämään kuuluu myös ei ne niin hirveän kivat asiat ja päivät. Mutta niinäkin päivinä minun pitäisi pystyä kommunikoimaan, tekemään töitä ja muistaa sanoa se a:lla alkava sana aina tarvittaessa. Silloin pelastaa niin oman kuin työkavereidenkin päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti