Aiheen tähän kirjoitukseen sain Riikkiksen kirjoittamasta jutusta. Arvostan aivan suunnattomasti äitejä (ihmisiä), jotka uskaltavat kirjoittaa blogiinsa meille muilla luettavaksi niitä elämän arkipäivän asioita. Ei ainoastaan niitä hyviä hetkiä, vaan myös niitä hetkiä, jolloin pinna kiristyy eikä aina muisteta olla niitä maailman ihanampia äitejä.
Minulle äitiys on
- elämäni suurin asia
- tärkein, ainutlaatuisin, ihmeellisin ihmissuhteeni
- kuuluu elämääni kuin pikkurilli käteeni aina ja ikuisesti (sitä ei aina huomaa, mutta sen puutteen tai sen kipeyden huomaa joka hetki)
- sitä, kun juniorin kanssa voi vaihtaa ajatuksia elämästä, asioista, tapahtumista, kaikesta
- suurin huolenaiheeni
- suurin ilonaiheeni
Tätä se oli silloin ja on nyt monen vuoden jälkeen, vaikka enää ei syliin tullakaan!
Minulle äitiys on
- elämäni suurin asia
- tärkein, ainutlaatuisin, ihmeellisin ihmissuhteeni
- kuuluu elämääni kuin pikkurilli käteeni aina ja ikuisesti (sitä ei aina huomaa, mutta sen puutteen tai sen kipeyden huomaa joka hetki)
- sitä, kun juniorin kanssa voi vaihtaa ajatuksia elämästä, asioista, tapahtumista, kaikesta
- suurin huolenaiheeni
- suurin ilonaiheeni
Tätä se oli silloin ja on nyt monen vuoden jälkeen, vaikka enää ei syliin tullakaan!
4 kommenttia:
Moi Anne!
Kiitos kun kommentoit ja kiitos omien ajatustesi jakamisesta. Varsinkin tuo pikkurilli -vertaus oli minusta tosi osuva.
Kevään iloa!
Voi kun ihanasti kirjoitit:)
Kaksi 'lapsukaista';))
Ritva ja Aili-mummo:
Kiitos <3
Lähetä kommentti