torstai 4. lokakuuta 2012

Vuosi elämästäni


Pikkasen reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen liikunnalliseen muutokseen johtavan blogitekstini täällä. Olin ilmoittautunut Matalan kynnyksen juoksukouluun, joka kokoontui neljä kertaa. Onneksi juoksukoulun vetäjä puhui juoksemisesta rehellisesti. Hän sanoi, että juoksu on yhtä tuskaa noin 6 - 8 ensimmäistä kuukautta.Sitten voidaan pikku hiljaa ruveta puhumaan juoksusta ja juoksemisesta. Jos sinulla kipeytyy esim. polvet juostessa, ne saattavat kipeytyä joka ainut kerta kun lähdet juoksemaan vuoden verran ja sitten vasta kipu hellittää ja jalat tottuvat juoksuun. Juoksukoulun sanoma oli raakaakin raaempaa, mutta onneksi rehellistä.
Vuosi sitten minä rupesin juoksemaan. Viikko viikon perään kaksi - kolme joskus jopa neljä kertaa viikossa minä laitoin juoksuvermeet päälleni ja läksin juoksemaan / kävelemään viiden - kuuden jopa seitsemän kilometrin matkaa. Aluksi en jaksanut juosta viittäsataa metriä, kun piti laittaa kävelyksi. Monen lenkin jälkeen tein itselleni tilastoa, että miten monta % matkasta jaksoin juosta.


Uhosin viime syksynä töissä, että ensi kesänä minä juoksen puolimaratonin. Niinpä sitten oli pakko ruveta juoksemaan. Alkuvuodesta ilmoittauduin HCR:ään tietämättä (onneksi) yhtään mihin nenäni pistän. HCR oli yksi elämänmuutoksen käännepisteitä. Sen jälkeen juoksu rupesi oikeastaan sujumaan. Jaksoin juosta viiden jopa kuuden kilometrin lenkin ilman välikävelyjä. HCR:n jälkeen huomasin myös sen, etten pysty ainoastaan juoksemaan, vaan minun on monipuolistettava treenejä. Niinpä rupesin pyöräilemään palauttavia lenkkejä. Pyöräily tuntui hyvältä sekä kropassa että päässä. Maisemat vaihtuivat ja kilometrejä kertyi. Kesäkuussa löysin monta hyvää treeniblogia ja niistä sai hyviä vinkkejä venyttelyyn, ruokailuun ja erilaisiin juoksutreeneihin.Näiden treeniblogien innoittamana otin uinnin mukaan treeneihin. 


Treenien monipuolistuessa pidensin myös juoksulenkkejä ja ennen Kuopion puolimaratonia jaksoin juosta jopa 13 kilometrin lenkin kokonaan. Kuopion puolikas meni omiin odotuksiini nähden hyvin, jaksoin juosta koko matkan. Eihän se aika päätä huimaa, mutta minulle tämä toinen, kokonaan juostu puolikas oli yksi tämän kesän kohokohtia.


Yksi iso motivaattori on ollut TYKE-hanke, johon työpaikallani on ollut mahdollista osallistua. TYKE mahdollisti Firstbeat-nettivalmentajan käytön ja nettivalkku onkin asettanut treenitavoitteita ihan kiitettävästi. Jossakin vaiheessa kesää valkulle piti ilmoittaa etten enää halua parantaa kuntoa vaan pitää sen ennallaan. Myös lajikokeilut ovat tuoneet monipuolisuutta treeneihin. Tulevat viikot ovat myös mielenkiintoisia monipuolisine lajikokeiluineen. Odotan myös innolla TYKE:n lopun kuntotestausta, joka on joskus ensi vuoden alkupuolella. 


Vuoden aikana on myös ruokailuissa tullut iso muutos. Sokerimössöherkut ovat vaihtuneet terveellisiksi hedelmä- ja marjaherkuiksi. En edes muista, milloin viimeksi ostin oikeaa suklaata. Olen antanut itselleni luvan herkutella treenien jälkeen protskupatukoilla, jotka maistuvat herkuilta mutta antavat sopivasti lisäenergiaa.
Vuoden tai oikeastaan tämän kesän aikana on painostani pudonnut muutama kilo. Huomaan myös jonkinlaista kiinteytymistä tapahtuneen ainakin jaloissa. Vatsasta on hävinnyt myös ainakin yksi pelastusrengas. Uusia vaatteita ostaessa saa  ihan huoletta ottaa numeroa pienemmät koot, kuin vuosi sitten. Uusia treenivaatteita on tullut hankittua ihan urakalla ja niitä on saanut myös pestä ihan urakalla. 
Mutta kaikki tämä vuoden aikana tapahtunut muutos elämässäni on ollut kokonaisuudessaan ihan positiivista. Odotan innolla tulevaa ja toivon, että tämä positiivinen vire tulisi jatkumaan. 

6 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Olet tehnyt mielettömän hienon urakan, onneksi olkoon! Tuohon ei jokainen pysty, ainakin itselleni se tuntuu ihan utopistiselta. Mutta silti uskon sen, että niin juoksussa kuin kaikessa muussakin eteenpäin mennään askel kerrallaan. On vain jaksettava ja viitsittävä ottaa se askel. Ansaitsisit mitalin!

Aili-mummo kirjoitti...

Onnittelut Anne-Punatulkku, että olet jaksanut sinnikkäästi harrastaa juoksua!<333

Hyvää jatkoa sinulle edelleenkin!

Punatulkku kirjoitti...

Kiitokset kannustavista kommenteista! Olen ihan samaa mieltä, että ensimmäinen ja toinen ja ... askel on otettava, jotta päästään eteenpäin niin monella saralla elämässä. Sinnikkyyttä ja uskoa tekemiseen pitää olla, jotta voi nähdä myös niitä tuloksia. Onneksi elämässä on monta mielenkiintoista asiaa, joiden suhteen kannattaa ottaa se ensimmäinen askel :)

Hanne kirjoitti...

Hieno vuosi on ollu siulla takana, saat olla ylypee ihestäs :))) Hyvä Anne ja kovalla tsempillä vaan eteenpäin kohti uusia haasteita ;)

Hanne kirjoitti...

Hieno vuosi on ollu siulla takana, saat olla ylypee ihestäs :))) Hyvä Anne ja kovalla tsempillä vaan eteenpäin kohti uusia haasteita ;)

Punatulkku kirjoitti...

Kiitos Hanne :) Ja askeleet kohti uusia haasteita.