Nupusta kukkaan puhkeaminen.
Niin vaikea ja kivikkoinen tie.
Joskus elämä kantaa,
joskus ryvetään pohjamutia myöten.
Kipuilua, kysymyksiä, kasvamista.
Aina parempi ja aurinkoisempi
päivä koittaa.
Ja yhtenä päivänä kukka on auennut
täyteen kukoistukseen.
Elämä on saanut tarkoituksen.
Silloin soi
sydämessä Kiitos!
2 kommenttia:
Niin ne nuput aukeavat ihanaan kukkaan:))
...ja ovat tosi kauniita :)
Lähetä kommentti