Lauantain löpinöitä

Aamulla vaikea mutta hidas lipuminen valveoloon. Ensimmäinen yritys seitsemän tietämillä, koiran aamupisutus, lehden haku, lehden luku, aamupala, hiukan Annan lukua ja sitten vielä puolentoista tunnin tirsat. Tirsat olisivat jääneet lyhyemmiksi, jos puhelimesta ei olisi yön aikana loppunut virtanen, sillä heti lataukseen laiton jälkeen työpuheluita, jotka pitivätkin osittain varpaillaan koko päivän. En jaksanut lähteä työmaalle, koska kollega oli siellä piällysmiehenä ja homma ruletti ilman minua. Kypsyttää pikku hiljaa tällainen kokoaikainen vastuu, josta ei saa mitään korvausta ainoastaan väsymyksen ja jatkuvan stressin. Olen alustavasti puhunut ensi vuodeksi töiden lisäksi päivystyksiä. Ainoastaan rahan vuoksi, en sen takia että haluan enemmän töitä. Ensi vuonna peruspalkkani tulee pienemään, mutta päivystyksistä ja lähdöistä saadun rahan turvin pystyn pitämään elämäni kulissit suunnilleen samanlaisin kuin nykyisin, vaikka vastuu kulisseista siirtyy yksin minulle, toivottavasti ensi perjantaina.

Päivällä menin karvaisen juniorin kanssa takapihalle palloleikkeihin. Huomasin heti kirsun asennosta, että jossakin on jotain karvaiselle juniorille hyvin, hyvin suurta herkkua. Juoksin koiran perässä ja karjuin kieltoja kun se syöksyi naapurin grillikodan tietämille. Sieltä se kerkesi ainakin nuolaisemaan (jos ei hotkaisemaan palaa) loimulohen nahkaa. Onneksi ei naapurilla ollut loimulohet jäähtymässä, ne olisivat voineet hävitä alta aikayksikön pitkäkuonon kitaan ;))) Sitten ollaankin nautiskeltu karvaisen juniorin kanssa syksyisen sateisen harmaasta kelistä remmilenkkeillen.