Kävin viime sunnuntaina katsomassa elokuvan Hella W. Elokuvan sisältö jäi hieman vajaaksi vaikka olin lukenut elokuvan arvosteluja ja esittelyjä etukäteen. Tilasin Hella Wuolijoen kirjoittaman kirjan, Enkä ollut vanki, jonka hän on kirjoittanut muistelmateoksena vankilassa oloajastaan. Elokuva antaa Hellasta kovan, tunteettoman liikenaisen kuvan, jota kirjan sisältö hieman silottaa.
Helsingin sotaoikeuden syyttäjä vaati 1943 kirjailija Hella Wuolijoelle kuomantuomiota desantin auttamisesta. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpetoksesta. Kun Wuolijoki vapautettiin Moskovan rauhansopimuksen jälkeen syksyllä 1944, hän oli ehtinyt olla vankilassa 16 kuukautta.
Tässä kirjassa en käsittele oikeusjuttuani; sen hämähäkinverkon tulen aikanaan paljastamaan eri teoksessa. Tietenkin tulen näytelmäkirjailijana lisäksi myös asettamaan näyttämölle draaman, jossa kolme nuorta upseeria tuomitsi minut kenttäoikeudessa maanpetturiksi, välittämättä siitä, että olin asettanut vihollisen yhteyteen irrottaakseni maamme sen tuhoisasta aseveljestä ja hakeakseni teitä rauhan rakentamiselle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti