Minä teen julkisen tunnustuksen. Minulla on kännyaddiktio. Viime viikon keskiviikosta lähtien olen ollut kädetön ja melkein päätönkin, kun työkommarini sanoi yhteistyön irti ja minun oli kiikutettava se huoltoon. Viimeiset vuodet olen joutunut työn puolesta olemaan tavoitettavissa 24/7 ja nytkin on sellainen duuni, että hyvä olisi tietää heti, jos töissä tapahtuu jokin katastrofi eikä seuraavana aamuna sanomalehdestä. Kommunikaattori on ollut myös ainut kalenterini useamman vuoden ajan. Se on myös kätevä liikkuvassa työssäni. Pystyy lukemaan sähköpostit heti ja käymään netissä paikassa kuin paikassa. Puhelin minulla on tietenkin työaikana oltava aina mukana ja vapaa-ajallakin kuljetan sitä mukana ja pidän auki yötä päivää. Mutta nyt olen ollut junnun vanhan pikkurillin pituisen kännyn varassa useamman päivän ja olen kyllä aika onneton sen kanssa. Toivottavasti saavat pian kommarini huollettua ja pääsen normaaliin työvälineaikaan.
2 kommenttia:
Ilman kännykkää olisi kyllä ankea elää. Ja sitten kun puhelin on rikki, on pulassa, kun siellä on kaikki muistissa.
Meillä mies taannoin avuliaasti päivitti puhelimeni ja samalla tyhjeni kalenterista kaikki syntymäpäivät... Nyt olen kopioinut kaikki myös paperille, varmuuden vuoksi :-)
Miten ennen kännyaikaa tultiin toimeen? Täytyy vain ihmetellä!
Onneksi oma kommarini seurustelee sähköpostin kanssa, jossa kalenterimerkinnät on muistissa. Muuten olisinkin ihan hukassa ;(
Lähetä kommentti