Mutta aina voi haaveilla. Aina pitää haaveilla.
(s. 347)
En saa, toistin itselleni, minä en saa huolestua tulevasta,
en saa ajatella mitä minulle tapahtuu, jos menetän tämän,
en saa yrittää omistaa sellaista joka ei tahdo tulla omistetuksi.
(s. 370)
2 kommenttia:
Siis tuo on aivan uskomattoman ihana kirja! (Paitsi ihan se loppu, oli jotenkin teennäisesti tekaistu.)
Niin kaunista kieltä ja jotenkin mukaansatempaavasti kirjoitettu. Eikä lukukokemusta kauheasti haitannut sekään, että olin varmaankin vielä rakastumisen huumassa kun Alastonkuvia luin. :)
Kaunista kieltä, kyllä. Piti keskittyä lukemiseen ja makustella lukemaansa, jotta sai irti sen sisällön.
Lähetä kommentti