...ainakin vähäksi aikaa. Se on kummallista tämä ihmiselo. Painetaan viikko viikon jälkeen pienessä sumussa ja ta dam saadaankin jotain valmista aikaan ja se helpottaa oloa sataprosenttisesti. Viime viikolla painatettiin yhtä työjutskaa kollegan kanssa oikein urakalla ja perjantaina saatiin se sitten jonkinlaiseen kuosiin ja eteenpäin. Ihanutta :)) Vaikka perjantaina alkoikin päivystys, niin olo on taas kevyt ja positiivinen. Valoa näkyy taas tunnelin päästä!
Nykyisessä työssäni ja työpaikassani olen hehkuttanut vertaistuen ja -avun tärkeyttä ja olemassaoloa ihan kybällä. Se vaan aina helpottaa omaa puurtamista ja jaksamista suunnattomasti. Enole yksin vastuussa asioista, vaan aina on joku jolta kysyä neuvoa, joka sanoo sen ratkaisevan asian, jonka kanssa keskustella ongelmista, jolla on joku muukin näkökanta asiaan....
Hitsi, kun elämä on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti