Viime viikon Annassa oli päätoimittaja Hanna Jensen lehden pääkirjoituksessa käsitellyt hyvin akuuttia aihetta. Hanna oli ollut kognitiivisen neuroergonometrian luennolla, jossa oli käsitelty työn kuormittamisen vaikutusta ihmisen aivoihin. Liian suuri kuormitus aiheuttaa aivoille aino-tilan = all in, nothing out! Jos aivoja kuormitetaan vielä enemmän syntyy nino-tila = nothing in, nothing out! Luennolla oli heitetty kysymys, miten aivoja huolletaan? Tämän päivän työelämässä huolletaan hiirikäsiä ja päätetyöskentelyässä kipeytynyttä selkää, mutta aivojen huolto on jätetty huomioimatta. Kirjoituksessa oli myös siteerattu organisaatiopsykologi Pekka Järvisen ajatusta "Jos työ on kuormittavaa, vapaa-ajan pitäisi olla rauhoittavaa".
Oma olemiseni ja työn tekeminen on tällä hetkellä juuri tuollaista. Seitsemästä about viiteen joka ikinen arkipäivä aivot raksuttavat sen sataa hommaa. Aina painaa seuraava ja sitä seuraava asia takaraivossa, ennen kuin edes entinen on sulateltu tai tehty loppuun. Monena päivänä olen marissut juniorille nukkumaan menon aikaan, että kun ei ole taaskaan kerennyt oikein mitään, eikä ainakaan sitä rauhoittumista. Viikonloput menevät vauhdilla ja aina on tunne, ettei kerinnyt oikein rauhoittua. Ajatukset asiasta ovat ristiriitaiset! Tykkään tällä hetkellä valtavasti työstäni, työkavereistani ja työympäristöstäni eli sillä puolella ei mikään ole vastenmielistä. Kun vain saisi työn määrän balanssiin tai opettelisi rauhoittumaan vapaa-aikana. Tänään minua ei ainakaan tosin häiritä kännykällä, koska känny on turvallisesti työpaikalla ja ovikoodin numero jossakin paremmassa talsissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti