Monen moista

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi vielä ihan lämpimissä merkeissä. Aurinko on paistanut ja takapihan terassi on todettu edelleen aivan mahtavaksi rakennelmaksi. Siellä on vaan niin hyvä olla, kun on lämmin. Koirakaan ei muualla viihtyisi. Aina, kun lähden liikenteeseen täällä sisällä, koira syöksyy takaovelle ja odottaa pääsevänsä ulos.
Eilen kävin ihan pikkasen makustelemassa ALE:a. Shortsit ja pari T-paitaa läksi mukaan. Miten minä osaan pöhköillä tilanteessa osta 3, maksa 2! Kotiin kun tulin, niin pälkähti päähän, että olisin voinut katsoa sen halvimman hintaa ja passata kalliimmalla tuotteella sitä ilmaista osuutta isommaksi. Mutta sitä se amatööriys shoppailussa teettää. Kotiin kun tulin uskaltauduin kokeilemaan sunnuntaista juhla-asua kokonaisuudessaan. Kenkiin olen erittäin tyytyväinen. Kokeilin ainakin viittäkymmentä paria, ennen kuin ostin ne melkein ensimmäisenä kokeillut ja hyviksi havaitut.
Kävin kirjakaupassa ostamassa kortteja, jotka olivat onnittelukortit konfirmoitavalle, 1-vuotiaalle ja kastepäiväänsä viettävälle. Lisäksi kahdelle viimeiselle onniteltavalle ostin lahjukset Carlsonilta. Harmi vaan, kun pitää skipata kastejuhla, kun muuta menoa on tullut jo aikaisemmin sovittua samalle päivälle. Kirjakaupassa en taaskaan voinut vastustaa kiusausta, vaan Tuhat loistavaa aurinkoa-pokkari eksyi ostoksiini tulevaisuuden varalle. Ettei vaan sattuisi sellaista katastrofia, että luettavat loppuisivat. Tällä hetkellä lukulampun alla Barack Obaman Unelmia isästäni. Kirjan sanoma liippaa jälleen läheltä omaa elämää yksinhuoltajuutta, unelmia, kovaa duunia, pyrkimyksiä eteen päin, oman historian läpikäymistä...
Kun katsoin viiden vuorokauden sääennustetta ihan pikkasen tökkii. Viikon sisään olisi tiedossa paljon mukavaa tapahtumaa risteilyä, rippijuhlaa, mökkireissua ja muuta reissua. Eikös ennustuksissa just silloin lämpötila laske viidentoista hujakoille. Toivottavasti ennustajaeukot on edes vähäsen väärässä. Mutta onneksi ei tarvitse stressata sunnuntain juhlasta, vaan voi vain mennä ja nautiskella valmiista. On myös tosi mukavaa nähdä sukulaisia ja ystäviä juhlistamassa junnun tärkeää pävää. Mammaa ihan himppasen vain jännittää.
Stressin ainekset on ihan eri aiheissa. Olen yrittänyt pikku pakolla vääntää viimeistä pakollisiin opiskeluihin kuuluvaa kokoavaa tehtävää. Miten se tuntuukaan niin vaikeelta? En ymmärrä!!! Onhan sitä jo onneksi puristettu yhdeksän sivua, mutta kun vaan vielä pitäsi jaksaa.
Minulla on ollut sellainen periaate, että kesälomalla ei sukkia laiteta jalkaan. Tänään looki kuitenkin näytti tältä, mutta onneksi villasukat ovat sävy sävyyn ;))