Kirjoitan - Luen

Loman jälkeinen työviikko sai lentävän lähdön, kun olin itse sopinut palaverin pomon kanssa maanantaille kello yhdeksän. Meinasi tulla kiire päästä sisälle itse asiaan ennen palaveria, mutta palaverin jälkeen ei tarvinnut miettiä mitä tekisi. Alkuviikon duuneihin on kuulunut kirjallisia tuotoksia; muistio ensimmäisen lomaviikon palaverista, esitys yhden ison asian jatkotoimenpiteistä ja sitten vähän kinkkisempi kirje. Esitystekstin ja kirjeen laatiminen ovat vaatineet paneutumista, yli yön nukkumista, miettimistä, pohtimista ennen kuin ne antaa eteenpäin. Tekstin muotoa, sisältöä, sanoja, "äänenpainoa", ymmärrettävyyttä pitää miettiä usemman kerran. Tekstiä pitää makustella. Haastavaksi tekstin tuottamisen tekee se, jos lukijat tai päätöksen tekijät eivät ole alan ammattilaisia. Usein tekstin avulla kunnalliselämässä tehdään isojakin päätöksiä. Tekstiä on tullut tuotettua myös opiskeluun liittyen. Viimeisen vuoden aikana olen vääntänyt varmaan sata sivua opiskeluun liittyvää tekstiä, josta noin puolet piti aina olla viittauksia lähdekirjallisuuteen ja puolet omaa tuotosta. Viime talvisen kirjoittamisen ja siihen läheisesti liittyvien lähdekirjojen lukemisen takia minulle jäi joku ihmeen pakkomielle kirjoihin. Tänään kävin taas tekemässä kirjatilauksen suomalainen.comissa. Tilasin Helinä Hirvikorven kirjan Valta jakkupuvussa ja Anja Snellmannin kirjan Äiti ja koira. Nyt ei olisi aivan välttämätön pakko enää lukea opiskeluun liittyvää kirjallisuutta, jota talven aikana tuli luettua yhdeksän kirjaa. Mutta minkäs mieliteolleen mahtaa.
Tämä blogin kirjoittaminen on toisenlaista. Täällä voi leikkiä sanoilla. Näiden tekstien pohjalta ei tehdä päätöksiä. Näillä teksteillä ei ole merkitystä muille kuin minulle, joten kielellistä ilakointia voi harjoittaa mielin määrin. Tämä on vapaata ja avointa kirjoittamista ilman päämääriä.