Viime vuonna ampumatta jäänyt Lordi-rakettipaketti tuli ammuttua taivaan tuuliin kera juniorin ja hänen kamujensa. Mamma oli ylimpänä päällikkönä näiden isompien rakettien ampumisessa. Pienemmät paukut juniorit ampuivat keskenään. Raketit käytiin ampumassa vähän matkan päässä kodista, koska karvainen juniori vauhkoontui iltalenkillä rakettien äänistä ja valoista niin, että veti mamman kotiin häntä suorana ja vauhdilla.
Etna tulivuoriraketti.
Vuosi vaihtui tietoon, että en tule saamaan hakemaani työpaikkaa. Mutta elämä jatkuu, karavaani kulkee ja töitä kuitenkin riittää. Yön yli mietittyäni, en ole kauhean pettynytkään, koska hommassa on useampi puoli. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, tähän on sopeuduttava, jotta hommat luistavat jatkossakin. Pyyhkeen keruun jälkeen, olen hieman päässyt hassuilemaan erään henkilön kanssa ja sekin tuntuu ihan kivalta ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti