Saksan reissu alkoi maanantaiaamuna junamatkalla Itä-Suomesta Helsinkiin. Matkan aikana sain tehtyä opiskeluun liittyvää Power Point-esitystä. Minä tykkään junamatkoista, koska silloin ei tarvitse hötkyillä mitään, vaan voi keskittyä paikallaan olemiseen ja tekemiseen siinä. Otin matkalukemiseksi Ulla Appelsinin kirjoittaman Adolf Ehrnrooth Kenraalin vuosisata-kirjan. Kirja tuli luettua ja vaikka en kauheasti harrasta historiaa, kirja vei mukanaan niin kuin olin etukäteen ajatellutkin.
Maanantai-iltana, historiallisena päivänä - tasan 20 vuotta Berliinin muurin murtumisen - vuosipäivänä lensimme Berliinin yli Munchenin Johan Strauss lentokentälle, jossa treffasimme ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset matkakumppanimme ja matkustimme heidän kanssaan linja-autolla Berchingiin.
Perillä majoituimme kolmeen eri hotelliin. Paikka oli pieni idyllinen saksalainen kaupunki, jossa ei kauheasti tapahtunut. Molempina iltoina istuimme iltaa samassa paikassa ja tutustuimme sakalaiseen ruokaan ja juomaan. Makkaraa oli tarjolla joka aterialla ja tietenkin saksalaista olutta joka välissä. Minä en uskaltanut maistella ainuttakaan olutta viime aikaisten oluen aiheuttamien jälkiseurausten takia, joten tyydyin valkkariin ja sitten yhdessä nautittuihin napandereihin.
Yhden ruokailun jälkeen kävimme paikallisessa konditoriassa ja nautiskelimme erilaisista kahveista ja pienistä suklaaherkuista, nam ;))
Ja kun opintomatkalla olimme, käytettiin aika todella tehokkaasti tutustuessa alan laitoksiin ja siellä oleviin laitteisiin. Kävimme uuden makkaratehtaan, yhden ison kaupungin ja yhden pienemmän kylän putsareilla.
Reissussa ei jäänyt ylimääräistä aikaa hengailuun. Mutta sokerina pohjalla oli Muncheniin paluumatkalla tapahtunut tutustuminen Audin tehtaisiin Ingolstadissa. Söimme monipuolisen ruuan tehtaan ruokalassa, seurasimme Audien luovutuksia ja teimme pieniä ostoksia Audi-shopissa. Auton rakentuminen pellin palasista tyylikkääksi, toimivaksi Audiksi oli vaikuttava kokemus.
Paluu Suomeen oli keskiviikkoiltana, joten yövyin vielä Hotelli Presidentissä Helsingissä ennen torstain junamatkaa kohti talvista Itä-Suomea.
Maanantai-iltana, historiallisena päivänä - tasan 20 vuotta Berliinin muurin murtumisen - vuosipäivänä lensimme Berliinin yli Munchenin Johan Strauss lentokentälle, jossa treffasimme ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset matkakumppanimme ja matkustimme heidän kanssaan linja-autolla Berchingiin.
Perillä majoituimme kolmeen eri hotelliin. Paikka oli pieni idyllinen saksalainen kaupunki, jossa ei kauheasti tapahtunut. Molempina iltoina istuimme iltaa samassa paikassa ja tutustuimme sakalaiseen ruokaan ja juomaan. Makkaraa oli tarjolla joka aterialla ja tietenkin saksalaista olutta joka välissä. Minä en uskaltanut maistella ainuttakaan olutta viime aikaisten oluen aiheuttamien jälkiseurausten takia, joten tyydyin valkkariin ja sitten yhdessä nautittuihin napandereihin.
Yhden ruokailun jälkeen kävimme paikallisessa konditoriassa ja nautiskelimme erilaisista kahveista ja pienistä suklaaherkuista, nam ;))
Ja kun opintomatkalla olimme, käytettiin aika todella tehokkaasti tutustuessa alan laitoksiin ja siellä oleviin laitteisiin. Kävimme uuden makkaratehtaan, yhden ison kaupungin ja yhden pienemmän kylän putsareilla.
Reissussa ei jäänyt ylimääräistä aikaa hengailuun. Mutta sokerina pohjalla oli Muncheniin paluumatkalla tapahtunut tutustuminen Audin tehtaisiin Ingolstadissa. Söimme monipuolisen ruuan tehtaan ruokalassa, seurasimme Audien luovutuksia ja teimme pieniä ostoksia Audi-shopissa. Auton rakentuminen pellin palasista tyylikkääksi, toimivaksi Audiksi oli vaikuttava kokemus.
Paluu Suomeen oli keskiviikkoiltana, joten yövyin vielä Hotelli Presidentissä Helsingissä ennen torstain junamatkaa kohti talvista Itä-Suomea.
2 kommenttia:
Saksa on yksi suosikkimaistani ja tykkään kovasti niistä pienistä ja kauniista kaupungeista.
Mekin olemme käyneet Münchenissä autotehtaalla, mutta BMW:llä. Jotkut kierroksella mukana olleista olivat tulleet hakemaan omaa autoaan, me olimme vain turisteina. Oli kyllä hienoa nähdä, miten autoja tehdään.
Ensin robotit rakentelivat muokkailivat ja hitsailivat pelleistä autoja. Sitten ihmistyöryhmät rakentelivat autot loppuun. Tehtaassa on 32 000 ihmistä töissä, joten aikamoinen kompleksi rakennuksineen. Mielenkiintoinen tehdaskierros!
Lähetä kommentti