Vappunautintoja

Vapun kunniaksi ja iloksi kävin ottamassa kuvan aivan talon vierellä ojassa kasvavista leskenlehdistä. Tien varret ovat täynnä näitä kevään ensimmäisiä kukkasia. Keltaiset kukat luovat minuun toivoa tulevasta; valosta, auringosta sekä luonnon värikkyydestä, joka ihan nurkan takana jo odotaa.

Vapun aaton vietto sujuu minulla hiljaisissa merkeissä. Päivystyspuhelin on käden ulottuvilla ja alkotonta siideriä nautiskelen kera viinirypäleiden ja Fani-palojen. Vähän nautintoa työn sankarin vappuun. Juniori lähti pyörällä kaverinsa kanssa kaupungille. Annoin 20 eeroa rahaa, jolla lupasi käydä syömässä ja sitten katsella uusia aurinkolaseja itselleen. Haikeaa, kohta ei mamman toiveita oteta huomioon ja se päivä saattaa olla jo ovella. Minun pöytäkoneelle oli viritelty weppikamera ja siellä ovat olleet suljettujen ovien takana useampana päivänä milloin yksin ja milloin kaverinsa kanssa. Taitaa tytsyjen kanssa mesetys olla nyt mielessä.

Hauskaa vappua kaikille!

Logmatic

Naisten kirves eli Logmatic on ollut minulla kovassa käytössä tässä omakotitalossa asuessa. Hommasin naisen yhden parhaista vehkeistä muutama vuosi sitten, kun huomasin että silloisen parisuhteen urospuolinen ei ollut kiinnostunut normaalisti miehille kuuluvasta työstä eli puiden pilkkomisesta. Logmatic on helpottanut puun pilkkomista. Homma toimii niin, että pilkottavat puut laitetaan vieri viereen tuohon vanhaan auton renkaaseen ja sitten ruvetaan paukuttamaan tuota vehjettä. Vehkeessä on kiilmainen kärki, joka halkaisee puut suurta voimaa tarvitsematta. Ensimmäinen puusatsi oli sellainen, että puut piti halkaista ennen kuin niitä voi polttaa. Toisen puukuorman tilasin sitten pilkkeenä, eli niitä ei tarvinnut pilkkoa. Voi vain hakea varastosta ja sytytellä palamaan. Nyt vappuna tuleva puukuorma on taas valmista pilkettä, joka helpottaa jokapäiväistä elämää huomattavasti. Puista pitää maksaa hieman enemmän, mutta elämän arkipäivän helpottamisesta, hyvästä palvelusta ja erinomaisesta tavarasta on ihan ilo maksaa hieman enemmän.

Kohti unelmaa

Positiivarit antoi eilen minulle ajattelemisen aihetta. Löysin heidän sivuiltaan kortin, jonka teksti olisi hyvä ollut lukea viime vuoden puolella. Tekstin sanoma osuu niin hyvin omassa elämässäni tapahtuneeseen muutokseen, jonka jälkiseurauksia ja henkistä puolta käyn läpi vielä pitkään yrittäessäni sopeutua uuteen. Joudun aika usein analysoimaan omaa asennetta, ajatusta, odotusta, kokemusta ja muuta tunnetta, joka tämä muutos on jo saanut aikaan ja mitä vielä on odotettavissa. Ei se koko prosessi ole vielä läpikäyty. Mutta on hyvä, että pystyy käymään läpi tapahtunutta ja antaa myös niiden pahojen vibojen tulla esille etteivät ne jää tuonne sielun syövereihin aiheuttamaan patoutumia tulevaisuuteen. Positiivisena loppuna tuossa on, että nyt pitäisi ruveta toteuttamaan unelmaa. Ja ei kun nokka kohti aurinkoa, valoa ja sitä unelmaa!

Kesääää

Tiedättekö, kevät ja sitten kohta kesä on tulossa myös tänne periferiaan, yes! Lumet ovat huvenneet ihan muutamassa päivässä. En muista milloin viimeksi tämä tapahtui näin äkkiä. Viikko sitten koira vielä paineli pitkin hankia ja nyt ei ole enää yhtään lunta, hämmästyttävää! Kesärenkaat tuli vaihdatettua ja auto käytettyä pesussa. Toivottavasti kestää nyt vähän pitempään puhtaana. Tänään iltapäivällä on sadellut jo ihan oikeaa kesäistä vettä taivaalta ja kohta rupeaa luonto viheriöimään. Ihanaa!

Töissä juotiin päiväkahvit ulkona tänään ja muutenkin aurinko ja valo ovat värittäneet työpäiviä. Sain tänään puhelun, jossa suorastaan pyydettiin, ettenkö ottaisi päivystystä torstaista eteenpäin ja sehän passaa paremmin kuin hyvin. Ei tarvitse ruveta vappuna ryypiskelemään ja muutenkaan rellestämään, kun pitää olla ajokunnossa ja skarppina hyppäämään työtehtäviin vuorokauden ajasta piittaamatta. Muutenkin olisin joutunut vaihtamaan seuraavan päivystyksen ajankohtaa työreissun takia, joten vaihto tuli kuin tilauksesta. Kesäloman ajankohta on henkilökohtaisella tasolla päätetty ja ilmoitettu eteenpäin. Kesäkuun puolesta välistä neljä viikkoa eteenpäin. Olenko ikinä pitänyt neljä viikkoa putkeen lomaa, en muista!

Vappuna on tiedossa puusavottaa. Tilasin tänään 5 m3 koivupilkettä ja kuljetus luvattiin perjantaina tai lauantaina. Sitten pitäisi ruveta uurastamaan pihan haravointia, pensaan leikkuuta ja muuta pihan järjestelyä, jotta kesä ja vehreys pääsevät oikeuksiinsa muutaman viikon päästä.

Sickness

Selvittiinhän siitä viikonlopusta lopulta ihan ehjin nahoin, vaikka välillä meinasi usko loppua. Perjantai-ilta meni ihan kivasti, vaikka takaraivossa takoikin se pakko, pakko, pakko.... Muutama lause suunnitelmaan ja yhden lähdeaineiston läpikahluu, mutta ei muuta mainittavaa. Olo oli jo perjantai-iltana aneeminen. Juniori houkutteli säbäjoukkueen lopettajaispeliin, mutta ei huvittanut, joka ihmetytti itseänikin. Laitoin itselleni ihan kivan iltaruuan, tuoretta ruisleipää ja monipuolisen salaatin.


Mutta lauantaiaamuna tiesin, että taas ei käydä ihan kybällä! Mahataudin oireet iskivät ihan kaikessa komeudessaan. Lauantai meni värjötellessä kylmyydestä ja kärsiessä mahataudin oireista viimeisen päälle. Loppuillasta alkoi jo vähän elo voittaa ja virittelin kannettavan olohuoneeseen ja yrittelin tehdä jotain suunnitelman eteen. Yöllä vielä herätti pieneen horkkaan, mutta aamulla oli onneksi olo jo sen verran hyvä, että kun välillä otti tirsat niin jaksoi tehdä suunnitelman jonkinlaiseen vaiheeseen. Laitoin sen illalla ohjaajalle luettavaksi ja toivottavasti saan huomisen aikana kommentit.
Muuten viikonloppu on ollut yhtä auringonpaistetta ja lämpöä. Lumet ovat huvenneet ihan silmissä ja kohta pääsee rapsuttelemaan pihaa kesäkuntoon. Takapiha on vielä aika märkä, mutta jos aurinko lämmittää tätä menoa, niin varmaan piha kuivaa tällä viikolla. Talvirenkaat pitää vaihdattaa alkuviikosta kesäisempiin ja keveämpiin versioihin. Talvivaatteita voisi ruveta pikku hiljaa pesemään ja raivaamaan kesäksi pois kesävaateiden tieltä.


Ensi viikko onkin sitten lyhyt vapun takia. Huomenna pitää katsastaa seuraava opiskelujen välitehtävä ja muutama seurahommakin odottaa tekijäänsä. Myös juniorin rippipyhää pitäisi ruveta miettimään. Joten kun yhdestä hommasta pääsee eroon, niin kaksi tai kolme odottaa jo nurkan takana tekijäänsä.

Pakko!

On aivan pakko kirjoittaa tämä postaus, ennen kuin rupeaa uurastamaan opinnäytetyön suunnitelmaa eteenpäin. Lupasin ohjaajalle, että sunnuntai-iltana se on hänen luettavana. Siihen on tähdättävä! Tämä on vaan nyt vielä jonkin aikaa tätä valitusta opiskelujen rankkuudesta. Tuntuu tuo tekstin vääntäminen, jota toiset arvostelevat ja joka pitäisi olla laatuluokkaa niin perin vaikealta. Vai onko minulla rima liian korkealla? Näin ainakin entinen lähikolleega nykyinen opiskelukaveri ja kolleega vähän etäämmällä sanoo. Mutta kun se vaan kuuluu minun periaatteisiin, että kaikki tehdään ajallaan ja niin hyvin kuin mahdollista, niin sille ei mahda mitään. Vielä muutama aikataulutettu vääntö, ennen kesälomaa ja syksyn lähipäiviä. Tietysti sitten vuoden verran painaa päälle opinnäytetyön väkertäminen ja uskoisin että silloin tällöin saatte sen väännöstä lukea täällä. Mutta ensimmäinen vuosi opinnoista on hyvällä mallilla takanapäin ja kaikki tähän mennessä on saatu palautettua hyvin arvosanoin.

Töissä ei aivan älytöntä kiirettä ole ollut vaan on kerennyt tekemään ne välttämättömät duunit ihan rauhassa. Strategiaa väännettiin yksi päivä ja se oli ihan mielenkiintoista kun mukana oli myös poliitikot, jotka antavat aina oman värinsä ja kommenttinsa virkamiestyöskentelyyn. Yhdessähän se strategia on tehtävä, jotta siihen voidaan myös tukeutua ja siitä tulee mielekäs kaikille. Yhtenä aamuna juhlittiin yhden työkaverin täysiä kymmeniä aivan mahdottoman ihanilla kakuilla. Sitten ilmottauduttiin toisen työkaverin kanssa asuntomessumatkalle, jota työnantaja sponsoroi ainakin jonkin verran. Siitä reissusta on tulossa mukava, sellainen kutina minulla on. Se tulee olemaan työkaverini eläkkeellelähtöreissu, joten tiedossa on ainakin sen juhlistamista jotenkin. Tänään käytin uutta työkannettavaani huollossa, jossa vaihdettiin siihen ihan ymmärrettävä näppis kun alkuperäinen oli vähän outo. Oman työpaikan kahvipöydässä on ollut aivan hulvattomia juttuja (pyörittelee silmiään). Liekkö kevät tulossa? Siitä hyvä aasinsilta säähän, joka on ollut myös täällä periferiassa erittäin keväinen jo muutaman päivän. Ensi yönä ei enää pitäisi olla yöpakkasia. Ensimmäiset leskenlehdet on bongattu ja lumi sulaa kohisten. Kivaa, pääsee kohta pihan harvavointiin ja muuhun ulkotouhuihin.

Rintasyöpää vastaan!

PLEASE KEEP HER GOING

Tämä nainen marssii rintasyöpää vastaan. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille.
Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin.
Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! *Lähetä hänet jatkamaan matkaa* - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!

Stanstalta

Edit. 23.4. Sain kommentin tekstistä. (vaihdoin otsakkeen ja tekstiä) Huono suomennus: rintasyövän puolesta. Minä ainakin tarkoitan rintasyöpää vastaan. Mutta mitä on tasitelu rintasyöpää vastaan? Itse näkisin sen omatoimisena rintojen tutkimisena ja mammografiassa käyntinä. Jos sairaus todetaan, hyvänä ja asiantuntevanan hoitona. Myöskin se että sairaus ei olisi sen sairastaneelle tabu vaan siitä viotaisiin keskustella ja olla vertaistukena sitä sairastaville.

Entten, tentten, deelika, mentten

Tänään haahuilin jo aamuseitsemältä entisissä maisemissa ja etsin sellaisia tietoja, joiden tiesin olevan olemassa. Uudet ihmiset eivät niitä löytäneet ja minulla oli näkömuistilokerossani selvä kuva tiedoista. No, tiedot löytyivät ja niiden eteen täytyy tehdä jotain duunia ja sitten voi laittaa eteenpäin. Kävin myös yhdessä kokouksessa, joka oli perua viime vuoden töistä. Ihan mukavaa oli muistella entisiä töitä ja kommentoidakin jotain. Mutta huomenna on katse suunnattava tiukasti kohti tulevaisuutta ja mietittävä strategiaa uusissa ympyröissä. No sekin on mielenkiintoista. Voi luoda tulevaisuutta, toimintaympäristöä, visioita, strategiaa ja mitä kaikkea siihen sitten kuuluukaan.

Sitten jälleen pitkän tauon jälkeen minua kiusoiteltiin imartelevilla sanoilla.
I don`t understand??

Hammaslääkärissä

Täällä meillä luonnon voimat näyttävät mahtiaan. Tuulee aivan tolkuttomasti Viime yönä heräsin muutaman kerran, kun tuntui että tuuli pyörittää koko talon jalkoihinsa ja viskaa ilmaan. Mutta onneksi ei sellaista päässyt tapahtumaan, eikä aamulla odottanut tuulen kuljettamia tavaroita pitkin pientareita. Sähköt ovat olleet poikki tämän päivän aikana, koska muutamat kellot eivät näytä aikaa vaan höpäjävät omiaan. Mikron kellossa ei näy kuin pisteet ja oma kelloradio on uhkaavan pimeänä. Mutta muutamia heräämisiä lukuun ottamatta nukuin viime yön oikein hyvin kellon soittoon asti ja sitten koira alkoi esittää elämisen merkkejä, niin noustavahan siitä sängystä oli.

Töihin menin ja ihmettelin aamukahviin asti, kun vanhempi työkoneeni ei esittänyt elonmerkkejä. Avautui, mutta ei päästänyt minua minnekään. Onneksi loman aikana oli ilmaantunut uusi ihana työkaluni, pieni söpö kannettava, joka pääsi tänään suorittamaan myös neitsytmatkaansa käsilaukussani. Aamukahvilla selvisi, että rakennuksessa, jossa olen väliaikaissijoituksessa on liian vähän jotain paikkoja tietokoneille ja kun huoneessa jossa olen on jo kolme konetta ja yksi tuli lisää, niin johan ne useammatkin piuhapaikat hupenevat. Mutta olen ikionnellinen uudesta ihanuudesta, joka on mukava ottaa mukaan, kun lähtee etäpisteisiin, koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin, jossa konetta tarvitaan. Niin mahdottoman näppärä vehje.

Etäpisteessä käynti meinasi taas nostaa sydämen tykytyksiä ja verenpainetta. Oma aikataulutukseni ei tänään meinannut stemmata. Alitajunnassa oli kuitenkin pienenä ajatuksena, että tänään minulla on se HAMMASLÄÄKÄRI! Niinpä ajoin isolle kirkolle melkein rajoitusten mukaan ja olin uudella hammaslääkärilläni just kun kello näytti aikaa. Enkä ollut kerennyt pestä hampaitani ja muutenkaan miettiä kauhean syvällisesti koko hammaslääkäriasiaa. Mutta onneksi olin uudella hammaslääkärilläni ensimmäistä kertaa, joten tarkka hampaiden tarkistus ja röntgenkuvaus veivätkin sitten varatun puolituntisen. Uusi hammaslääkärini on about parikymppisen näköinen poikanen. Aivan ihanasti otti keski-ikäisen naisen valitukset siitä, kun yli kymmenen vuotta minun hampaitani hoitanut lääkäri uskalsi syksyllä laittaa minulle kirjeen, jossa ilmoitti ettei enää jatka lääkärinäni ja oli vielä antanut ajan jollekin tuikituntemattomalle toiselle lääkärille. No siinähän meni sielunelämäni sen verran sekaisin, etten mennyt varttuun aikaan enkä vartulle lääkärille. Jo on perkules, jos ihminen ei itse saa päättää kenelle hammaslääkärille ajan varaa. Vielä kun käyn yksityisellä lääkärillä säännöllisesti ja kun se hammaslääkärissä käynti ei ole niitä kaikkein helpoimpia paikkoja, niin olisihan se suotavaa, että voisi itse valita lääkärinsä! Sitten vielä plussana hammaslääkärini ehdotti seuraavaa aikaa lauantaille ja sehän passaa minulle hyvin. Ei tarvitse kesken työpäivän lähteä ja kun aamulla ei aina tiedä päivän ohjelmaa. En tiedä ottaako hinnoissa lauantailisää, mutta hyvästä palvelustahan on maksettava. Seuraavaa kertaa odottaakin ihan jännittyneenä, kun muutama kuukausi sitten ilmestyi ihmeellinen kipu kun puri vasemmalla puolella. En osaa paikallistaa kipua ylä- tai alapuolelle eikä tänäänkään kun lääkäri koputteli hampaita selvinnyt missä kipu on? Mutta toivottavasti röntgenkuvat ilmineeraavat kivun syyn ja se saadaan poistetuksi.

Minä meinaan taas vaipua epätoivon suohon tuon opiskeluhomman takia. Ensi viikon maanantaina on palautuspäivä opinnäytetyön suunnitelmalle. Ohjaajani antoi aikataulun, että tämän viikon torstaina se pitäisi olla hänellä luettavanaan. Viikonloppu meni liiruillessa ja sain aikaan vain otsakkeet ja muutaman sivun tekstiä, joten suunnitelma ei valmistu iltahommina. Minä en saa nykyisin iltahommina mitään aikaiseksi vaan aika menee näissä kodin pienissä hommissa. Minä otan kyllä ihan liikaa stressiä noista aikatauluista ja nytkin pitää vaan ilmoittaa, että suunnitelma valmistuu maanantaihin mennessä ja ohjaajalla on aikaa se maanatai lukea ja kommentoida suunnitelmaa. Niin minä teen, enkä stressaa enempää. Lähdenkin tästä nukkumaan, Hyvää yötä ;)))

Egotrippi

Eilinen ilta oli kiva. Ensin synttärijuhlat, jossa syötiin vuohenjuustolohta, salaattia ja juusto/valkosipuli/maustamatonta patonkia, juomana valkkaria. Jälkiruuaksi rahka-pannacottaa, kauratikkuja ja kahvia. Annettiin synttärisankarille lahjakortti vyöhyketerapiaan. Ilta jatkui kaupungilla ensin muutamalla Gloriassa ja sitten Kellarin Egotripillä. Bändi veti 1,5 tunnin setin, jolloin Kellarissa alkoi olla jo aika kuuma. Mieli olisi tehnyt jammailla vähän isommin, mutta porukkaa oli niin paljon ettei oikein onnistunut. Aamuyöllä vierasmajaan jossa ei meinannut nukkumisesta tulla mitään. Nukkuminen muuttui kukkumiseksi. On varmaan kaverilla mukava työpäivä tänään, kun vieras poukkoili sinne ja tänne eikä pysynyt paikoillaan.

Vanhenemistako?

Minä olen tullut niin vanhaksi, että herään ihan turhan aikaisin vapaapäivinäkin ja rupean tekemään kaikkea kotiin liittyvää puuhaa. Tänään lauantaiaamuna heräsin jälleen lämmittämään takkaa jo ennen kahdeksaa. Samalla laitoin pyykkikoneen pyörimään. Joskus nuorempana ihmettelin tätä samaa piirrettä äidissäni. Mikä ihmeen pakko on herätä niin aikaisin? Eikö niitä hommia kerkeä tekemään ihan normaalina aikana? Mutta tähän en löydä vastausta vaikka itse toteutankin samaa tällä hetkellä! Kai se on sitä vanhenemista, joka ei tietenkään minunkaan ajatuksissani ole oikea vastaus kysymyksiin.

Juniorilla on tänään koulupäivä. Minä itse pähkäilen illan aikatauluja ja kyydityksiä. Minulla on ohjelmassa ystäväni synttärit, joita juhlistetaan ensin ystävän toisen ystävän kodissa syömällä. Sitten mennään Kellariin kuuntelemaan Egotripin keikkaa. Ilta tulee olemaan nautiskelua seurasta, ruuasta, juomasta ja musiikista. Kivaa irrottelua arjesta ja fiilistelyä loman loppumisen kunniaksi.

Pitkä päivä

Tänä aamuna olin erittäin reipas ja heräsin jo viiden aikoihin ihan ihmeelliseen uneen. Unessa olin yhden tutun ihmisen kanssa, mutta ehkä olikin parempi että heräsin unesta todellisuuteen. Näin tämän kaverin eilen autosta autoon ja viimeisin puhelinkeskustelumme katkesi, kun minun piti heittää känny syrjään, kun säikähdin poliisiautoa. Tämä henkilö on ollut myös muuten mielessä, koska häneltä pitäisi muistaa kysyä lippuja yhteen kesän tärkeään tapahtumaan. No se siitä! Kuuden jälkeen olin jo sytyttämässä takkaan tulia ja juniori ihmetteli herättyään mamman energisyyttä. Ennen kahdeksaa olin aamusaunassa nauttimassa löylyistä ;))
Sitten koiran kanssa aamulenkkiä ja menoksi. Menot jatkuivat yhtäjatkoisesti neljään ja sitten taas kiireesti kotiin koiran ulkoilutukseen. Juniorin ja hänen kaverinsa vienti fudisharkkoihin. Sitten taas kotiin hetkeksi ja omiin lenttistreeneihin. Ja sitten olikin vuorossa iltasaunan lämmöt ja huomisen opiskelupäivän materiaalin tulostuta pitkän kaavan mukaan. Kotitulostimella se on vaan niin kauhean hidasta.....

Liukuminen arkeen

Minulla pyhät vaihtuivat arkeen liukumalla. Sunnuntain kotiin paluun jälkeen laitoin takkaan tulet ja lämmitin kotia ihan luomulla. Koira oli hyvässä hoidossa reissun ajan ja oli palannut kotiin jo ennen meitä. Koiran kanssa lenkki lähimetsään ja saunomaan matkan pölyt pois. Sain puhelun, jossa pyydettiin relaamaan hetkeksi ja ei kun menoksi. Otin omat eväät mukaan ja ilta sujuikin syöden, juoden ja keskustellen. Eilinen meni sitten liukumisessa opiskelun ja arjen touhuihin. Juniori tuumaili eilen, että hänen liukuminen arkeen ja kotioloihin ei oikein meinannut onnistua. Pikkusisko soitteli, että kummipojan kuume oli palannut ja jo reissussa ollut sairaspäivä jatkui yhden kuumeettoman päivän jälkeen. Toivotaan paranemista! Tänään meni koko päivä ennakkotehtävän kirjoittamisessa. Taisin tehdä vähän liian paljon sen eteen. Illalla sain yhden rästivierailun pois päiväjärjestyksestä. Juniori kävi viimeisessä riparille tarvittavassa muussa kirkollisessa tilaisuudessa, jonka aikana minä kävin hörppäämässä kahvit kummitätini luona. Huomenna olisi vuorossa täysi laidallinen aikataulutettua menoa. Opiskeluun ja seurahommaan liittyvää palaveria sekä juniorin fudisharkkoihin ja toivottavasti myös omaan lentopalloharrastukseen liittyvää menoa. Niinhän sitä pitää ollakin lomalaisella, ettei pääse ihan paikoilleen jämähtämään. Torstaina ja perjantaina opiskelua ja sitten viikonloppu ja ....

Tuomisia

Hyvän ja iloisen mielen lisäksi tarttui iso pino tuomisia ison siskon luota. Siellä oli hämmästyttävä määrä lapasia, sukkia, pipoja ja muuta neulottua tuotosta, josta voi vain valita haluamansa. Lisäksi sanottiin, että tilaustöitäkin voi esittää. Minä otin kasasta hatun, lapaset ja yhdet villasukat. Juniorille otettiin kahdet villasukat ja lapaset. Kiitokset tuomisista vielä kerran!

Superkivaa

Pääsiäinen vierähti Etelä-Suomen vierailulla torstaista sunnuntaihin. Matkusteluun menee tunti ja toinenkin, kun täältä korvesta lähtee. Mutta matkaseura oli niin mukavaa, ettei kuski päässyt pitkästymään ratin takana. Nuorimmat matkalaiset ovat myös kasvaneet ohi kitinävaiheen, joten pinna ei päässyt puristelemaan yhtään matkan aikana. Olimme myös matkustamassa pois päin valtavirrasta, joten ruuhkat eivät meitä haitanneet. Yhdellä pysähdyksellä mennessä ja kahdella tullessa matka taittui nopeasti.



Perillä meitä hemmoteltiin erittäin runsailla pöydän antimilla. Kiitos vielä kerran! Saatiin syödäksemme sekä suolaista että makeaa. Juniorikin sai haluamaansa tädin tekemää pizzaa jälleen kerran syödäkseen. Harrastettiin keilailua ja osa porukkaa oli ottanut mailat mukaan ja niitä käytettiin ihan terassipeleissä sekä myös salilla. Lähisukua tuli nähtyä vauvasta ja koirasta mummoon. Kuulumiset tuli vaihdettua ja huomattua, että vanhetessa rupeaa jollakin ihmeellisellä tavalla muistuttamaan omia vanhempiaan sekä puheissa että teoissa.

Juhlistettiin ison siskon täysiä kymmeniä viemällä muutama muisto, Ainot jatkamaan pitkää ja kunniakasta perinnettä ja Kolilta maalattu akvarellitaulu muistuttamaan kotikonnuista.



Tällä energialla, jota matkasta, seurasta, suvusta, aktiviteeteista, ruuasta ja kaikesta muustakin sai, jaksaa taas painaa arkea eteenpäin.

Pääsiäistä

Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille blogissani vieraileville!

Kolme Koota

Tiistain lomapäivän ohjelmaan kuului kolme K:ta eli kampaaja, koulu ja kirkko! Aamupäivään olin varannut jo edellisellä kamppaajareissulla ajan värin ottoon. Hyvä niin, koska jos ajan varaus olisi ollut edessä myöhemmin, en olisi sitä varannut. Tukan pituus miellytti minua kovin ja eihän se niin kauheasti haittaa vaikka sitä juurikasvua olikin ehtinyt tulla jo muutama sentti. Mutta nyt on uusi kiva väri päässä ja mukavasti vaaleita raitoja.

Iltapäivään oli varattu opinnäytetyön ohjaajan tapaaminen koululla. Palaverista jäi mukava ja positiivinen mieli, koska oma ajatus opinnäytetyön aiheen kokoon parsimisesta tuntuu tässä vaiheessa aika toivottamalta. Ohjaaja oli mukavan optimistinen aiheesta ja valoi uskoa lopputulokseen. Ensi viikolla pidetään palaveria työnantajan kanssa ja kun saan työnantajan mielipiteen lopputuloksesta, niin ei kun opinnäytetyön suunnitelmaa tekemään. Tänään olen lukenut työnantajani henkilöstöstrategiaa ja henkilöstökertomusta läpi seuraavien lähipäivien ennakkotehtävää varten.

Kolmas K eli kirkko kuului juniorin ripariennakko-ohjelmaan. Kirkossa esiintyi Nardus-kuoro ja sinne olikin saapunut koko viime vuotisen kunnan tämän vuoden ripari-ikäiset, joten puheensorinaa, hihittelyä, kuiskailua ja muuta ääntä kuului koko ohjelman ajan. Kuoron esitykseen kuului muutama tuttu laulu, mutta suurin osa oli totutusta poikkeavaa. Ihan kiva ohjelmisto, josta on hyvä aloittaa hiljentyminen pääsiäiseen.

Yhden loppu on toisen alku

Postauskuvina sunnuntaiaamun aamulenkki karvaisen juniorin kanssa läheiselle Mulon mäelle, josta napsaisin muutaman maisemakuvan.

Sain tänään väännettyä väkisin yhden opiskeluun liittyvän isomman kirjoituksen valmiiksi. Kerkesin huokaista helpotuksesta, kun kommarini piippasi s-postin merkiksi. Kävin lukemassa postin ja siinäpä olikin somasti uusi ennakkotehtävä seuraaviin lähipäiviin. Huokasin jälleen kerran, mutta en enää helpotuksesta vaan jostain ihan muusta tunteesta. Ennakkotehtävä on tehtävä reilun viikon päästä tiistaihin mennessä. Huomenna olen menossa tapaamaan opinnäytetyön ohjaajaa, joka on vaihtunut hovissa ihan eri ihmiseksi kuin minulle ilmoitettiin. No sainpa edes tuon sovittua, niin on jotain eteenpäin silläkin saralla. Meinaa toivottomuus iskeä ihan väkisin. Mutta ei kai se auta kun kerätä itsensä kokoon ja ruveta duunaamaan ennakkotehtävää. Onneksi on lomaa oikeista töistä ja tänään ainakin sain ihan mukavasti aikaiseksi tekstiä, joten toivoa on vielä ;)

Mutta kun olisi niin mukava lukea niitä vähän kevyempiä ostamiani kirjoja!! Aloitin lukemaan Sauli Niinistön kirjaa Viiden vuoden yksinäisyys ja pokkari on koukuttanut minut ihan kybällä. En ole ollut ihan kauhea Sauli-fani ennen tätä päivää, mutta kirjan lukeminen uhkaa muuttaa mielipiteeni miehestä ainakin joiltain osin. Miehestä paljastuu ihan inhimillisiäkin piirteitä. Mutta siitä enemmän, kun saan kirjan luettua. Pitää nipistää yöunista, että voi lukea näitä kevyitä kirjoja. Pääsiäisen lupaan pyhittää sukulaisille, kyläilylle, levolle, juhlille ja ehkä vähän näiden mukavien kirjojen lukemiselle.

Virvon, varvon vitsallani

Monen vuoden tauon jälkeen minua on tänään virvottu kaksikin kertaa. Ensin minut virpoi kummipoika ja sitten ovella kävi aivan ihana virpoja, pieni tyttönen, joka ei osannut sanota r:äää. Mutta vilvon, valvon vitsallani tuoleeks, telveeks tulevaks vuodeks, sulle vitsa mulle palkka-loru tuli kuin piipun hyllyltä. Onneksi olin varautunut kummipojan vierailun takia vähän runsaampaan suklaamuna tarjontaan ja tyttösellekin riitti kourallinen pieniä suklaamunia ja kaksi euroa. Palkan sai sujauttaa suoraan pieneen muovikassiin. Minusta on kivaa, että jollakin on tullainen perinne kiertää ovelta ovelle. Minultakin kysyttiin ensin, että saako virpoa?

Talo on ollut täynnä elämää kummipojan vierailun aikana. Juniorikin viihtyy hyvin nuoremman serkkunsa kanssa. Välillä pistetään pystyyn karhupaini ei kun kirppupaini, jossa kolmantena osapuolena on aina mukana karvainen juniori pitämässä nuoret herrat järjestyksessä.

Vesi

Vesi elementtinä on tärkeässä osassa meidän jokapäiväistä elämäämme. Puhdas, raikas juomavesi on elintärkeää ihmisen elämässä. Myös se, että likainen jätevesi lähtee jonnekin viemäriä pitkin on tärkeää. Emme tulisi toimeen useampia päiviä, jos emme saisi puhdasta vettä juodaksemme ja jos jätevetemme eivät menisi jonnekin puhdistettavaksi. Vesi on jollakin intensiteetillä kuulunut työni kuvaan koko ajan. Tänä vuonna veden merkitys on työssäni kasvanut erittäin paljon. Veden puhtaampi ja likaisempi muoto on työssäni esillä joka päivä.

Niinpä kun tammikuussa ollessani vesien käsittelyn kurssilla yksi opettaja suositteli lukemaan kirjan Veteen kätketyt viestit, otin kopin ja ostin kirjan itselleni. Sain kirjan luettua tänä aamuna. Se on ollut ilta- ja yö lukemisena muutaman vuorokauden. Kirja ei käsittele veden teknisiä ominaisuuksia tai käsittelyä vaan sen sisältö menee henkisemmälle puolelle.

Yhden kultajyvän kirjasta haluan jakaa kanssanne. Tärkeimmät asiat elämässä ovat rakkaus ja kiitollisuus. Jos nämä asiat ovat päällimmäisenä elämässämme me voimme hyvin ja elämämme on täynnä toivoa ja valoa.

Kurssilla keskustelimme myös sellaisesta asiasta, että mikä on rakkauden vastakohta? Ensimmäisenä monella tulee mieleen viha. Mutta se ei ole oikea vastaus vaan oikea vastaus on välinpitämättömyys! Miettiessäni asiaa niin näinhän se on. Vihassa on vielä jotakin tunnetta vastapuolta kohtaan. Mutta sitten kun menee välinpitämättömyyden puolelle, niin silloin peli on menetetty. Vihan muuttuessa välinpitämättömyydeksi vastapuolesta ei ole enää väliä. Siinä vaiheessa olisi parempi ottaa myös fyysistä etäisyyttä. Sillä joka päiväinen näkeminen ihmisen kanssa, johon sinulla on välinpitämätön suhde, on raastavaa.

Sekoaa

Älkää laskeko minua valvomatta kirjakauppaan, please! Menin tänään ostamaan kirjaa leikkauspotilaalle sairaalaan viemiseksi. Löysin kirjan mutta sorruin kaiken maailman Myyn järistyksiin ja kotiin tuomisina oli lisäksi neljä pokkaria ja ihanan punainen kangaskassi, jonka sai kun osti pokkareita > 15 €:lla. Halpaan menin, myönnettäköön. Nyt on varastossa kirjoja odottamassa enemmän kuin laki sallii. Lisäksi mukaan lähti KappAhlin normaalihintaiset farkut, koska 10 eken alennuslipuke oli kotona ja alennustekstari oli poistettu kännystä ja eilinen 25 % alennuspäivä oli muuttunut normaalihinta perjantaiksi ilman noita härpäkkeitä. Mutta se oli positiivista, että farkkujen koko oli 34 ;))) Meinasin väkisin ostaa numerot 36, mutta niitä ei ollut ja oli pakko kokeilla numeroa pienempää ja hip hei nehän olivatkin sopivat.

Työpäivä muodostui aamupäivän kriisitiedottamiskoulutuksesta ja iltapäivän puhelin-/sähköpostirumbasta. Iltapäivällä piti hoitaa monta hommaa pois päiväjärjestyksestä, koska "da daa" minulla alkaa kahden viikon ansaittu vuosiloma.

Nyt hys, hys-hommaa suorittamaan, sitten kauppaan ruokaostoksille ja viikonloppu voi alkaa. Viikonlopusta tulee hieman erilainen aktiviteetteineen, sairaalavierailuineen ja vieraineen. Minun kummipoika / juniorin serkkupoika on tulossa yökylään.